Aihearkisto: siirtolaiskirjeitä

Sivullinen

Koulu alkaa viimeinkin maanantaina.

Italiattaren osaksi on langennut olla se oppilasraukka, jolla ei ole ikinä oikeita vihkoja ensimmäisenä koulupäivänä. Odotan opettajien mahtisanaa siitä millaisia, millä ruutukoolla ja minkälaisilla marginaaleilla hankkimani pitää. Jostain syystä muut äidit näyttävät tietävän asian jo etukäteen. Eilen kuitenkin repäisin ja kaarsin paperikauppaan hakemaan koulutarvikkeita, meni sitten syteen tai saveen.

Olisi kai pitänyt kysyä ovatko tiskiin pinoamani nyt varmasti kolmannen luokan vihkoja. Iski vain ahdistus, kun kaupassa oli niin paljon äitejä: olivat saapuneet paikalle joukkovoimalla, niin että käly/anoppi/äiti/sisko pitää paikkaa jonossa toisen naisen penkoessa vihkopinoja ja kysellen äänekkäästi kauppiaalta kolmioviivaimen ominaisuuksista, jotta se täysin vastaisi viidakkorummun kertomia vaatimuksia. Tai ehkä laatukriteeri on geneettisessä muistissa. Eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään, sillä lapset olivat hoidossa toisella kälyllä/sisarella/anopilla/äidillä. Soittelin kassajonosta lapsenvahdilleni kysyäkseni alkoiko kokous kuudelta vai puoli seitsemältä, ja hiljaa mielessäni rukoilin äänekästä isoperseistä massaa hälvenemään niin paljon että saisin vihkopinon kiilatuksi myyntitiskille.

Toiseus

Kun on vieraassa maassa ja fyysisesti eroaa kantaväestöstä, saattaa kokea toiseutta. Ja jos ei eroa niin kovin paljon, saattaa saada osakseen ohkaisempaa toiseutta, koska tekee asiat väärällä lailla. Paras tapa selvitä tilanteesta on itseironinen huumori.

Itseltäni meinasi huumori loppua, kun olin sunnuntaina jäätelöbaarissa: seisoin tiskin edessä moderoimassa lasten ja jäätelöpalloja lappavan baarintytön kommunikaatiota, kun kahvilan keittiönovesta peruutti kaksi miestä. Pers’edellä saapuva varoitti permesso, signora, johon saliin päin kääntynyt mies huomautti älä turhaan, ei se ole täältä.

Teki mieli karjaista että mitä sitten vaikken olekaan, jos joku tulee ovesta perse edellä lämpölevyä kantaen niin ymmärrän väistää vaikka possottaisi* serbokroaatiksi. Voimasanoilla höystetyllä murteella, kuin olisin viettänyt viimeiset viisitoista vuotta kuunnellen raksamiesten kiroilua.

Niinkuin olenkin.

*possottaa = kysyä lupaa posso?

Salaliittoteoria

Jälleen yhden apurahahakemuksen palatessa kielteisellä päätöksellä olen alkanut elätellä vainoharhaista salaliittoteoriaa, jonka mukaan asuinpakkani ei näytä hyvältä hakemuksessa. Kukapa haluaisi kustantaa rahaston varoilla sangrian litkimistä jossakin palmun alla?

…josta sainkin loistavan ajatuksen syntymäpäivävastaanoton tarjoiluun!

Kevät


Marco ja Alice paistattelevat päivää ulkosuomalaisnukelle ominaisissa tasaraitayöpuvuissaan terassin pöydällä. Pääskyset lentelevät taivaalla, ilmassa leijuu appelsiininkukan tuoksu.

Kun vaihdoin isänmaani lautaselliseen pastaa

Tarjuccia kanaalin varrelta kirjoittaa muutostaan Suomesta ulkomaille, Taloussanomien keskustelun innoittamana.

En varsinaisesti paennut Suomesta: lähdin uteliaisuuttani ja jäin sille tielle. Virallisesti lähdin valmistumiseni jälkeen kultaseppäkouluun Firenzeen, mutta olin tehnyt valintani jo diplomityöaihetta hakiessa. Olin opintomatkalla lumoutunut pienen abruzzolaiskaupungin sosiaalisesta tiheydestä ja vuosituhansien kerrostumisesta talojen kiviseiniin, pizzaa mittausleiriläisille kantavista mummoista, Bar dello Sportin aperitiiveista. Samalla lailla rakastan Tuppulan piazzaa, vaikka ihmettelenkin natiiveja jotka ovat päättäneet elää huonosti, laput silmillä, näkemättä sitä mikä pikkukaupungin pysähtyneessä elämänmenossa voisi olla jopa kadehdittavaa.

Perhettä perustaessa asuinpaikkamme valinnassa painoi mieheni vanhempien tarvitsema apu Italiassa jossa hyvinvointivaltion puute paikataan naisten palkattomalla työllä, sekä toivo siitä että puolisollani olisi kotimaassaan helpompaa löytää mielekästä työtä. Pienten lasten äidin on helpompaa löytää elämälleen tarkoitus jopa työelämän ulkopuolelta. En tarkoita että niin tulisi tapahtua, mutta sekin on nähty että nainen käy palkkatyössä ja tekee päälle kotityöt työttömäksi jääneen miehen maatessa sohvalla hautomassa itsetuhoisia ajatuksia. Tai että ihmis-, siis, työmarkkinapohjaisen miehenarvonsa menettänyt ryhtyy vaimonpieksäjäksi.

Ensin toivoin että voisimme palata Suomeen; kun paluu olisi vihdoinkin mahdollista, en ole enää varma siitä haluanko. Ilmapiiri näyttää täältä käsin tarkasteltuna kireältä. Miehen pitäisi oppia kieltä, jokseenkin täydellisesti, ja siitä huolimatta on monien mielestä väärin että mamut tunkevat työmarkkinoille kilpailemaan kantaväestön kanssa. Sokerina pohjalla olen havainnut että italialaiset vaikuttavat harvoin onnellisilta Suomessa, vaikka toki poikkeuksiakin on. Toisaalta, jos suomalaisetkaan eivät osaa arvostaa sitä hyvää mitä heillä on…

Oma työnhakuni, pikemminkin työn rakentaminen, on ollut pitkä prosessi, joka alkaa vuosien jälkeen kantaa harvakseltaan hedelmää. Arkkitehtuurin historiaa pääaineena opiskelleena minulle on palkitsevaa, että jo oma kotiportti on 1600-luvun lopulta.

Kiitos, Alexander Stubb

Olen tasan samaa mieltä Alexander Stubbin kanssa, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, ja tämä tekee hänestä jo toisen kokoomuspoliitikon jota arvostan.

Mamukeskustelu on todella vastenmielistä, sillä populismi on vastenmielistä. Populismlla ei ratkaista ongelmia, edes maahanmuuttoon liittyviä; ne lakaistaan maton alle kiinnittämällä katse johonkin epäolennaiseen ja puhumalla suu vaahdossa imaamin parrasta.

Meno maan Virallisen Totuuden verkkokeskustelussa on ollut viime aikoina sen verran hurjaa, että yhdelle jos toiselle suomenkielentaitoiselle on tullut mieleen kannattaako tuollaiseen maahan ylipäätään mennä/palata. Ai niin, eihän kukaan maailmalla suomea osaa joten onko tuolla nyt väliä, ja parempi etteivät tulekaan. Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta johtuvat ongelmat ratkeavat parhaiten sillä että lopetetaan maahanmuutto, ja ollaan keskenään leijonariipukset kaulassa pitämässä white pride -pippaloita. Virallisen Totuuden lehti on myös huomannut että mamukriittisyydellä on nostetta ja ottanut vakiohjelmistoonsa mamu-aiheiset jutut; jokainen artikkeli jossa mainitaan sana somali saa reaaliajassa peräänsä noin neljänsadan vakikommentoijansa vakivastaukset. Tiedä sitten miten tämä tapahtuu, vastaavatko työaikana vai maksaako fatta laajakaistan?

Minä en tiedä onko mokukriittisyys äänekkään vähemmistön vai aivan vastikään mölyt mahastaan päästäneen hiljaisen enemmistön juttu; epäilen ensimmäistä, pelkään jälkimmäistä.

20 syytä olla asumatta Italiassa

Kirjoitin tämän vastaukseksi Ritvalle. Mahtavan negatiivisen pläjäyksen alkukevennykseksi todettakoon, että todennäköisesti vielä enemmän minua nyppisi asua pahoinvointivaltiossa, jossa kaikki valittavat vaikka asiat toimivat. Kun aikansa seuraa Hesarin yleisönosastokirjoittelua tai marinaa TV Finlandilla niin voi todeta, näin kehitysmaavinkkelistä, että mitä turhaan sitä hyvinvointivaltiota rakentamaan kun siitä tulee niin pahoinvoipia ihmisiä, ja rupeavat vielä ammuskelemaan toisiaan koulussa. Täällä sentään tappavat vain työn puolesta, camorristit ja mafiosot, ndrangheta ja SCU. Ja minä kestän aika hyvin hitautta.

