Mercato

Tuppulassa pidetään viikottaiset markkinat perjantaisin, eikä millään erillisellä markkina-alueella, vaan toripöydät valtaavat ajoradan ja jalkakäytävät kokonaisessa korttelissa, tarkalleen INA CASEn joskus 1960-luvulla rakentamassa laajennuskaupunginosassa.

Olemme kummitädin perheen kanssa jakaneet vuorot niin että vuoroviikottain käymme hakemassa kympin kassit luomuviljelijältä. Jotain salaattia, kurkkuja, perunoita ja porkkanoita siellä näytti olevan. Ja kun kerran torille olen joutunut raahautumaan, voin tehdä muitakin pakollisia hankintoja.

Miesten suorien keskisinisten farkkujen löytäminen on muuten yllättävän haastavaa; ero nuorekkaasti ja naurettavasti pukeutumisen välillä on veteen vedetty viiva. Klassiset farkut sopivat miehelle cowboysta tai rokkivaariin, eikä niissä – luoja paratkoon – ole mitään nuorekasta. Nuorisofarkuissa näkyy persvako, niissä on strasseja, vetoketjuja ja ne on revitty valmiiksi.

Tässähän voisi jo etukäteen huolestua siitä mitä tuleman pitää, kun kersat siirtyvät nuoriso-osastoon.

4 responses to “Mercato

  1. Voisi olla fiksua antaa nuorison sitten repiä itse farkkunsa, ettei pienten kiinalaislasten tarvitse niitä repiä 14 tuntia vuorokaudessa. Aina voi boikotoida lapsityövoiman käyttöä, kuten tietysti Tuppulan nurkilla tehdäänkin.

    Strassit voi näppärä neiti nypertää itse farkun takataskun päälle, kun kaikenlaisia vanhoja helmiäisiä on kirpparit pullollaan. Kierrätystä siis.

    • Tunnustaa täytyy, nuo miehen uudet farkut ei ole mistään kotoisin. Edelliset olivat sentään made in PRC. Ainahan voi tietysti toivoa että farkkukankaan ompelemiseen tarvitaan vähintään neljäntoista vuoden ikä, ja ne nuoremmat työläiset näpertävät niitä reikiä ja strasseja…

      Ipercoopissa oli taannoin Solidal-merkkisiä reilun kaupan farkkuja, mutta näyttivät poistuneen valikoimasta. Meillä on niin epäreilua asiakaskuntaa, ja tapetaanhan hevosiakin, ja myös made in italyn voi joskus lukea niin että kiinalaiset lapset liimaavat niitä strasseja bostikilla jossain autotallissa Pratossa/Napolissa/…

  2. Niinpä. Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi. Siksi luen fiksuja blogeja. Rehellisen kaupan imago on romahtanut epäselvyyksien takia.
    Made in Italy; Maria Montessori on ainoa kunnon lastentarhuri minulle.
    Kun olin lapsi, pidettiin savustettua, tönkkösuolaista hevosenlihaa herkkuna, jota söin 50-luvulla isoäitini kanssa valkoisen leivän päällä. Silloin vanhan hevosen tappaminen ei herättänyt kritiikkiä, sillä ruokaa ei voi tehdä itsestään kuolleista eläimistä.
    Niin, ja ystäväperheen luova 4-vuotias poika askartelee reikälevylle kuvatauluja värillisistä helmistä tuntikaupalla – ja ihan ilman palkkaa. Vanhempiensa on siis käytävä töissä että voisivat ne helmet kustantaa.

  3. Päivitysilmoitus: Zucchine in agro-dolce «

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s