Quel presepe pieno di extracomunitari

Parlamentin alahuoneen puhemies Gianfranco Fini piikittelee Lega Nordin pers-, pardon, peruspadanialaisia: On kaunista että puolustetaan perinteitä, krusifiksia ja jouluseimeä, mutta joka katsoo tarkemmin seimeä, näkee että se on täynnä EU:n ulkopuolisia. Joka siis italiaksi on mutiaisen synonyymi.

Minä olen pitänyt Finin puolta  Pravdan yleisönosastolla lähes kymmenen vuotta sitten, kun olivat ulkomaantoimituksessa leimanneet silloisen Alleanza Nazionalen uusfasistiseksi puolueeksi. Gianfranco on pitänyt linjansa siitä lähtien kun Itkumuurilla kippa päässä kävi katumassa fasismin hirmutekoja. Olen hyvillä mielin siitä, että Italian oikeistossa joku on valmis puolustamaan rehellisiä työssäkäyviä mutiaisia populistista räyhäjengiä vastaan.

Vuoden 2009 jouluseimessä perulaiset savifiguurit reilun kaupan käsityötä sekä salentolaiset kattotiilet 1600-luvulta.

Advertisement

Joulukalenteri 21: siistiä 2

Aikapäiviä sitten taistelun kaaosta vastaan hävinnyt äiti-ihminen päättää järjestää kahden viimeisen vuoden akkarit kansioihin. Puuttuvien numeroiden prosenttiosuus on yllättävän pieni.

Joulukalenteri 18: siistiä!

Täsmennettäköön, etten aio kirjoittaa joulusiivouksesta. Siihen kelpaavat Project Maman ohjeet.

Sisäinen pilkunviilaajani on saanut uutta sarkaa: nyt kun voin nauhoittaa lastenvideoita Kaistalta, niin tottahan niin teen. Ja koska rakastan siistiä jälkeä, leikkaan videot XMedia Recodella, ja samalla konvertoin AVIksi. Tunnustan jopa että olen joskus aikoinani siivonnut mainoksia pois telkkarista nauhoitetuista VHS-videoista, mutta ei, mitään kivaa kotivideo-ohjelmaa en ole vaivautunut käyttämään. Varmaan sitten kun ja jos on aikaa. Kasimillistä kaitafilmiä olen edellisessä elämässäni leikannut, sen verran olen antiikinaikuinen.

Minä olen perheessä se, jonka iltapäiväharrastuksena on piuhojen virittely tietokoneelta telkkariin, tietokoneelta stereoihin, telkkarista stereoihin, ja tietysti toimenkuvaan kuuluu myös kaiken maailman konvertointiohjelmien ja plug-inien asentelu. Seuraavaksi opettelen tekstitystiedostojen yhdistämisen audioon ja videoon.

Joulukalenteri 17: Pikkukakkosta

Sain Ciacionian -S-:ltä kuukauden kokeilutarjouksen TVkaistalle. Julkiset kiitokset.

Homma on toiminut sen verran hyvin, että Joulupukki jatkaa tilaustamme vuodella. Mikä on varsin kiva lahja lapsille, sillä viime vuonna eräät Pukin paketit katosivat postissa.

Olen jäänyt siihen tietoon, että YLEn mukaan Kaistan toiminta on laitonta. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan tarjota. TV Finlandilla on yksi kanava, 170€ vuodessa (Kaistalla 98€ kaikki kanavat), ja siltä ainoalta koostekanavalta tulee kokemuksen mukaan jotain hiivatin OK-visailua uusintana monta tuntia päivässä. Laitoimme lautasen, ostimme dekooderin, tilasimme kortin, se ei toiminut, lähetimme kortin takaisin, odotimme, soittelimme Ruotsiin, olivat kuulemma lähettäneet toisen kortin joka ei koskaan saapunut, kolmas toimi mutta sen toiminta-aika laskettiin ensimmäisestä tilauksesta lähtien vaikka aikaa oli haaskaantunut jo kuukausi ja vaikka asiasta erikseen heille kirjoitin. Sen jälkeen pulju vaihtoi satelliittia, enkä enää viitsinyt soittaa asentajaa paikalle. Paskalafka. En suosittele kenellekään. YLEn Areenalla ulkomaisesta IP-osoitteesta näkyviä lastenohjelmia on kourallinen.