  1. Vartissa kirjoitetaan roskikseen hylätyistä kissanpennuista. Meillä löytyy aina silloin tällöin roskiksesta vastasyntynyt, joskus elossa. Kun uutisen hylätystä lapsesta lukee tarpeeksi monta kertaa, alkaa tuhahdella niille kissanpennuille, vaikka eihän sekään ole oikein.
  2. Paketit katoavat postissa.
  3. Kirjatut kirjeet katoavat postissa.
  4. Kuriirilähetyksellä tulevan paketin kuittaa joku muu aviomiehesi nimellä, ja kirjoittaa sen vielä väärin. Tilausta tehdessä et ole maininnutkaan koko häiskää.
  5. Vatikaani on liian lähellä.
  6. Italian vihreät eivät näe metsää puilta.
  7. Italian vasemmisto… olkoon!
  8. Italian oikeisto… olkoon!
  9. Telkkarissa näytetään tissejä, perseitä ja paavia vierailulla nälkämaassa saarnaamassa kondomia vastaan. TV-kuuluttajan silikonihuulet muistuttavat pottatreenaajalle tarkoitettua topattua WC-istuimen pienentäjärengasta. Totut siihen.
  10. Kaikki tutut tietävät jo etukäteen syntymättömän lapsensa sukupuolen ja leikkauspäivän. Tunnet itsesi paviaaninaaraaksi. Ihmettelet onko niillä vetskari bikinirajassa.
  11. Kun anoppisi kuolee, perit TV-luvan jonka maksua aletaan sinulta vaatia toistuvilla kirjeillä. Vastaat, lähetät kuolintodistuksen ja saat vastaukseksi kirjeen jossa kerrotaan ettet voi lakkauttaa vainajan TV-lupaa koska sinulla ei ole omaa. Et kuitenkaan maksa lupaa: ks. kohta 9.
  12. Lapsesi kouluruokailun lounassetelien postimaksulomake täytyy täyttää käsin kolmesti: kolme kertaa tilinumero, kolme kertaa maksajan nimi, osoite… Jostain kumman syystä postin online-maksu ei tunnista kunnan ruokailupalvelun tilinumeroa. Postissa on jono. Kouluvirastossa on jono. Kouluviraston ämmä huutaa sinulle koska yrität lunastaa kaksi vihkoa kerrallaan, ja hän on varma siitä että trokaat niitä lounareita.
  13. Isompi lapsesi palaa koulusta jo klo 13, eikä ole saanut kouluruokaa. Hän haluaa joka ikinen päivä pastaa ja tomaattikastiketta.
  14. Naiset ovat epäystävällisiä, miehet lipeviä. Asetelma kääntyy päälaelleen iän ja kilojen myötä.
  15. Sosiaaliturva, anteeksi, mikä?
  16. Olemattomasta sosiaaliturvasta huolimatta verotus on eurooppalaisella tasolla. Verorahoillasi maksetaan jo kuolleiden potilaiden fysioterapia julkisessa sairaalassa (vasemmistolainen malli) tai yksityisellä klinikalla (oikeistolainen malli). Koska et tuloillasi voi verovähentää lääkärikäyntejä, päädyt käymään yksityisellä ilman kuittia niinkuin kaikki muutkin. Se tulee halvemmaksi.
  17. Kun piratisminvastaista lakia kiristetään, seuraavana päivänä pidätetään näyttävästi 12 senegalilaista ja homma jää siihen. Tiedät ettei kaupungin suurimmalla insinööritoimistolla ole CAD-lisenssiä, mutta maksat itkua tihertäen omasi sillä tiedät olevasi lain edessä huomattavasti tasavertaisempi senegalilaisraukkojen kuin insinöörin kanssa.
  18. Audimiehiä on tuhottoman paljon. Edes Saksassa niitä ei ole näin taajalti.
  19. Yleisen käsityksen mukaan tasa-arvo tarkoittaa sitä, että saa pitää minihametta. Helman pituus Kabulissa ansaitsee oman talk-shownsa.
  20. Vaikutelma on aina sisältöä tärkeämpää.