Jäätelöä!

Meillä on pieni kasvatuksellinen ongelma.

Huhtipoika luulee että joka ikinen kerta kun tullaan piazzalle leikkimään, hän saa jäätelöä. Tai mahdollisesti Kinderin yllätysmunan, ja sen jälkeen jäätelöä.

Herra marssii baariin ja huutaa että nyt sitä jäätelöä, ja kun talutan nuorenmiehen ulos, pomppaa jostakin pöydästä hyväntahtoinen herra, joka kertoo että rouva, ei se ole ongelma, minä tarjoan jäätelön pojalle.

Joskus jopa baarinpitäjä kohteliaasti tarjoaa jäätelön.

Kasvata siinä nyt lapsia, kele.

4 responses to “Jäätelöä!

  1. Nuori mies vain kokeilee kykyjään tehdä elämänsä mukavaksi, eikähän se ole väärin, vai mitä? Niinhän me kaikki teemme, muuten ei mikään kehittyisi. ”Yrittänyttä ei laiteta.”

    4-vuotiaana esikoiseni mietti elämäänsä kerran auton takapenkillä itsekseen mutta niin että tiesi varmasti minun kuulevan:
    ”Jos aikuinen oikein kovasti jotain haluaa, niin tavalla tai toisella hän voi sen hankkia. Ellei ole rahaa, voi vaikka ottaa lainaa… MUTTA MITÄ VOI PIENI LAPSI TEHDÄ?”

    Palkitsin tämän filosofoinnin ja manipuloinnin heti ostamalla R-kioskilta sen pienen metalliauton, josta hetki sitten olin todennut ettei meillä ole sellaiseen varaa.

    Tiesin että näin kasvattaja EI SAA tehdä ja pelkäsin pahinta. Vuosien mittaan olen saanut todeta että joskus on oikein tehdä väärin.

    Voisihan se naapurin setä kerran saada luvan tarjota jäätelön – hän nauttisi siitä varmasti yhtä paljon kuin lapsikin – ja äiti kustantaisi sen Kinder-munan.

    Ellei aloitekykyä ja yritteliäisyyttä palkita, ne kuihtuvat ja milläs sitä sitten toimeen tullaan aikuisena.

    Kotona voi sitten oppia ettei vierailta oteta vastaan mitään lahjoja, kiitetään vain, sillä namusetiäkin valitettavasti on. Viemättä silti lapsen uskoa oikeasti vain ystävällisiin naapurin setiin.

    Anteeksi tämä pitkä jorina lyhyen bloginjatkoksi. Less is more…

  2. Joo, setä saa kerran luvan, muttei jokaikinen päivä. Ja aloitekykyinen on sekin lapsi, joka pyytää luokkakavereilta suojelurahaa.

    Jukisessa tilassa saa oleskella ilman että kuluttaa, erotuksena vaikka kauppakeskuksista jotka voivat loitontaa ns. tuottamattoman aineksen. Samoin äideillä tulisi olla oikeus tuoda lapset julkiseen tilaan ilman että on pakko jokaikinen kerta löyhentää kukkaronnyörejä, muuten niinä päivinä kun rahaa on vain leipään, saavat lapset leikkiä kotona.

    Koska marinallaan markkinoinnin loppuun vievät lapset ovat kuitenkin tuottoisa lähde, kaupungin ainoassa leikkipuistossa on baari, baarin edessä yksikätisiä yllätysautomaatteja ja viisikymmentäsenttisellä minuutin hetkuvia hevosia. Emme käy siellä juuri koskaan.

  3. Kasvattamisesta puhuttaessa myönnän, että kysymyshän on päämäärästä. Tuttavapiirissäni on juristiperhe (isä ja äiti juristeja). Lapsista kasvatettiin moitteettomia silmänpalvelijoita, jotka myös opiskelivat juristeiksi kun eivät muutakaan keksineet. Ei se huono ammatti ole sekään, jos oikeudentaju on hämärtynyt jo lapsena.🙂

  4. Ymmärrän tasan tarkkaan mitä tarkoitat, ei ole vielä nuo ajat unohtuneet.

    Toisaalta, olemme kaupallisuutta ja markkinointia vastaan, mutta kuka myy tuotteet joita suunnittelemma ja valmistamme tienataksemme elantomme. Myönnän että on silti väärin kiristää asiakkaita lasten avulla.

    Välillä mietin, että oli se Montessorikoulukin ihan hyvä, kun siellä ei ollut leluja eikä namuja vaan lapset tekivät innolla (oppimis)töitä.

    Lohduttavaa kuitenkin, että aika hoitaa myös kasvatusongelmat,
    ”Just wait Mr. Higgings!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s