A garden which grows true to its own laws is not a wilderness, yet not entirely artificial either.
[…] A garden growing wild is healthier, more capable of stable growth, than the more clipped and artificial garden. The garden can be left alone, it will not go to ruin in one or two seasons.
And for the people too, the garden growing wild creates a more profound experience. The gardener is in the position of a good doctor, watchin the nature take its course, occasionally taking action, pruning, pulling out some species, only to give the garden more room to grow and become itself. By contrast, the gardens that have to be tended obsessively, enslave a person to them; you cannot learn from them in quite the same way.*
Jos ajellusta etupuutarhasta on pikkuhiljaa tulossa sosiaalisen hyväksyttävyyden standardi, luomumeiningin ystävät jäävät omaksi kulutustaskukseen. Alan lehden nimeksi kaavaillaan Rämemajavaa.
*Alexander, Ishikawa, Silverstein 1977: A Pattern Language
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Aah. Tuhannet kiitokset tämän viisauden jakamisesta. Otankin tämän filosofiakseni, sillä vaikka väsäilenkin taas suuria suunnitelmia tuolle joutomaalle niin villiä puutarhaa jää silti tälle maapalstalle vielä runsaasti.
Tosin sä taisit viittailla vähän johonkin muuhunkin asiaan 😉 – pitäis hitaan hämäläisen varoa lukemasta tällaista, voi tulla naurut vasta muutaman päivän päästä, kun tajuaa lukeneensa jotain vitsin tapaista.
No se siteeraamani teos on ihan validi kirjaimellisestikin otettuna 🙂 Vähän kyllä huolettaa että joltain tytöltä voi mennä lemmenhetken huvi ja spontaanius sivu suun kun miettii vaan että onko puska nyt riittävän hyvin trimmattu 😀
Sanoisin, jotta: