Koulu alkaa viimeinkin maanantaina.
Italiattaren osaksi on langennut olla se oppilasraukka, jolla ei ole ikinä oikeita vihkoja ensimmäisenä koulupäivänä. Odotan opettajien mahtisanaa siitä millaisia, millä ruutukoolla ja minkälaisilla marginaaleilla hankkimani pitää. Jostain syystä muut äidit näyttävät tietävän asian jo etukäteen. Eilen kuitenkin repäisin ja kaarsin paperikauppaan hakemaan koulutarvikkeita, meni sitten syteen tai saveen.
Olisi kai pitänyt kysyä ovatko tiskiin pinoamani nyt varmasti kolmannen luokan vihkoja. Iski vain ahdistus, kun kaupassa oli niin paljon äitejä: olivat saapuneet paikalle joukkovoimalla, niin että käly/anoppi/äiti/sisko pitää paikkaa jonossa toisen naisen penkoessa vihkopinoja ja kysellen äänekkäästi kauppiaalta kolmioviivaimen ominaisuuksista, jotta se täysin vastaisi viidakkorummun kertomia vaatimuksia. Tai ehkä laatukriteeri on geneettisessä muistissa. Eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään, sillä lapset olivat hoidossa toisella kälyllä/sisarella/anopilla/äidillä. Soittelin kassajonosta lapsenvahdilleni kysyäkseni alkoiko kokous kuudelta vai puoli seitsemältä, ja hiljaa mielessäni rukoilin äänekästä isoperseistä massaa hälvenemään niin paljon että saisin vihkopinon kiilatuksi myyntitiskille.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Joo en màkààn tajua miten ihmeessà kaikki mamit muka tietàvàt mità ihmettà tuoda ensimmàisenà pàivànà kouluun. Eràs mami tiesi laittaa pojallensa mukaan sukkahousut….ensimmàisenà pàivànà kuulemma askarreltiin. Minà sàkàllà tiesin edes oikean koulunaloituspàivàn, sekin on jo aika hyvin tàssà maassa 😀
Niin ja mitààn…ei siis MITAAN voi tehdà nopeasti…ihan kaikkeen menee aina se pari tuntia, blaaah!
Hih, nosti hymyn huuleen, voin hyvin kuvitella tilanteen! Odotan jo kauhulla ja mielenkiinnolla parin vuoden päästä alkavaa koulutaivalta.