Bikinit

Muutama sana päivänsankarille.

Suomessa tukevat nelikymppiset käyttävät kokouimapukua, sillä eihän se sovi että ollaan olevinaan, ja kattois ämmä peiliin. Tuppulassa bikinejä käyttävät muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta (hätäsektioarpi?) kaikenikäiset ja -kokoiset tanttaraiset, ja yleensä uimarannalta löytyy aina joku itseäkin paksumpi. Vaikka väliäkö hällä jos ei löytyisi, siinä voi itsekin vuorostaan pelastaa monen muun naisen päivän.

Ranskalaista insinööriä Louis Réardia pidetään modernien bikinien isänä. Itse odotan toiveikkaana Ove Arupin jälkeenjääneistä papereista löytyvän painovoimaa uhmaavan mallin, joissa lujuuslaskelmat ovat kohdallaan.

Advertisement

Häämatkalla

Häämatkan voi viettää myös kätevissä pienissä osamaksuerissä, ja niissäkin näköjään voi pitää vuosien taukoa. Tavoitteeksi voisi silti ottaa että vastedes matkustetaan.

Lukijakysely: mikä on kuvan kaupunki?

Settimana Santa di Taranto

Taranton pääsiäisviikko on mahdollisesti yksi tärkeimmistä kirkolliseen juhlaan liittyvistä perinteistä Italiassa, ja koska Taranto on vain kivenheiton päässä Tuppulasta, on aivan luonnollista etten tähän mennessä ollut raahannut luitani paikalle. Tänä vuonna lyöttäydyin kuitenkin natiivin, ystävättäreni Annabellan seuraan: pakkasimme lapset mukaan ja nousimme linja-autoon lippuja myyvän Bar Natalen edestä.

Pyhimyskulkueet, joista Taranton pääsiäinen on kuuluisa, alkavat kiirastorstain iltapäivänä, jolloin katujat ”i perdoni” askeltavat hitaasti pareittain, paljasjaloin, pitkin kaupungin katuja kirkolta toiselle. Kirkkoihin on koristeltu ylösnousemusalttari, jota harhaanjohtavasti kutsutaan nimellä sepolcro, hauta.

Katujat, hautajaismarssia soittava orkesteri ja surupukuinen Neitsyt Maria kiertävät vanhaakaupunkia torstain ja perjantain välisen yön, uudessa kaupungissa laajemmalla kokoonpanolla (mukana ovat ”mysteerit”, Kristuksen kärsimysnäytelmän paperimassarepresentaatiot) perjantai-iltapäivästä lauantain aamunsarastukseen.

Henkilökohtaisen uskon määrään katsomatta pääsiäinen on tärkeä juhla tarantolaisille, jotka sankoin joukoin kerääntyvät seuraamaan kulkuetta ja palaavat kotikaupunkiinsa kuka mistäkin, yliopistokaupungeista, Pohjoisesta jonne ovat työn perässä muuttaneet. Italia on edelleen pitkä ja kapea maa, jossa työtä ei riitä kaikkialle; Taranto, ikiaikainen, jota kaupungin suurin työnantaja on vuosikausien ajan myrkyttänyt dioksiinilla. Kaupunkilaiset eivät ole olleet vahvassa neuvotteluasemassa kun pelissä ovat olleet harvinaisuudessaan kallisarvoiset työpaikat.

Vanhaakaupunkia pidetään vaarallisena: en tiedä onko se täysin totta, vai onko osa synkästä maineesta jonkun kiinteistökaupoista kiinnostuneen paikallisjournalistin maalailemaa. Varmaa on, että ”pienen meren” ja ”ison meren” välisellä saarekkeella sijaitseva vanhakaupunki laiminlyötiin vuosisadaksi uuden ruutukaavan noustessa 1800-luvulla mannermaalle: jäljelle jääneet asukkaat, enimmäkseen köyhät kalastajat, eivät pystyneet kunnostamaan ja ylläpitämään rakennuksia, hyvä jos pystyivät ruokkimaan perheensä. Itse pelkäsin vain sitä, että joku veisi puoliksi juodun Raffon kädestäni väentungoksessa.

http://www.fotoup.net/images/2833.jpg

Sqindlerin lista

Albania piilotti, majoitti ja näin pelasti ainakin 2264 juutalaista saksalaismiehityksen aikana, kerrotaan nimilistassa, joka löytyy United States Holocaust Memorial Museum:ista Washingtonissa, USA:ssa.

Albanialaisessa kunniakulttuurissa vieras on pyhä, opetettiin klaanipäällikön pyssynpiippuun tuijottavalle SS-upseerille. Juutalaisia II maailmansodan aikana majoittaneiden perheiden haastatteluissa Drita Veseli kertoo: ”Albaniassa ei ole muukalaista, vain vieraita […] moraalikoodimme velvoittaa meitä olemaan vieraanvaraisia kodissamme ja maassamme. Meidän kotimme on ennen kaikkea Jumalan koti, sen jälkeen vieraiden ja lopuksi perheen. Koraani opettaa että olemme kaikki ihmisiä, juutalaiset, kristityt ja muslimit, yhden Jumalan alaisia”. Kaikki tutkijoiden jäljittämät perheet eivät toki olleet muslimeja, vaikka heitä onkin enemmistö: joukkoon mahtuu myös kristittyjä ja autuaan jumalattomia.

