Joulutraditiokriisi

Meillä on jo vuoden pari ajan joulu ollut vähän persiillään.

On jokseenkin turhauttavaa vääntää stressissä erilaisia laatikoita joita kukaan ei syö, ja niinpä niin kauan kun anoppi eli, nakitin koko joulun hänelle. Win-win-tilanne. Mutta nyt meitä on vain neljä, eikä edes sitä lähisukua jonka luokse voisi rantautua pitkään pöytään. Hengästyneenä kuuntelen kummitätien selostusta täytetystä pastasta ja piiraista, joita heiltä on tilattu kahden-neljänkymmenen illallisvieraan voimin syötäviksi.

Eli siis: mitä aattona pöytään?

Pitkän pohdiskelun ja olemattomien esivalmistelujen jälkeen olen päätynyt napolilaisen aattoaterian linjoille: ei lihaa, vain vihanneksia ja kalaa. Painelin aattoaamuna kalakauppaan tarkistamaan josko vielä jotakin saa, ja jo vain: ostin valmiiksi liotetun baccalàn (suolattu turska, erotukseksi stoccafissosta eli kapakalasta), simpukoita (vongole), jotka äyriäisiin kuuluvien scampien kanssa joutavat tomaattikastikkeeseen. Secondona sitten se suolakala ja friteerattuja kasviksia (kesäkurpitsaa, munakoisoa ja kukkakaalia vehnäoluesta, vehnäjauhoista ja munanvalkuaisvaahdosta tehdyssä frityyritaikinassa), sekä peräti kolmea sorttia salaattia contornoksi: Suomessa italiansalaatin nimellä syötävää venäläistä salaattia eli insalata russaa, pääasiassa kukkakaalista koostuvaa insalata di rinforzoa ja rosollia, josta ei kukaan tykkää paitsi minä, ja joka mutkisti muutenkin ruuanlaittoa sillä etikkapunajuuret olivat saksankaupasta loppu ja jouduin pikaetikoimaan tavalliset keitetyt vakuumiin pakatut punajuuret. Alkupalaksi ehkä paahdettua leipää ja latva-artisokkapateeta. Samalla kun friteeraan sen suolakalan, voin paistaa kalapuikkoja näille gastronomiasta mitään ymmärtämättömille.

Aterian päätteeksi onkin sitten pähkinöitä, mandariineja ja suklaata. Eiköhän näillä pärjätä.

Stressitöntä joulua!

Advertisement

Joulukalenteri 9: leipää ja sirkushuveja

Koska 8. päivä oli juhla ja 7. päivä ponte, se tarkoittaa käytännössä sitä että lapsikullat ovat olleet kotona neljä päivää. Joulupuu on rakennettu, muu aika on mennyt erotuomaroidessa pikkuväen nahistelua.

Lauantaina raahasimme koko jengin sirkukseen, sunnuntaina piazzalle katsomaan pelle-esitystä. Immacolatan aattona söimme ystävien luona friteerattua kapakalaa ja muuta asiaan kuuluvaa. Lapset viihtyivät kun niitä oli 2+2; aikuisilla oli hauskaa kun ipanat olivat poissa jalosta ja viimeinkin sai viettää aikaa aikuisseurassa. Illan ehdoton kohokohta oli kun emännän isä kommentoi vaimonsa sukulaisia ja vaimon äimistyneen katseen jälkeen totesi erehtyneensä vaimosta, no, sattuuhan sitä.

Eloonjääneet

Se on sitten sekin ropina pidetty, sano akka kun tuohelle kusi.

