Raivokasta kansainvälistymistä

Taannoinen postaukseni Suomesta vuonna 2170 kirvoitti jo yksinään Maailmanmieheltä tusinan kommentteja, kaikki musulmaaneista. Suomen kielen kohtalo jäi toissijaiselle huomiolle.

Muutos 2011 esittää Nuivassa vaalimanifestissaan riittävää kielitaitoa edellytykseksi kansalaisuuden myöntämiselle. Kohtuullista, mielestäni. Ne, joiden suomi ei ole riittävän täydellistä esim. siivoustöihin, voivat toki mennä sönkkäämään englantia korkeakouluihin.

Minusta suomen kielen alasajo korkeakouluissa on älytöntä, eikä mieleen tule että mitään vastaavaa tehtäisiin jossain ns. sivistysmaassa. Nykyvauhdilla suomenkielistä väitöskirjaa ei julkaista vuonna 2158, tuskin enää edes kahdensadan vuoden päässä ensimmäisestä, vuonna 2058. Omani valmistunee niillä paikkeilla, mikäli jatkan sitä palkkatyön, palkattoman työn ja lastenhoidon ohella. Piruuttani voisin tietysti väitellä toisella kotimaisella, jonka aseman kai joku laki vielä takaa.

Englannin ja parin muunkin kielen hallitseminen on toki yleissivistystä, mutta silti. Ei-niin-natiivien kielenpuhujien kesken vieraalla kielellä lausutut latteudet voivat kuulostaa jänniltä kuten ou beibe ai lav juu, ja jotta oma jälkikasvu varmasti pääsisi sinne kirkkaimman sivistyneistön joukkoon, niitä kannattaa kielikylvettää ja mahdollisesti sönkätä niille parempaa kieltä jo kotona.

11 responses to “Raivokasta kansainvälistymistä

  1. Kaksikielisten perheiden beibit saavat ihan ilmaiseksi kaksi kieltä, jos molemmat vanhemmat vaan järjestelmällisesti puhuvat heille omaa kieltään, tietysti käyttäen laajaa sanavarastoa.

    Joku lasten kielitaidon tutkija oli löytänyt perheitä, joissa puhuttiin jopa neljää eri kieltä, ja saman huushollin pienet lapset vaihtoivat vaivattomasti kieltä puhuessaan eri kielisille perheyhteisön jäsenille.

    Valitettavan usein ulkomailla asuvan perheen suomenkielinen puoliso sönköttää lapsilleen huonoa asuinmaansa, siis puolisonsa kieltä. Lapsi tuskin enää kouluiässä motivoituu opettelemaan suomea alusta pitäen, on se niin hankalaa.

    Ruotsissa tällaiset ”sekoperheet” vaativat sitten ruotsalaiseen kouluun laitetulle lapselleen vähemmistökielilain perusteella suomen opetusta tunnin viikossa että se raasu osaisi puhua isovanhempiensa kanssa käydessään joka toinen vuosi viikon visiitillä Suomessa! Verorahoilla kunnan on sellainen turhake-opettaja palkattava.

    Väitöskirjatasolla englanti, saksa tai ranska toisivat tutkimusta ja tietoa paljon laajemmalle foorumille, joten niitä pitäisi suosia suomen sijasta.
    Ruotsia ymmärtää käytännössä koko Skandinavia, joten ruotsinkielikin on suomea paljon parempi vaihtoehto, ellei kirjoittaminen maailmankielillä suju. Onhan valtioiden tuella korkeakoulussa tehty tutkimus hyvä saattaa mahdollisimman laajalti muiden opiskelijoiden tiedoksi ja hyödyksi.

  2. Suomenkielen kohtalo jäi minultakin vähemmälle edellisessä kommentissani. Suomea tuettakoon kirjoittamalla, julkaisemalla ja ostamalla laadukasta ja kiinnostavaa kaunokirjallisuutta suomea harrastaville.
    Itse alan nähdä suomenkielen ylläpitämisen vähän toisarvoisena, kun maailma esimerkiksi omien lasteni työkenttänä näyttää vaativan kaikkea muuta osaamista 1000 x enemmän kuin hyvää suomenkieltä.

