Lisää paljastuksia arkkitehtikodissa

Kodin AV-keskuksen vieressä kasvaa laukkupuu:

Puussa näyttää juuri nyt roikkuvan Bilibo-kassi, arkitehdin arkilaukku, arkitehdin iVimpainlaukku by Manufactus sekä lasten sukupuolitetut Suomi-reput päiväretkille ja yökylään, ei tosiaankaan koulurepuksi.

Advertisement

Suomalaisuuksia

Hihittelin erään suomalaismamman omituisuuksille Milanon liepeillä, ja päätin sitten itsekin vastata Ritvan heittämään haasteeseen.

Parvekkeella lapsia on nukutettu vähän: talomme alapuolella sijaitsevan tyhjillään olevan asunnon puutarha majottaa kaikenlaista faunaa, jota ei toivo lastenvaunuihin vierailemaan. Niinkuin vaikka rottia.

Pussilakanoista en ole luopunut, ja se onkin miehen suurimpia myönnytyksiä: italialainen peitto on suuren suuri ja se pujotetaan jalkopäästä ja sivuilta patjan alle, ettei vain peiton alle vedä. Svedujen järjettömiin pussilakanoihin olen ratkonut kädenpujotusreiät yläsaumaan.

Meillä kotona kakarat saavat kulkea paljain jaloin kesät talvet, se ei Italiassa käy ollenkaan laatuun.

Jos parkkipaikalla on parkkiruutuja, kuten jossakin Tuppulan Lidl’in pihalla, niin saan perverssiä tyydytystä siitä että pysäköin auton ruudun sisään ja sen reunojen suuntaisesti. Vaikka parkkipaikka olisi tyhjä, tai kaikki naapuriruudun peltilehmät vinoon parkkeerattuja.

Sakset ovat Fiskarsit, muita en kykene ostamaan. Jos en löydä täältä niin tuon lomalta Suomesta.

Sulttaania lukuunottamatta perhe syö aamupalaa. Suolaisten syöminen aamulla on natiivien mielestä outoa, ja Firenzessä kämppäkaverini, roomalainen dottoressa, oli vilpittömän järkyttynyt siitä että saatoin pistella aamuseitsemältä tonnikalaleipää tai eilistä pizzaa.

Jos lapsille kuitenkin laitetaan tossut jalkaan, niin pitää olla kotimaiset Tintti-tossut. Italiattarella on ties kuinka mones kultatossupari menossa, Huhtipojalle hankittaneen siniset.

Yletön rakkaus kirjoihin lienee suomalaista perua.

Marimekkoa kotona on suhteettoman paljon: olen vakuuttanut itselleni ettei oikeastaan tarvi, koska silkkipainettua lakanakangasta se vain on, ja italialaiset luulevat kuitenkin IKEAsta ostetuiksi (=eivät osaa arvostaa ellei jätä hintalappua roikkumaan). Mutta niin vain on kakaroilla Boo Boo -autoreppu, unikkoreppu, jokapoikapaitaa, Iloista mekkoa joka koossa ja myös harvinaisessa värissä… onhan se vähän niinkuin identiteetiksi brändätty, vaikka mukavaa se olisi jos vielä saisi jonkun alekortin sanotaanko vaikka Vienninedistämiskeskukselta.

Tasaraitaa

Mollamaija on oleskellut Suomessa jo kuukauden ja alkaa sulautua massaan. Kangas muorin rintamamiestalon verannan rättilaatikosta, loppu vanhasta yöpaidasta kului Automiehen bemarin jarrujen ilmaamisessa. Jos on avoautoa tarvis niin tuosta lähtisi, autoon liittyy hauskoja muistoja siltä kesältä, no, syksyltä kun Italiatar syntyi, oli kaunis ilma, ajelimme suvisessa Helsingissä ja naureskelimme niille jotka epäluuloisesti mulkoilivat Ali Babaa, avoautoa ja viimeisellään raskaana olevaa blondia.

Kuvia kodista: Lentonallen päiväunet

Lentonalle Finna näkee unta vallankumouksesta IKEAn lastentuoleista kyhätyssä sängyssä.