Jos YLEn mukaan ainoa tapa katsoa laillisesti Suomen kanavia on muuttaa Suomeen, tai edes Viroon, niin siitä vaan. Sillä aikaa me katsomme Pikku Kakkosta.

Joulukalenteri 16: kirjeitä Mogadishusta

Pravdan kolumnisti on muuttanut johonkin slummiin, ja siellä ihmettelee:

Jokin täytyy olla pielessä, jos rikkaat linnoittautuvat omille alueilleen ja pienituloiset ja maahanmuuttajat ajetaan omiin ghettoihinsa.  […] Joka tapauksessa slummiutuminen ei ole kenenkään etu.

Kommenttilootassa ollaan eri mieltä. Ovat rahansa, turvallisen ympäristönsä ja hyvät koulunsa ansainneet.

Vaikken olekaan menossa kenenkään lompakolle sosialisoimaan, niin uskaltaisin huomauttaa että yhteiskuntarauha on kaikkien etu. Ettei kaikkia sosiaalitapauksia tarvitsisi työntää samaan rappuun. Ettei koulujen saa antaa eriarvoistua, vaikka se onkin hienoa kun saadaan oikeita ison maailman ongelmia.

Minun mummoni asui Stadin kämpässä, eikä ollut mikään sosiaalitapaus, kunhan pienituloinen. Lähtenyt tyttösenä piikomaan, eikä yhdessä polvessa päässyt luokkaretkellä sen pidemmälle kuin että yhden lapsista sai lääkikseen. Menestyvien ihmisten kovuus ällistyttää minua: joka ikinen on menestynyt vain ja ainoastaan omilla ansioillaan, eikä pysähdy miettimään mihin olisi päässyt jos olisi vaurioitunut jo sikiöaikana äitinsä aliravitsemuksesta tai ylikansallisen banaanintuottajan viljelyksilleen kylvämistä myrkyistä, jos olisi joutunut huutolaiseksi, syntynyt eurooppalaisen suurkaupungin liepeillä mustalaisleiriin ja kasvatettu taskuvarkaaksi, jos erinomaisuudestaan huolimatta joutuisi konkurssiin suurten tilaajien vanavedessä, viimeisenä velkojien listalla.

Tässä tietysti vain soitan suutani, kun en ole vielä menestynyt. Kyllä se siitä.

Olen muuten asunut myös ns. paremmassa kaupunginosassa ja kuunnellut tuota ameriikan-eetosta luokkatovereilta, anteeksi, -kavereilta jo ala-asteelta. Ei vain vieläkään uppoa.

Joulukalenteri 15: matkamuisto Milanosta

Paavi on oikeassa: media kovettaa ihmisten sydämet.

Keski-ikäinen mielenterveysongelmista kärsivä mies heittää yhtä lailla mieleltään järkkynyttä vanhusta rumalla matkamuistolla, eikä juuri kukaan ole vilpittömästi pahoillaan.

Joulukalenteri 13 (14): Santa Lucia

Rankan Lucianpäivän ilta: istun sohvalla syömässä lussekatteja ja katselen kaistalta Wollah Wollahia.

Joulukalenteri 12: kadonnut lammas

Äiti, minä haluan pyhäkouluun. Uskonnon opettajalle oli selvinnyt, ettei Italiatar käy pyhäkoulussa. Koska opettaja sanoi, että jos en käy pyhäkoulua, en pääse ensimmäiselle ehtoolliselle.

Jo se siitä on kiinni, niin ei sinun tarvitse mennä uskonnontunnillekaan. Eei, äää-äitiii, minä haluan uskonnontunnille.