Saavuimme kotimaisemiin toissapäivän aamuna intercity notte -junalla, istumapaikoilla, matkassamme matkalaukullinen likaisia vaatteita. Niitä onkin sitten pesty ja ripusteltu, korjattu naruilta, silitetty, viikattu ja pinottu, ja koska jo lähtiessä silittämätöntä pyykkiä oli melkoinen läjä niin hommasta ei näy tulevan loppua. Pyykki kuivaa vallitsevissa sääolosuhteissa noin puolitoista päivää, yöllä se kostuu uudelleen, niitä saa kantaa sisään ja ulos eikä aamukoneellista saa ripustettua ennen puoltapäivää jolloin eiliset ovat kuivuneet silityskosteiksi. Mikäli aikataulu olisi sen sallinut, olisi kai pitänyt viedä kaikki kolikkopesulaan Milanossa, pyöräyttää kuivausrummussa ja silityttää loput isäntäväen ukrainalaisella siivoojalla, vähän ylimääräistä maksaen. Mutta tehty mikä tehty. Kebabillekaan en kerinnyt, vaikka Lombardian pääkaupunkia onkin siunattu dönerillä poikineen. Maanjäristys ei ihmeemmin hetkauttanut, julkisilla oli kiva ajella ja kirjakaupassa mukava rellestää kun lapset sai jättää majapaikkaan perheen kolmi- ja puolivuotiaan tyttären sekä seinää päin juosseen lapsirakkaan sylikoiran seuraksi.

Jouduimme palaamaan jo välipäivinä koska Sulttaanin osaksi oli langennut kunnia olla Rosabellan ja Karpaattien Karpaasin tyttären, jatkossa Maija Mehiläisen, kummina. Ja Italiattaren kummitädin tyttäret puhalsivat seitsemän plus seitsemän kynttilää kakuissaan. Pitääkö kaksosilla olla kaksi kakkua? On kai se oikeus ja kohtuus.

Oman onnensa nojaan jätetty koti oli jäähtynyt plus yhdeksään asteeseen, ja nestekaasua upposi lähes pullollinen ennen lattian lämpenemistä. Nytkin on vähän kalsaa, mutta kaasupullomies ei ole saapunut soitteluistani huolimatta, eikä hanoja juuri kannata aukoa ennen varapullon saapumista.

Italiatar sai toivomansa krokotiilin ja taikatemppuvälinelaatikon, sekä lukemattomia lukemattomia kirjoja. Nyt olen manannut sitä ettei näillä raukoilla rajoilla ole sirkuskoulua, mikä parrasvaloissa viihtyvälle ja aplodeja rakastavalle neidille olisi omiaan. Huhtipoika on suhtautunut eBaysta ostettuun, yllättävän ripeästi saapuneeseen mollamikkoonsa ristiriitaisin tuntein. Pikkumiehen joulun pelastivat IKEAn Brio-yhteensopiva junarata, BR-lelun hissillinen parkkihalli ja magneettinen piirustuslevy. Infrastruktuuri on levittäytynyt makuuhuoneeseemme, kiskoa riittää jo melko kattavaan rataverkostoon ja seuraavaksi täytyykin kai kaavoittaa tietä, asemarakennus tai veturihalli. Tai lastenhuone. Yritän häätää leluja olohuoneesta, ja mahdollisesti jotakin viedään nyt kakkosasunnon varastoon, josta niitä on taas ilo löytää vuoden päästä… vai?

P come presepe

Jouluseimi on mielestäni paras pala joulukoristelussa, ja jos se olisi minusta kiinni, jättäisin kuusen suosiolla väliin. Sulttaani pitää kuitenkin kynsin hampain kiinni tuosta epäitalialaisesta traditiosta.  Koska aikaisempien vuosien joulukuusi heitteille jäätyään oli päässyt niin kovin harvaksi, sahasimme sen polttopuiksi ja toimme taloon anoppivainaan muovikuusen, jonka elinkaaren ekologisuutta tuskin parantaa se että jättäisimme sen lakanoihin käärittynä pannuhuoneeseen. Vainajaa kantamaan tarvittiin kolme miestä: Sulttaani, Italiattaren kummisetä Arkkienkeli ja Karpaattien Karpaasi. Muovikuusi on todella leveä, jouduimme jättämään kaksi alinta oksariviä suosiolla pois, ja siihen upposi todella paljon koristeita: yksi sarja kirkkaita, kaksi sarjaa värivaloja, pastatähtiä, olkitähtiä ja -nauhoja, kultaspraylla maalattuja aleppomännyn käpyjä, anopin viimeisenä joulunaan hankkimat eli siis vähän käytetyt kullanväriset koristepallot aitoa muovia, kaiken huippuna olkitähti Made in Finland.