  3. Arvostan arkitehdin asennetta suomen kieleen. Suomi on se kieli millä ainakin minä pystyn itseäni ilmaisemaan tehokkaimmin.
    Äidinkieli on muutakin kuin bisnesajattelua.

    Vaikka töissä kuinka puhuttaisiin amerikanenglantia en ota sitä minään muuna kuin pelkkänä työasiana. Suomirokki, -poppi, ja -iskelmä ovat minulle aivan jotain muuta kuin pelkkää musiikkia. Ne ovat tunnetila, niillä liityn tiettyihin yhteisöihin ja aikakausiin. Niitä ei korvaa mikään.

    Voin osata tietyllä tasolla vaikka kuinka monta kieltä hyvänsä, mutta vain suomella minä olen MINÄ.

    Kieli on muutakin kuin sanoja peräkkäin. Se on sen ilmaisu mistä, kuka ja mikä olen. Piste.

  4. Olen viihdyttänyt itseäni monissa illanistujaisissa kysymällä akateemisilta ja oikeasti fiksuilta ja ajattelevaisilta ihmisiltä, miten se-ja-se tärkeä asia kerrotaan suomeksi. Joskus löytyy sanoja, usein ei. Empiirinen ei-tieteellinen otantani näistä akateemisista jakautuu kahteen, isompaan ”englannilla saa paremman vaikuttavuuden työlleen” ja pienempään ”kyllä meidän pitää omasta kielestä ja maasta huolta pitää” -joukkueeseen.

    Oma sarkani on kestävän kehityksen puolella, enkä oikein keksi mitään muuta keinoa kuin juttujen sanoittamisen suomen kielellä siihen, että tärkeät asiat pääsee vaikuttamaan koto-Suomessa ihan ruohonjuuritasolla asti. Pitää saada keskustelut saunanlauteille asti, eikä siellä suomalainen toisen suomalaisen kanssa mitään englantia väännä.

  5. Moni luulee kielitaitonsa olevan loistavaa, vaikka oikeasti se on korkeintaan keskinkertainen.
    Hyvin harva ymmärtää, että kielitaito on paljon muutakin kuin vain, että ymmärtää mitä sanat tarkoittavat. Idioomat ovat eri kielillä erilaisia, mitä mahtaa olla englanniksi spedeily tai elvistely ?

    BP:n ruotsalaisjohtajakin puhui ”pienistä ihmisistä”, mutta tuli USA:ssa täysin väärinymmärretyksi.

  6. Emme mahda mitään sille tosiasialle, että maailman ihmisistä suomea puhuu alle yksi promille. Paukuttele siinä sitten henkseleitä äläkä globalisoidu (= ”maapalloistu”) !

    Mikä vaan äidinkieli toimii varmasti tunnepuolella, olipa se laadultaan kieliopillisesti arvioituna miten huonoa vaan. Pitäisi vaan löytää se kumppani, jonka kielitaito ja tunteet matsaavat omien ilmaisujen kanssa.

    Seurattuani vuosien ajan mielenkiinnolla ”aktiivisukupolven” suomen kielen taitoa niin ruohonjuuri- eli duunaritasolla kuin työpaikallani akateemisessa maailmassa yli 1o vuotta voin vaan todeta, että suomen kielen taso ylipäänsä on jo niin huono, ettei sitä enää muutamat ikääntyneet fanaatikot pysty nostamaan uuteen kukoistukseen kuten Aleksis Kivi ja Elias Lönnrot aikaan. Tarve ja motivaatio puuttuvat 2000-luvulla, joten millä innostaa koululaisia taivuttamaan substantiivi 16 tavalla?

    Mitä idioomien kääntämiseen toiselle kiellle tulee, ei niitä tietenkään voi kääntää sanasta sanaan, vaan ne on YMMÄRRETTÄVÄ ja osattava soveltaa vain ajatus toiseen kulttuuriin, jota pitää tuntea tarpeeksi. Sellaisen taidon saa vain kielikylvyssä lapsena, katsomalla amerikkalaisia talk show -ohjelmia yökaudet taivaskanavilta nuorena tai asumalla ulkomailla – jos siis kielet ylipäänsä kiinnostavat.

    ”Suurten johtajien” (esim. BP:n ruotsalainen Svanberg) pitäisi luetuttaa lausuntonsa kielen osaajalla ennen amerikkalaiseen sotaan lähtöä, jos kielikylpy on jäänyt väliin lapsena ja purjehdus vienyt ajan aikuisena.