Arjenhallintaa: maastoutuminen

Aika tyytyväinen minä tuohon silituslaudan päälliseen olen, nyt lauta voi aamuvarhaisen hätäisen paidansilityksen jäljiltä jäädä keittiön seinään nojailemaan ja maastoutua tarjottimiin ja patalappuihin. Siihen saakka kunnes Huhtipoika sen päälleen kaataa. Kierrätin kankaan Italiattaren vauvansängyn lakanasta joita olin pesänrakennushormoneissani ommellut, siinä uskossa että vauvat nukkuisivat pinnasängyssä ja tarvitsisivat omia liinavaatteita. Tyhjää pinnasänkyä muuhun makuuhuoneeseen koordinoineella tekstiilillä ei ole varsinaista tunnearvoa.

Puhelinoperaattori jätti meidät päiväksi muutamaksi lähes ilman internettiä, tai toimi verkko mutta niin hitaasti että olisi ollut parempi olla ilman eikä turhanpäiten odotella latautumista viisi minuuttia per sivu. Trafiikki koneelta poispäin eli upload kuten engelsmanni asian ilmaisisi toimi moitteettomasti, ja koska useampi muukin kohtalotoveri asiasta valitteli, oli vain uskottava että infrassa on vikaa ja bittivirta Tuppulaan saapuu yhdellä raiteella kuten FSE, vuoroin ylös-, vuoroin alaspäin. Italiaa matkustetaan edestakaisin verbeillä salire ja scendere; salire a Lecce kuulostaa aika jumalan selän takaiselta mutta siihenkin on jo kymmenessä vuodessa tottunut.

Kuvia kodista: lastenhuone

Postal market

Koneen kuva-arkistoja penkoessani vastaan tuli tämä italialaisen postimyyntifirman kataloogista skannaamani kuva, jonka mielin kanssanne jakaa. Hmm hmmm.

Lakanakangasta

Eräs suomalainen vaatetusalan yritys on vuodesta 1956 tehnyt suosittuja miestenpaitoja lakanakankaasta, ja meillekin on viidessäkymmenessä vuodessa kertynyt niitä muutama. Ukki-Nonno siivosi liiempiä kaapistaan, mutta vaaleansininen ei kerta kaikkiaan natsannut Sulttaanille. Ei niitä poiskaan voi heittää, ja siitäpä minä ompelemaan lastenvaatteita kierrätysmateriaalista… vaikka Katrin Arens on ehtinyt ennen minua ja muutama sota-ajan vanhempi ennen Katrin Arensia! Hihoista tuli housut, jätin halkiot pohkeisiin jotta kierrätyksen vitsiä voisi tarkkasilmäinen arvostaa, ja kangasta riitti vielä vähemmän omaperäiseen kauluspaitaan jota plagiaatiksikin voisi väittää, napit ja kaikki alkuperäisestä. Vaikka merkkiä en sentään ommellut, ja kaavakin vain vapaalla kädellä kopioitu.

Raidallisia housuja ei voi yhdistää raidalliseen paitaan, totesimme, se näyttäisi liiaksi psykiatrisen sairaalan pyjamalta. Siis, housujen kaveriksi yksivärinen t-paita, ja eikö Jokapojan kanssa tavata käyttää farmareita? Varsinaista ostoskatua Tuppukylään ei ole muodostunut, koska natiivit tapaavat ikkunaostosten sijaan hurauttaa autolla asioille vasta tarpeen ilmetessä, toivoen löytävänsä parkkipaikan myymälän kynnykseltä. Muurinympäryskadulle on kuitenkin kertynyt jokunen lastenvaateliike, ja yhdellä kierroksella ehdin nähdä kattavan otteen siitä mitä kaupunki tarjoaa. Melko sopivansinisen paidan jouduin hylkäämään kun siinä oli tuttipullon kuva, olkoonkin vaikka kuinka universaali vauva-ajan symboli. Vain yksi pulju myi yksivärisiä painatuksella UNITED COLORS OF, melkein lakanakankaiseen paitaan rinnastettava tuoteidea.

Farkkuja myydään jokaisessa putiikissa, riittää kun löytää sopivan koon. Niihinkin on herkullisia yksityiskohtia – paikkalapusta kirjailtuun jakoavaimeen – tuhlattu hengästymiseen saakka.