Tämän vuoden jouluseimen maisemaksi on käytetty jälleen rypistettyä ruskeaa pakkauspaperia. Laavumainen maja on tehty vanhasta punotusta rantakassista, ja laavun etutolppana on puuhaarukka. Kitschit värivalot ovat edelleen samat kuin vuoden 2005 seimessä, joulun tähteä varten minulla on jo loistava suunnitelma mutta ensiksikin kultaspray on lopussa – lähes katastrofi joulun alla – ja toiseksikin, terassille ei nyt pääse spraymaalilla suttaamaan kun siellä on märkää ja pimeää. Parempia aikoja odotellessa.

Seimi 2007
Seimi 2006 (vain figuurit)
Seimi 2005

D come dolci

Kuva: Floriano Calcagnile. Kuvan lähde Wikipedia Commons.

Kun kerran on ruokatorstai, päätin heittää joulukalenteriin jotain syötävää, makeaa vielä. Politiikan ja marmatuksen väliin tarvitaan kuohkeampia kerroksia, ettei blogi happane.

Italian joululeivonnaisista lienevät tunnetuimpia alun perin Milanosta kotoisin oleva panettone, Veronan pandoro ja Sienan panforte.

Tuppulalaista jouluperinnettä edustavat friteeratut taikinamykyt, joiden nimi on Purcidduzzi.

Tarvitaan:

1 kg jauhoja
40 g hiivaa, sekoitetaan lasilliseen vettä
2 dl oliiviöljyä
2 lasia valkoviiniä
ripaus suolaa

vino cottoa tai hunajaa
kanelia
tomusokeria
nomparelleja

Hiiva liuotetaan lasilliseen kädenlämpöistä vettä, sekoitetaan jauhoihin (Italiassa on lähes kaikissa resepteissä jauhot keossa pöydällä, ja niihin lähdetään lisäämään nestettä, elikkä juuri päinvastoin kuin Suomessa). Sen jälkeen lisätään 2 dl oliiviöljyä, valkoviini ja ripaus hienoa merisuolaa. Taikina alustetaan ja jätetään nousemaan ainakin kolmeksi tunniksi.

Kun taikina on noussut, siitä leivotaan sormenpaksuisia matoja, jotka leikataan noin kuutiosenttimetrin kokoisiksi taikinamykyiksi. Taikinapallot paistetaan upporasvassa ja valutetaan talouspaperin päällä. Sen jälkeen ne kastellaan juoksevaan hunajaan tai vino cottoon, sieltä noukittuna keotaan pyramidiksi lautaselle. Päälle ripotellaan tomusokeria, kanelia ja nomparelleja.

Seimityömaalta

Mitä joulunviettoon tulee, ihmiset voi karkeasti kategorisoida joulu- ja eijoulutyyppeihin, ja joulutyypit jakaa seimen tai kuusen kannattajiin; vietettäköön joulu, lasten mieliksi, joulupukilta ei ole odotettavissa ihmeempiä ja pakollisten lahjojen määrä on rajoitettu minimiin. Kuusi-seimikiistassa olen selvästi lähempänä tavoitettani kuin koskaan, sillä viime kesänä heitteillejätetystä kuusesta ei koristeeksi ole, jääköön pihalle. Tämän vuoden seimi on palannut alkuperäiselle paikalleen takan hyllylle, sillä vaikka figuurien enemmistö on jo viime vuonna vaihdettu lapsirasitteen takia perulaisista saviukkeleista tanakkaan kiinalaiseen muoviin, olen silti jo joutunut kertaalleen liimaamaan Melchiorin pään takaisin paikoilleen pikaliimalla. Murjaanien kuningas parka, onneksi kukaan ei nielaissut lattialta kierimästä löytynyttä maurinpäätä.

