Löysin blogosfääristä facebook-ystäväni – tässä tapauksessa IRL minulle täysin tuntemattoman italialaisen laktivistin – linkkaaman postauksen sukupuolitetusta mainonnasta jonka pääosassa esiintyvät lapsukaiset.
Kuvissa esiintyy pikkutyttöjä ”miehen” eli pikkupojan arvioivan katseen kohteena tai meikattuina, huulet törröllään. Kaikista hilpein kuva on kuitenkin viimeinen, jossa pikkutyttö on selkä kumarassa täyttämässä pesukonetta samalla kun pikkupoika puhuu puhelimessa. Luojan kiitos keittiö ei ole pinkki.
Kuvassa hätkähdyttää sen (tahaton?) todenmukaisuus: mahdollisesti lapset tai mainoskuvan lavastanut AD eivät ole koskaan nähneet isän tekevän kodissa yhtään mitään.
Luultavasti samalta valmistajalta on tulossa myös minikokoinen olohuone, jonka mainoksessa tyttö imuroi lattiaa, poika katsoo televisiosta liigaottelua kaljatölkki kädessä.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Ennen astianpesukoneita mies sentään saattoi sentään osoittaa rakkautensa kuivaamalla tiskit, mutta osoittiko kukaan? Ruotsissa ei ole koskaan ollut suomalaisen mallin mukaisia kuivauskaappeja, mutta aktiivisilla miehillä on kädet täynnä vauvojen hoitoa. Mies ulkoilluttaa kavereiden kanssa pilttejä ja vaihtaa vaippoja sillä aikaa kun äidit relaavat ravintolassa. Ruotsi on Sveitsin jälkeen maaiman paras maa…
Minullapa on Annelilta saatu ruotsalainen tiskipyyhe, jossa mies juurikin osoittaa rakkauttaan kuivaamalla tiskit 🙂 Mutta voihan lempensä osoittaa myös tyhjentämällä tai täyttämällä astianpesukoneen, eikö vain?
grazie per le visite. Sei italiano?
Naturalizzata 🙂
Rakkautta on myös se, että kumpikin tekee osuutensa yhteiseen kekoon, tavalla tai toisella. Joku vaikka hankkii rahaa huusholliin ja toinen sitten pitää paikat siistinä ja kampaa kakarat. Hommat tulee jakaa kohtuullisesti, jolloin niukkaakin vapaa-aikaa voi viettää yhdessä. Tietysti tuossa italialaisessa kuvassa poika puhuu juuri businesspuhelua eikä siis kuuntele päivän iskelmää… 🙂
Voihan asia olla niinkin, etteivät poikalapset ole käyneet katsomassa mitä isukki päivisin puuhailee, siis lapset eivät osaa ”leikkiä isää”. Kerrotaan, että kotileikeissä koiran rooli valitaan usein ennen isää, koska koiran on nähty tekevän jotain, isän ei. Kukaan ei kuulemma halua olla leikin isä, joka vain häviää jonnekin.
Joskus joudumme jatkamaan töitä yhdessä studiolla puolipäivävuoroni päälle, ja olemme pistäneet Scooby Doon toiselle koneelle toimittamaan lapsenvahdin virkaa. Seuraus? Nuorimmainen uskoo että isä lähtee joka aamu studiolle katselemaan Scooby Doota 😀
Mun pitää tunnustaa, että en olisi kiinnittänyt tuon kuvan asetelmaan pahemmin huomiota. Jos lapsuudenkodissani/nykyisessä kodissani tuo olisi se ainut skenaario, niin sitten ehkä? Isäni kun hoiti vähintään puolet kotitöistä niin ei tule sellaista ”niinpä tietysti” -fiilistä.
Sen sijaan mulle käy todella pahasta ne mainoskuvat, jossa meikatut pikkutytöt muikistelivat huulet törröllään.
Pakko kertoa vielä anekdootti 15 vuoden takaa; mun eka kohtaaminen sellaisen kulttuurin kanssa, jossa on ”miesten työt ja naisten työt”. Vaihto-oppilasvuoden päättyessä italialainen Filippo kertoi ylpeänä, että mamma lentää Triestestä asti pakkaamaan hänen matkalaukkunsa…
No täytyy sanoa ettei meillä isä paljoa kotityöstä perustanut, ja puolisokin on napolilaisen äidin pilalle passaama. Hoitaa kuitenkin oman osansa eli sen kodin ulkopuolella työskentelyn. Siihen iänikuiseen talvirenkaiden vaihtamiseen ei täällä voi oikein vedota 🙂
Mahdotonta muuttaa asoita, jotka on imetty äidinmaidossa ja tallennettu selkäytimeen! Mutta kun ei ”passaa poikaansa pilalle”, vaan pakottaa hänet lapsena siivoamaan huoneensa 2 x vuodessa, niin aikuisena hän palkkaa siivoojan ja antaa vaimolle rauhan tehdä väitöskirjaa. Ei harvoin poikalapsen verkkokalvoon piirtyy kuva kodin hyvästä ja uhrautuvasta hengettärestä: kumarainen äitihahmo harja toisessa ja pölyrätti toisessa kädessä,silitysrauta lämpiämässä ja pata porisemassa. Tulevan miniänsä hyvinvoinnin vuoksi äiti seuratkoon Paskamutsian jalanjälkiä vaan…
Miksi miehen pitää osoittaa LEMPENSÄ pitää osallistumalla arkeen. Lempensä voi osoittaa sitten makuukamarissa tai vaikka keittiön päydällä kun on tehty ne kotityöt yhdessä.
Kyllä ne silitetyt paidat ja pöytään katettu ruoka ovat usein rakkauden osoituksia, naisenkin tekemänä. Miksei sitten miehen?
Kodinhoidon jyvittäminen perheenjäsenille jäi vaivaamaan, joten piti palata tuolta keittiön puolelta läppärin ääreen. En osaisi mieltää jokapäiväisten ja ihan välttämättömien askareiden suorittamista rakkaudenosoituksiksi, kun ne on paras vetää rutiinilla, rakastipa tai ei.
Tärkeintähän on, että huusholli pyörii mahdollisimman tehokkaasti, nopeasti ja vähällä vaivalla. Kun jokainen tietää paikkansa ja hoitaa hommansa, niin kaapissa on silitettyjä paitoja ja pöydällä ruokaa.
Meillä omien vaatteiden silittäminen on jokaisen omalla vastuulla.
Kirjoitan tätä puutarhasta kuuluvan ruohonleikkurin pärinässä käynnistettyäni leipäkoneen keittiössä. Spelttileipä pitää meidän ruohonleikkaajan liikkeellä vaikkei hän osaa leipäkonetta ladata. 🙂
Niinpä, mutta silloin kun koko porukka ottaa päähän ja rakkaus on kortilla, niin pasta kiehuu pas_aksi ja tomaattikastikkeeseen tulee kitkerä jälkimaku 😀
Juurikin näin! Ja sitten ne NAIShormonit… Mutta rakkaus on siellä pohjalla kuitenkin. 🙂