(1. ja 2. päivän vaatteet: 2 ja 3)
Uskon kuudella vaatteella selviämisen olevan läpihuutojuttu, sillä yleensä matkustan olemattoman pienen matkalaukun kanssa, ja kuten vaatekaappia siivotessa tuli ilmi, joukossa on kaikenlaista tauhkaa jota olen säilyttänyt siinä toivossa – tai pelossa – että niitä vielä joskus tarvittaisiin. Todennäköisesti aktiivivaatteita ei juuri ole kuutta enempää, ja voisin jatkaa samaa haastetta lokakuussa vaihtamalla hihattoman pitkähihaiseen, caprit pitkiin housuihin ja pellavahameen polvimittaiseen halkiolliseen toimistohameeseen. Kaikki mustaa, ellei tummempaa ole sillä välin keksitty.
Kun vaatteita on vähän, niitä joutuu säästelemään. Joihinkin ulkoisiin vaaratekijöihin ei voi juuri vaikuttaa. Essua käytän. Ja puen sen valkoisen hameen vasta kun nutella on kadonnut pöydästä ja lapset pyyhitty nihkeällä.
Yleensä vaihdan töistä tullessa johonkin kotiloimeen. Tätä strategiaa tosin en vielä ole haasteen aikana soveltanut, koska silloin hommasta menisi jännitys tyystin. Enkä ole ollut töissäkään, ähä. Kunhan hortoilen puolipukeissani kotona.
Valkoinen hame on jo ruttuinen, vyötärökaitaleelta hieman harmahtava ja pääsee illalla pyykkiin. Paita on toisena päivänä vielä freesi, kun vain muistaa aamulla pestä ja deodoroida kainalot.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Ollessani 30…40-vuotias oli musta lähes ainoa vaatevärini.
Kerran viedessäni pilttiä Ruusulankadulle perhe-lastenlääkärillemme hän kysyi minut nähtyään: ”Onko teillä ollut surua?”
Nyt kun tukka helposti mustuu liikaa ellei tilaa raitoja, on vaatetuksen väriskaalan raikastuttava etten näyttäisi ihan viikatenaiselta. 🙂
Aktiivivaatekaappini on jokseenkin samankokoinen kuin Arkitehdin. Passiivikaappia on ollut jo 11 vuotta kahdessa kerroksessa. vaatekappaleiden selailu ja hypistely tuo mieleen mukavia muistoja työelämästäni Suomessa, eikä niitä viedä UFF:ään ihan ensi tilassa.
Mä vedin äsken lounaalla pastakastikkeet syliin, myös valkoiselle asusteelle. Huomasin vittuuntuvani tästä suttaamisesta ihan eri volyymilla.
Hehe, tai sitten keksit miten sappisaippualla ja hiustenkuivaajalla saa ihmeitä aikaan toimiston vessassa 😀
Täällä kokomusta suruvaate on vielä käytössä olevaa perinnettä, tosin me sijoitumme ehkä juuri ensimmäiseen polveen, joka ei perinnettä noudata. Väärinkäsitysten välttämiseksi kokomustaa toimistounivormua voi ja kannattaakin piristää värikkäillä huiveilla tai efektisukkahousuilla.
Olisin voinut lähteä haasteeseen mukaan pari vuotta sitten kun kaduin monia turhia (halpoja) vaateostoksia ja olin ostamatta mitään vaatteita n. 6 kk ajan – sukkahousut ja sormikkaat ainoa poikkeus! Nyt vaihdan erilaiseen asuun joka päivä, tarkoitus on todellakin saada passiivivaatteet näytille ennen kuin kesävaatteet on pakattava pois. Ostelin jotain kivaa Pariisista aleista mm. 7 kk eläkeaikaan – ihmettelen jo, miten sitten pukeudun. Arkivaatteiden tarve vähenee – kotirönttösiä voi siistiä, sunnuntaivaatteita voi tarvita muutaman? Mutta matkagarderoobi – sille tullee käyttöä?!
Ihan hyvä haaste 🙂 Ensin aattelin, että 6 on vähän, mutta itse asiassa kovin paljon useampaa vaatetta ei ole aktiivikäytössä, kun tuppaa olemaan ne lempivaatteet, joilla mennään… Tai no paitoja vaihdan tiuhaan, mutta aina sama pusero roikkuu yllä.
Niin ja siis en mä siihen haasteeseen kylläkään osallistunut. Kuulosti liian – öö – hankalalta?