Olen saanut mellastaa vapaasti seimityömaalla, ja se näkyy itse pääkohtauksen, Pyhän perheen ympärille kasvavista teemarönsyistä: paimenet ovat yläniityllä, Itämaan tietäjät vielä matkalla sillan tuolla puolen, syntymäluolan vuorta kruunaa kultainen linna johon ei liity henkilöhahmoja mutta kunhan hänessä on, komea kuitenkin. Tämän vuoden uusi henkilö on kaivolta vettä kantava neito, ja vielä olisi tilaa ainakin pyykkärille ja juoppolallille. Lisää kuvia luvassa… ehkä…

Low cost

Todella smartit henkilöt matkustavat halpalentoyhtiöillä, miksen minäkin, tuumaan armon vuonna 2004. Varaan VolareWebin lipun Barista Roomaan. Lento perutaan sen ollessa jo kolme varttia myöhässä, soitan jatkolennosta Finskille, maksan sakkomaksut lentopäivän siirtämisestä, ostan junalipun Leccestä Roomaan makuuvaunussa minulle ja silloin reilut puolitoistavuotiaalle Italiattarelle. Lippurahat palautetaan toimistokuluja lukuunottamatta. Tuli tosi halvaksi.

Tänä vuonna päätämme kokeilla AirBerlinin palveluita, matkassa meidän perheemme lisäksi kummitäti puolisoineen ja kaksostyttöineen. Ostamme liput Rooma-Helsinki, lentoon kuuluu välilasku Berliinissä. Muutamaa kuukautta ennen lähtöä lentoyhtiö peruu menomatkamme, mutta myy paikkoja uudelleen kolminkertaisella hinnalla lennoille Rooma-Berliini ja Berliini-Helsinki. Helsingin lento on aikaistunut vartilla, vaihto ei ole varma, eihän se ole koskaan jos lentoa ei ole myyty yhtenä lippuna, low cost, you know. Perumme myös paluulennon.

Ostamme uudet liput sinivalkoisella ei-halpiksella, sillä kaksostytöille on lietsottu Joulupukki-kuumetta juhannuksesta lähtien. Lisäksi Suomen sisäiset lennot on jo varattu.

Kun kaikki alkaa olla niinsanotusti pulkassa, lähiomaisellamme todetaan vakava sairaus ja joudumme perumaan matkan. Joskus kohtalo haraa vastaan niin paljon että fatalisti minussa vakuuttuu: tätä ei ollut tarkoitettukaan onnistumaan.

Kuvat lumettomasta joulusta poronperseessä Rovaniemellä lohduttaisivat, saa vinkata ja linkata.

Lisähuuhtelua edelleen

Kuusi on tuotu terassilta sisään, koristeltu valoin ja olkikoristein. Jo ennestään harva näre on kärsinyt heitteillejätöstä, mutta onpahan aito. Sahaamme kuivaneet alaoksat ja päätämme rakentaa tämänvuotisen seimen kuusen juurelle.

Italiatar on tähän saakka suhtautunut lähestyvään jouluun välinpitämättömästi, mutta yllättäen kirjoittaa joulupukille

BABUO NATALE PORTAMI TANTE

COSE

Kuvitetussa kirjeessä on tanssiva barbi, barbiradio, barbitietokone. Jotain pinkkiä pukinkonttiin? Tyttö suututtaa minut vähintään kahdesti päivässä siihen pisteeseen että harkitsen- peräti jokaikisellä kerralla – Joulupukin Kostoa, sitten lepyn, en ole kovin pahoillani siitä etten pysty tarjoamaan lapsille tavarataivasta mutta jotain haluaisin ostaa… että olisi vähän niinkuin muissakin länsimaisen kulutusyhteiskunnan perheissä?? Uutisissa kerrotaan että italialainen perhe käyttää joulun ruokaostoksiin keskimäärin 750 euroa, mutta tänäkin vuonna joku on tainnut syödä omansa lisäksi meidän panettonen.