Näyttely Bolognan juutalaisessa museossa 24.1.-28.2. 2010

Raide 21

Milanon aseman raiteelta 21 lähtivät joulukuussa 1943 – toukokuussa 1944 junat Auschwitziin. Useimmille se oli pelkkä menomatka.

Italiassa vietetään 27. tammikuuta holokaustin uhrien muistopäivää. Joka ikinen vuosi kysytään myös, onko holokaustin muistamisessa järkeä. Pitäisikö oikeastaan muistella kaikkia muitakin kansanmurhia, menneitä ja käynnissä olevia?

Italia lähetti monta junavaunullista omia kansalaisiaan kuolemaan. Kyllä siinä pitäisi olla ainesta yhteen vuosittaiseen kansalliseen itsensäruoskintapäivään. Ja muistetaan samassa rytäkässä menneet homot, mustalaiset, vammaiset, kommunistit, jehovat… että ymmärrettäisiin mihin voi johtaa ajatus herrarodusta ja ulkopuolisesta syntipukista. Ilmeisesti asiaa ei olla jauhettu riittävästi, kun vielä 2000-luvulla äänestäjään menee kuin väärä raha Romanian romanien syyttäminen kaikesta kurjuudesta läpikorruptoituneessa ja järjestäytyneen rikollisuuden piinaamassa maassa.

Ohjeita onnelliseen avioliittoon

Ohjeet onnelliseen avioliittoon on julkaistu lehdessä Casa e lavoro, kesäkuussa 1930 ja lokakuussa 1933.

Asuntonne ikkunat ovat kaikki pihalle päin. Koti on surullinen, näin; se on pimeä; eikä teillä ole juuri mahdollisuutta muuttaa sitä. Ja silti: voitte valaista kotinne. Kuinka? Hymyilkää, rakas rouva, hymyilkää aina. Valo on hymyä, ja myös hymy on valoa. Siunattu se vaimo, joka osaa vastaanottaa työstä väsyneen miehensä aina hymy huulillaan! Siunattu se äiti, jonka kaukana olevat lapset muistavat kasvot hyvyyden ja anteeksiannon hymyn valaisemana! Siunattu se aviomies joka kotiin palatessaan osaa jättää oven ulkopuolelle murjotuksen! […] Ettekö voi hymyillä? Oletteko liian surullinen? Kokeilkaa. Kuvitelkaa itseänne näyttämöllä esittämässä tyytyväisen puolison ja äidin roolia! Tulette näkemään että vähä vähältä koko koti nauraa kanssanne. Ja teille palautetaan se valo, jonka olette lahjoittaneet.

Jos haluat elää miehesi kanssa onnellisessa avioliitossa, kuule näitä muutamia neuvoja jotka tohdin antaa sinulle:

1. Älä pitkästytä miestäsi kodin pikkuasioilla! Ja vielä vähemmän juoruilla ja typerillä kuulopuheilla! […]
2. Älä ole liian järjestyksenhaluinen! […] Muista ettei kenelläkään miehellä ole sellaista järjestyksentajua, kuin meillä naisilla. Älä siis suutu jos hänen tavaransa ja vaatteensa ovat hujan hajan, jos hän jättää auki vaatekaapit, vetolaatikot jne. Miehet nyt ovat sellaisia. […].
3. Ole varovainen kun miehesi on huonolla tuulella! […] Ole sen sijaan ystävällisempi kuin koskaan, mutta älä puhu paljoa, älä kysele paljoa, jätä hänet rauhaan ja odota kärsivällisesti, kuin hyvä camerata, kunnes hän on päässyt synkkyytensä yli […].
4. Älä kritikoi puolisoasi, ylistä häntä sen sijaan! Kukaan mies ei halua kuulla naiselta kritiikkiä hänestä itsestään, ei edes omalta vaimoltaan. Sen sijaan hän on hyvin perso ylistykselle ja kehuille. Et voi kehua häntä koskaan liikaa – kaikkein uskomattomimmat ylistyksetkin hän uskoo ja on onnellinen. […] Loppujen lopuksi maksaa niin vähän tehdä hänet onnelliseksi; mikset siis tee niin?

Muuri

Olen aloittanut opintoni TKK:lla samana syksynä jolloin Berliinin muuri kaatui.

Minä en muista muurin kaatumisesta juuri mitään. Sen ei pitänyt olla mahdollista. Kävimme paikan päällä reilua vuotta myöhemmin. Toin Berliinistä äidille tuliaiseksi palan maalintuhrimaa betonia, jonka autenttisuudella ei ole mitään merkitystä. Kuulunee samaan kategoriaan Kristuksen varpaankynsien kanssa.

Illan elokuvaksi suosittelen ostalgista Good bye, Lenin:iä.