Äiti pääsi ensimmäiselle ehtoolliselle 27-vuotiaana. Mutta minä haluan pienenä.

Minkä ikäisiin pitää soveltaa uskonnonvapautta? Ja entä sitten kun pyhäkouluopet kertovat etteivät protestanttiset sukulaiset oikeasti pääse taivaaseen, eivätkä homot, eivätkä…

Ja pitääkö sitten pitää joku helkkarin juhla? Josta iloitsevat sukulaiset makaavat jo kirkkomaassa, eikä tule pleikkaria lahjaksi niin kuin kaikilla muilla pyhäkoulun käyneillä?

Joulukalenteri 10: pahan sanansaattajat

Joka päivä sanomalehtien, television, radion kautta, paha kerrotaan, toistetaan, vahvistetaan, niin että se totuttaa meidät kauheimpiin asioihin, tekee meidät tunnottomiksi, jollain tavalla myrkyttää meidät, sillä negatiivinen ei poistu kokonaan vaan kertyy päivä päivältä, niin että sydämemme kovettuu ja ajatukset synkkenevät.

Joukkoviestinnällä on tapana saada meidät tuntemaan itsemme aina ”yleisöksi”, ikäänkuin paha koskisi vain muita, ja jotkut asiat eivät voisi tapahtua meille. Sen sijaan olemme kaikki “näyttelijöitä” ja niin pahassa kuin hyvässä, käytöksemme vaikuttaa myös muihin. […] Näemme kaiken pinnallisesti. Henkilöistä tulee kehoja, ja nämä kehot menettävät sielun, muuttuvat asioiksi, kasvottomiksi esineiksi, vaihdettaviksi ja kulutettaviksi.

Vaikka en olekaan paavin kanssa yhtä mieltä tai yhtä vakuuttunut kuolemattoman sielun olemassaolosta tai olemuksesta, niin allekirjoitan nämä otteet Immacolatan päivän saarnasta. Televisiosta tulee päivittäin niin paljon paskaa että se todennäköisesti saa meidät pelkäämään, vihaamaan, epäilemään. Pahan olemassaoloa ei voi kiistää, mutta ruokapöytäämme tarjoiltava makaaberi spektaakkeli harvoin sivuaa koko ihmiskuntaa uhkaavaa todellista vaaraa tai suuria vääryyksiä. Pelkäämme hullua lehmää ja dioksiinikanaa, vaikka suurimat tappajat ovat nälkä ja epäpuhdas juomavesi; näemme kaikissa pääuutislähetyksissä toistettavan herkullisen kirvesmurhan Alabamassa, jos paikallisessa uutistarjonnassa ei ole löytynyt päivän herkkua; laitamme turvaketjun, saranapuolen tapit, hälyytysjärjestelmän, mikrosirun lapsiemme ihon alle? Pelkäämme mustaa miestä. Pelkäämme kerjäläistä. Pelkäämme etteivät rakkaamme rakasta meitä enää jos perseemme ei ole samanlainen kuin mainoksen neitosella.

Joulukalenteri 9: leipää ja sirkushuveja

Koska 8. päivä oli juhla ja 7. päivä ponte, se tarkoittaa käytännössä sitä että lapsikullat ovat olleet kotona neljä päivää. Joulupuu on rakennettu, muu aika on mennyt erotuomaroidessa pikkuväen nahistelua.

Lauantaina raahasimme koko jengin sirkukseen, sunnuntaina piazzalle katsomaan pelle-esitystä. Immacolatan aattona söimme ystävien luona friteerattua kapakalaa ja muuta asiaan kuuluvaa. Lapset viihtyivät kun niitä oli 2+2; aikuisilla oli hauskaa kun ipanat olivat poissa jalosta ja viimeinkin sai viettää aikaa aikuisseurassa. Illan ehdoton kohokohta oli kun emännän isä kommentoi vaimonsa sukulaisia ja vaimon äimistyneen katseen jälkeen totesi erehtyneensä vaimosta, no, sattuuhan sitä.