Koulutielle on ilmestynyt näyttävä juliste jossa kerrotaan vanhan keskustan katukiveyksen kunnostustöiden alkavan, aikataulua täsmentämättä. Huonotapainen töhrijä minussa haluaisi lisätä spriitussilla si avvicinano elezioni amministrative; si chiude la discarica, si riapre l’ostetricia. Poleemista tottakai, mutta uutiset kaupungin kyljessä tuoksahtavan kaatopaikan sulkemisesta ja Tuppukylän sairaalan synnytysosaston uudelleenavaamisesta ovat varmoja merkkejä lähestyvistä kunnallisvaaleista. Saas nähdä, ja ans kattoo, chi vivrà, vedrà. Sade tekee happamaksi, ja toissailtana yllyin peräti huutelemaan anoppilan parvekkeelta kadulla autontorvea soittavalle miehelle ettei tarvitse ostaa niin helvetin isoa autoa jos ei osaa ajaa sitä, meidän kärrymme muka tukki kadun, pah, siirsin kuitenkin. Autoomme pääsee sisään enää vain pelkääjänpuoleisesta ovesta, ja takaluukusta tottakai.

Ei minun poikani nimeen

Ostin eilen uuden lapsiystävällisemmän miehityksen seimeen, tarkoituksena että tänä jouluna Italiatar saisi viimeinkin leikkiä seimiväellä sydämensä kyllyydestä ilman huolta siitä että joku Pyhän Perheen jäsenistä hajoaisi miljoonaksi kappaleeksi pudotessaan kivilattialle. Aitoa muovia siis, Made in China. Reilun kaupan perulaiset savifiguurit jäävät odottamaan parempia aikoja.

Viime päivien polemiikeissa seimi on nostettu uskonnollis-poliittiseksi kannanotoksi aikana jolloin hallitus uhkaa tuhota Ydinperheen ja suuret kauppaketjut ovat rähmällään ateistien ja vääräuskoisten edessä. Haluaisin kiukutella ettei heillä ollut oikeutta pilata iloani. En antanut lupaani Calderolin riemuun Italian jalkapallomaajoukkueen voitosta Ranskan neekereitä, muslimeja ja kommunisteja vastaan. Twin Towersin attentaatissa kuolleiden omaiset saavat päivästä toiseen kuulla että sotaa käydään heidän poikansa nimeen. Entä ydinperheeni, olenko tietämättäni ottanut kantaa, millä tavalla se on perheeltäni pois jos Janne vie Ilkkansa vihille?

Kemikaali- ja kimalluskaupassa oli toinenkin tarkemmin määrittelemättömästä kovasta massasta tehty seimi, joka oli mielestäni kauniimpi. Irrallisina myytävistä figuureista puuttui kuitenkin Joosef, ja Italiattaren kerätessä pieniin kouriinsa kolmenkymmenen sentin irtolampaita punnitsin hartaasti sitä vaihtoehtoa että tämän vuoden seimessämme olisi ollut yksinhuoltaja-Maria tai peräti kaksi Mariaa. Mutta, kuka on ostanut seimeensä Joosef-parin? Valitsin niistä kauniimmista kolme paimenta ja enkelin, joita ei muoviseimessä ollut: ensimmäiseltä paimenelta irtosi pää lattialle pudotessa jo kaksi minuuttia kotiintulomme jälkeen. Pikaliimaa!

Joulukalenteri

TV-uutiset ovat huhunneet Vatikaaninkin olevan myöntymässä siihen… että jos aviopareista toisella on HIV, olisi kondomin käyttäminen aviollisessa seksissä ehkä sittenkin pienempi paha kuin taudin tartuttaminen… Vatikaanin sanaa ei Italiassa varsin noudateta, mutta ollaan ainakin noudattavinaan. Lukemattomille italialaisille neidoille lääkäri on määrännyt e-pillerit kuukautiskipujen tai aknen hoitoon, ja jos siinä sivussa ehkäisevätkin, ei se toki ollut alkuperäinen tarkoitus! Sussiunatkoon.

Millainen maa Italia olisi, jos paavi olisi jäänyt Avignoniin?