    Kuriositeettina mainittakoon, että Ruotsissakin väläytellään välillä siirtymistä englantiin maan virallisena kielenä, Välttyttäisiin hyysäämasta ruotsin kielen lisäksi monia vähemmistökieliäkin, kuten saame, suomi, meänkieli, romani chib ja jiddisch, joilla varmasti joka päivä monia tunteita ilmaistaan.

    Ruotsinmaalla tunteillaan lisäksi noin 35 muullakin kielellä, jotka eivät vielä ole edes hyväksyttyjä vähemmistökieliäkään, ainoastaan lukuisten maahanmuuttamien äidinkieliä.🙂

    • Suomen kielen huonoa tasoa on vielä liian aikaista päivitellä: kieli luemma vahvistuu verkossa! Mutta korkeakoulun opetuskielen vaihtaminen on jo liian helpolla luovuttamista, sillä koska kaksikielisyys ON mahdollista, ei yhdenkään kielen tarvitse maailmasta kuolla. Paitsi ehkä seuraavassa polvessa, joka jo itse kaksikielisenä joutuu valitsemaan kumpaa kieltä omistaan puhua, kun neljä kotikieltä alkaa käydä monimutkaiseksi…

      Mitä opinnäytteisiin tulee, niin onhan niissä abstractit ja summaryt, eikä se (kääntämisen ansaitsevan tutkimuksen) kääntäminenkään niin mahdoton prosessi ole, vaikka samaan tavoitteeseen eli uuden tiedon maailmanlaajuisesti levittämiseen riittää myös että vääntää samasta pari tukevaa paperia johonkin kansainväliseen alan julkaisuun. Siitä myös julkaisuluettelo kaunistuu🙂

  7. ”Sinun lapsesi…
    …asuvat huomisessa,
    jonne sinulla ei ole pääsyä,
    ei edes uniesi kautta.”
    (Kahlil Gibran)

    Kielikysymyksetkin lapsemme ratkaisevat näppärämmin kuin osaamme kuvitella, siitä ei ole pelkoa. Väitöskirjat varmasti kääntyvät ymmärrettäviksi, olipa alkuperäinen tutkimus vaikka meänkielinen, jos vaan aiheella on tarpeeksi painoarvoa tulevaisuudessakin. Ellei ole, niin kielten tutkijat ehkä kiittävät silti.

    Google Translator on hätäapu meille fossiileille. Minulle se kääntää serbokroatiasta ja unkarista ruotsiksi ystävieni facebook-ajatukset, joita voin sitten kommentoida englanniksi. Sitähän kaikki 44 FB-ystävääni joka tapauksessa ymmärtävät vaikka välillä kirjoittavatkin äidinkielellään.

    Suomalaiset eivät ole kehittäneet GT:n käännösominaisuuksia siinä määrin kuin ruotsalaiset, sillä heitä ei kiinnosta mitä maailmassa muilla kielillä puhutaan. Onneksi aikanaan oli se pakkoruotsi, jota GT ymmärtää!

    • Voi olla että googlelle tuottaa vaikeuksia kielen erilainen rakenne. Tytär leikkii käännöskoneella, tosin etsii lähinnä yksittäisiä sanoja. Albanian kieli on pop, ja mikäs siinä, on lähialueelta ja kielellä on kasvot scuola maternan parhaan ystävättären kautta.

  8. Olisi hyvä, että suomenkielestä pidetään kiinni hallinnossa ja koululaitoksessa. Ei englanniksi kirjoitetun väitöskirjankaan mahdollisuudet tulla laajemmin julkaistuksi ole mitenkään itsestäänselvät. Kustantajat tutkivat kielen oikeellisuuden perusteellisesti ja mihinkään virheisiin ei ole varaa. Em. tapauksessa omalla kielellä kirjoittaminen ja alaan erikoistuneen kääntäjän palkkaaminen ovat järkevää.
    Arki- ja nettikielen kehittyminen ja monipuolistuminen eivät suinkaan ole kielen rappiota vaan sen elinvoimaista kehittymistä: siinähän ilmaisu saa uusia muotoja ja kieli kukoistaa.

  9. Laikkaan edellistä kirjoitusta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s