Pravda tiesi jonkun aikaa sitten kertoa, että blogeilla tienaa jo moni suomalainen.
Ammattimainen bloginpito olisi unelmaduuni, melkein kuin Pravdan kolumnistin homma, jossa saa palkkaa oman navan julkikaivelusta. Lehtijutun kuva johdatteli ajatuksenjuoksun nuoriin muotibloggareihin jotka pinnallisen, mahdollisesti ennakkoluuloisen mielikuvani mukaan poseeraavat joka päivä uudessa koltussa huulet törrössä ja polvet yhdessä, ja joiden tuloihin lasketaan vaatekauppojen tyrkyttämä tavara. Mikä voisikaan olla kiinnostavampaa kuin nuorten naisten pukeutuminen, paitsi tietysti saman ryhmän riisuutuminen, jolle myöskin on omistettu pari sivustoa interwebbissä. Totean ensimmäisen konseptin tapaukseeni sopimattomaksi, sillä olen keski-ikäinen, lyhyt, paksu, enkä edes halua lisää vaatteita kaappiini. Pikemminkin päinvastoin. Toiseenkin vaihtoehtoon minulla on varaukseni, eli kaikelle on aikansa.
Kakkosvaihtoehto olisi mainostilan myynti. Googlessa bloggaavat voivat ymmärtääkseni ansaita taskurahaa AdSense-mainoksilla, jotka ovat sattumanvaraisesti aihetta sivuavia. Joskus Googlen valinnat ovat tahattoman koomisia: muistan nähneeni Pampersin mainoksen vaipattomuussivuilla. Totean blogini olevan harmillisen epäkaupallisesti suuntautuneen, vaikka mainossopimusta AEG:n ja Sinituotteen kanssa voisin harkita.
Kolmas vaihtoehto olisi henkilöbrändäys, mutta ainakaan duunijutuista en jaksa kirjoittaa. Että asiakas haluaa neljän neliön saniteettitilaan suihkun, poreammeen, kaksi pesuallasta, bideen ja wc-istuimen, ja että työmaalla vaihtui muurari, kun edellinen ei kolmessa kuukaudessakaan toimittanut pöydälleni todistusta maksamistaan työeläkemaksuista.
Onko blogia pitävä henkilö muuten blogaaja, bloggaaja vaiko peräti bloggari? Kielitoimisto luemma kallistunee kaksois-gg:n puolelle, vaikka minun kielikorvani ensikuulemalla kannattaisi yhtä, mikä tosin ei tarkoita mitään kun minulla on stadilaisena vokaalisointu hakusessa, ja ulkosuomalaisena takuuvarmasti pari muutakin nyanssia.
Minun vanha sävelkorvani sanoo että bloggaaja. Oikeinkirjoitus ei nykyään ole enää nuorison keskuudessa ollenkaan iso asia, olen kai siinä mielessä nuortunut.
Seurasin männä vuosina useampaa blogia, jotka ovat nyt kaikki jääneet, jopa Paskamutsikin. Yksi oli käsityönopettaja Mielittyn blogi VIINIÄ JA VILLASUKKIA. Siitä tuli äkkiä erittäin suosittu ja niinpä HS (lue Pravda) halusi ostaa sen. En tiedä mikä oli korvaus, mutta homma loppui alkuunsa, kun Mielitty huomasi, että hesari on latonut hänen sivuilleen kaikenlaista asiaan liittymätöntä mainostauhkaa. Mielitty erosi siltä istumalta.
Kurkistin, että vielähän hänen bloginsa on olemassa ja ihan päivän tasalla näyttää olevan – ilman mainoksia. Itseään hän mainosti sikäli, että nypräsi naistenmessuille syksyisin kivoja pikku juttuja ja varmaan myi niitä sitten suoraankin. Ei siis tarvittu hesarin mautonta mainontaa rahan hankintaan.
http://mielitty.com/blogi/
****