Olen vuosien varrella tarkkaillut ammattikunnan pukeutumista Linja-autoaseman bussilaiturilla, ja lopulta piirtänyt asiasta yhteenvedon. Kaivoin sen esille tylsän vaatekaappini inspiroimana.
Huonoryhtinen mustanpuhuva porukka eroaa selvästi insinööriopiskelijoista, joiden vaatetuksessa keskeisiä tekijöitä ovat vaatekappaleiden K-arvo, joissa värisokeiden prosentuaalinen osuus ylittänee keskiarvon, ja joista joku ystävällisesti kirjoitti insinööri on pukeutunut hyvin, jos hänellä ei ole kuuma eikä kylmä, eivätkä genitaalit näy.
Tämä pukukoodi-juttu on ”parasta sitten viipaloidun leivän” ja kuva sitäkin oivallisempi!
Asuin Otaniemessä 4 vuotta esikoiseni ollessa teini-ikäinen. Hän katseli varovasti arkkitehtipuolen mustaapuhuvia naisenpuolikkaita, joiden totesi harvoin olevan kauniita, mutta sitäkin tarkemmin hän arvioi insinööri-isänsä opinahjoa käyviä ”huonosti pukeutuneita ja rumaa salkkua kantavia kumarassa kulkevia nörttejä”.
Vuosien vaeltelu Otaniemen upeissa maisemissa läpi huolenharmaan opiskelijamassan sai esteettisen nuorukaisen epäröimättä valitsemaan Kauppasurkean, jossa oli astetta elegantimpaa väkeä ja oleellisesti enemmän kauniita feminiinejä. Valmistuttuaan hänen työasunsa ovat koostuneet farkuista ja erivärisistä ruotalaisen WESCin T-paidoista, jotka erottavat luovan ekonomistin muusta turhasta joukosta, niin mustasta kuin harmaastakin, erityisesti ison firman johtokumman kokouksissa.
No ilman muuta siellä kaupan alalla on näyttävämpiä lyylejä, siitä olen samaa mieltä 🙂
Noh noh, eipäs yleistetä! Kyllä TKK:ltakin löytyy näyttäviä lyylejä… Ehkä jopa vielä enemmän massasta poikkeavia, niin hyvässä kuin pahassakin 😉
Tosi on, ei pidä yleistellä. TKK:lla on varmasti 12 000 opiskelijan joukossa hyvinkin upeita persoonallisuuksia, kumpaakin sukupuolta. Ja onhan asia niin, että ”Insidan räknas” eli tärkeintä on se mitä on sisäpuolella – näin mainostaa IKEA uutta luetteloaan. Ihminen on tärkein ja rumat ne vaatteilla koreilee. Toisille estetiikka on tärkeä, toisille kosmetiikka ja kolmansille ei kumpikaan.
Joo, on kai ehkä silti tarkoituksenmukaista että näyttää riittävästi oman ammattikuntansa edustajalta tullakseen vakavasti otetuksi 😉
Mitä tulee ”ammatinmukaiseen puketumiseen” niin aivan viime aikoina on sekä Suomessa että Ruotsissa tavattu LÄÄKÄRIKSI PUKEUTUNEITA HENKILÖITÄ, jotka sekä työtoverit että potilaat ovat ottaneet vakavasti ja olettaneet niiden olevan lääkäreitä… Joku näistä paljastuneista oli jopa pyrkinyt lääketieteelliseen opiskelemaan mutta ei ollut päässyt. Pääsykokeisiin lukiessaan oli kuitenkin oppinut yhtä ja toista, ja sitten väärentänyt todistuksensa, ja useampikin valelääkäri oli ehtinyt tehdä työtään vuoden tai pari.
Ei siis ole koiraa karvoihin katsomista, mutta työn tuloksista voisi ehkä yrittää jotain päätellä. 🙂