Stazzy myönsi minulle tämän prenikan jo viikko sitten, ja olen ollut ihan uskomattoman saamaton. Totta puhuen, silloin kun on ollut aikaa on wordpress takkuillut, ja muuten ei aikaa ole riittänytkään kun on pitänyt siivota vaatekaappia, tuijottaa omaa napaa, viedä pätkähenkilöitä piazzalle/rannalle leikkimään kokoistensa seurassa.
Siis tässä, seitsemän faktaa:
- En ilahduta lukijoita tyttömäisillä jutuilla, kirjoitin laudaturin pitkästä matematiikasta, pidän taulukkolaskennasta ja olen muutenkin vittumainen tyyppi.
- En erityisemmin rakasta taustamusiikkia, paitsi piirtäessä, käsitöitä tehdessä, autolla ajaessa.
- En erityisemmin rakasta autolla ajamista, mutta hyvän taustamusiikin saattelemana se menettelee.
- Silityslauta, lattiaharja ja pölynimuri ovat kodissani aina käden ulottuvilla, nojaamassa johonkin nurkkaan, sillä muuten kynnys epämieluiseen puuhaan ryhtymiseen olisi aivan liian korkea. Luen silti mielummin vaikka käsitiskiaineen tuoteselostetta slovakiaksi. En tajua miksi nettiriippuvuustestissä kysytään kuinka usein jätän kotityöt tekemättä, jotta voisin viettää enemmän aikaa internetissä, sillä vaikka internetistä on suurta apua kotitöiden välttämiseksi, ei se ole millään lailla välttämätön lopputuloksen saavuttamisessa.
- Odotan jo malttamattomana syksyn uutta tuotantokautta lääkärisarjoista, House MD:stä ja Grey’s Anatomysta.
- En pysty suunnittelemaan viikon ruokalistaa, vaan mielummin käyn lähikaupassa vaikka kolmesti päivässä. En vain kykene ajattelemaan asiaa niin pitkälle eteenpäin.
- Kuulun X-sukupolveen: toivon keksiväni tavan toteuttaa läpi kouluvuosien toisteltua lahjakkuuttani ennen kun sukupolvet Y ja Z syövät minut elävältä. Pahalta näyttää.
Monet suosikeistani on jo haastettu. Heitän prenikalla blogihiljaisuudesta palannutta Keksiä, Project Maman kaimaa, Calendulaa (vastaus saa odottaa maternan lukuvuoden alkua, pidän sitä kohtuullisena!), Haikuluotain Anua, jl:ää, Mariaa maalla, Elisaa Roomassa.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Noh tuota kiitos.
Just päkistin postauksen ja suurinpiirtein meni viimeiset päivän mehut, joten pitää nautiskella prenikan tuomasta mahdollisuudesta kirjoittaa itsestään sitten huomenna…
Täytyy todeta että noiden pykäliesi suhteen ollaan aika samanlaisia, paitsi että olen kirjoittanut ällän lyhyestä matikasta mikä automaattisesti tekee minusta vähemmän vittumaisen.
Ja olen oppinut suunnittelemaan ja tekemään ostokset kerran viikossa, jotta sitten voin kipaista täydentämässä varastoja joka päivä.
No just huomasin sun huuhaan ja piipoon, ja riennän kohta kommentoimaan. Itse haudoin haastetta peräti viikon 🙂
Kiitos arkitehti! Minäkin haudon haastetta hetken ja yritän sitten vastailla. 🙂
Olen kanssasi samaa mieltä. (ai että mistä?)
Melkein kaikesta. Paitsi, että inhosin matematiikkaa lukiossa, en koskaan kirjoittanut, ja lyhyen keskiarvo oli päättötokarissa 10. (Kyllä. 10. Miten saatoinkaan olla niin idiootti etten kirjoittanut.?) Ne joilla on L matematiikasta JA fysiikasta JA kemiasta ovat vittumaisia, koska saivat meidän lukiossamme 1500 euron stipendin. Paitsi että yksi niistä on hyvä lapsuudenystävä, mutta sitä ei lasketa.
Prenikka on joka tapauksessa 100-prosenttisesti ansaittu. Jos tässä olisi semmoinen Naamakirjan ’tykkään’ -nappi, niin klikkaisin sitä.
Ja todettakoon myös, että Elisa sais huomata vähintään tämän, annoin prenikan myös sinne. Jos toinen kerta toden sanoisi.
Oh, mutta minäpä en lukenut fysiikkaa ja kemiaa enkä edes kieliä pakkoenglannin ja toisen kotimaisen lisäksi, vaan täytin lukujärjestykseni kaikenlaisella tuikitarpeellisella kuvallisesta viestinnästä grafiikkaan. Sillä aineyhdistelmällä ei tosin pääsekään muuhun ns. rehelliseen työhön kuin arkkitehdiksi 🙂
Taiteellisesti lahjakkaammat ja matematiikantunnilla laiskemmat luokkakaverit ovat suuntautuneet graafikoiksi.
Kiitos kiitos, olen oikein otettu prenikasta, blogini ei sitä oikein ansaitse kun en sitä ressukkaa ole ehtinyt juurikaan päivittää viime aikoina, vaikka aiheita riittäisi. Raapustelen niitä muistilehtiöön ja pääkoppani perukoille parempaa aikaa odotellessa. En tiedä ratkaiseeko maternan alku aika-ongelmaani ainakaan heti, sillä töitä riittää ja pari viikkoa ipana on noudettava jo puoliltapäivin ja ilman lounasta, mutta yritetään toki siihen mennessä!
Ensiksikin, kiitos!! Ja toiseksi, hittolainen! Olen täällä ennenkin käynyt pyörähtämässä ja jäänyt merkkaamatta sivu kirjanmerkkeihin. Nytpä teen sen heti!
Mun äiti oli kuulemma ehtinyt lukea jo koko blogin läpi, oli omien sanojen mukaan meinannut kuolla nauruhalvaukseen 😀