Peukku

Huhtipoika sai syntymäpäivälahjaksi Benettonin T-paidan, jossa on Tenavien Eppu. Yhdennäköisyys on hämmentävää.

Minusta peukkua imevä lapsi on hellyyttävä näky, vaikka uskon arvioni olevan täysin puolueellisen ja johtuvan siitä että kotonani on yksi peukkumies.

Huhtipojalla oli vauvana imuhaluja enemmän kuin mitä maitoa mahtui, ja sitäkin mahtui aika paljon. Pojalle annettiin kuukauden ikäisenä tutti, jonka hän hylkäsi kahden kuukauden ikäisenä valintansa tehneenä. Peukalo on lihaisa. Peukalo maistuu iholta. Peukalo on aina mukana, vaikka toisaalta kukaan ei ime peukaloaan jos on tekemistä ja tarvitaan kahta kättä. Peukalo on paikallaan kun tarvitaan hetki rauhaa, meditaatiota ja omaa kivaa.

Kun googlaa italiaksi peukalonimemisen vaaroista, tulee sivutolkulla materiaalia jossa varoitetaan sekä peukalon että purukaluston kärsivän imutussessioista, ja opastetaan erilaisiin vieroitusmenetelmiin, laastarista Jörö-Jukan Konradin kautta chilipippuriin. Suomeksi harrastus tai pahe ei näyttäydy lainkaan yhtä vaarallisena, hädin juurin hammaslääkärien huolena.

Lapsella on oikeus peukaloonsa. Piste. Laitetaan sitten hammasraudat myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s