Shit happends

Italiattaren syntymäpäiväjuhlien jatkoiksi kävelimme Kasvitieteellisestä piazzalle parahiksi todistamaan kun paikallisen eksentrikon koira väänsi matemaattisella tarkkuudella tortut katukiveyksen eksaktiin keskipisteeseen. Koiranpaskan jättämisessä niille sijoilleen ei toki ole mitään eksentristä, pikemminkin päinvastoin, sillä tiedän Tuppulasta tasan kaksi koiranomistajaa jotka korjaavat lemmikkinsä jätökset kakkapussiin: toinen heistä on dottoressa, jonka takana on kaupungin jok’ikisen ravitsemus- ja elintarvikeliikkeen luvat, toinen kokki, ympäristöaktiivi ja maailmanparantaja. Mahdollisesti he tilaavat kakkapussinsa Milanosta.

Totta puhuen ulostamistapahtuman näki ainoastaan Kummitäti, ja hän saattoi tapahtuneen laajemman yleisön tiettäväksi eksentrikon jo poistuttua koirineen takavasemmalle. Sen jälkeen hän istui penkille ja alkoi ohjeistaa leikkiviä lapsia huutamalla ettei keskipiazzan poikki saa juosta, ja todennäköisesti olisi jatkanut ohjeistusta seuraavat pari tuntia tai ainakin siihen asti että joku lapsukaisista väistämättä talloisi paskaan.

Kolmekymmentä sekuntia huutoa kuunneltuani otin taskusta nenäliinan ja korjasin läjän roskikseen, pesin käteni suihkulähteellä ja palasin penkille pitäen omana tietonani sen, mitä mieltä olen jokaisen omasta henkilökohtaisesta vastuusta.

Sen sijaan että ihmiset haaskaisivat aikaa miettimällä miten päästä paratiisiin, he voisivat uhrata ajatuksen sille, mitä voisivat ihan itse tehdä sen eteen ettemme jo eläisi helvetissä. Mahdollisesti jopa ennen seuraavia vaaleja, joissa delegoida vastuun omasta hyvinvoinnista parlamentille/aluevaltuustolle/maakuntavaltuustolle/kunnanvaltuustolle.

Advertisement

Musikaalinen haaste, jatkoa

Vaihdetaan levyä, uudet 20+20 kilometriä omaa aikaa.

5. Humdrum Blues: Oscar Brown Jr.

6. Old Man River: Ray Charlesin tulkinta on hieno.

7. Route 66: autolevylläni on ymmärrettävästi useampia versioita, mutta valitsen tähän Chuck Berryn tulkinnan. SS101 ei ole ansainnut omaa lauluaan: ehkä (ex)SS66, joka on Pistoiese. Italian valtateistä viisun sepittäisin sille pisimmälle, joka on SS16.

8. Jimi Hendrixin Let Me Stand Next Your Fire, rock’n’rollin historian jos ei nyt parhaat rummut, niin kärkipäästä.

9. James Brown: Soul Man

10. Summertime Janis Joplinin laulamana. Musiikin maailmanperintölistalle.

Haastan musiikkimakuaan esittelemään Keksin, Calendulan, Suom(I)talyn. Videolinkit eivät ole pakollisia, vaikkakin käyttäjäystävällisiä.

Miehen mitta

Miehen mitta on saavutettu kun vehkeet ylttävät yli WC-istuimen reunan, eikä tarvitse pissiä jakkaralla seisten. Tai hui olkoon, istualtaan.

Rehvakasta.

Hyvää syntymäpäivää, Rita Levi Montalcini

Onnittelut satavuotiaalle nobelistille!

Kaalimato kaalissa

Sen jälkeen kun minulle on valjennut, millaisia elikoita kaalimadot ovat nykyään, on tämä wikimedia commonsin kaali alkanut näyttää suorastaan eroottiselta kuvalta. Aivot ovat ihmisen tärkein sukupuolielin.

Kulkeuduin tässä päivänä eräänä hauskannäköistä banneria klikaten seksivälinemyymälään, aikuisten lelukauppaan tai pornokauppaan niinkuin niitä aikoinaan kutsuttiin. Nostalgisena huomiona mainittakoon että lukiolaisena tieni metroasemalta opinahjolle kulki yhden näyteikkunan ohi, aamulla ja illalla, sateessa ja paisteessa, pakkasessa ja kevätsäässä.

Sanomattakin selvää, ettei Tuppulassa välinekauppoja ole, ja jo kondomiautomaattia apteekin ulkopuolella on paheksuttu kirkollisissa piireissä. Olen siis aika pihalla alan uusista trendeistä, ja ilokseni huomasin että välineistö on muuttunut humoristisen ja leikkisän näköiseksi siihen verrattuna mitä se oli vielä joskus hamalla kahdeksankymmentäluvulla. Penistään huolestuneena kouluviivottimella mittailevia poikalapsia pitäisi maan- ja maailmanlaajuisesti huojentaa tiedolla, että ilmeisesti naisistuvalle asiakaskunnalle markkinoitava välineistö ei ole kookasta, pikemminkin sellaista pieneen iltalaukkuun sujautettavaa, ja ne puolen metrin hevonkullit (joita ei tainnut siinä Torkkelinmäen näyteikkunassa seistä – liekö muisto Amsterdamista?) olisivat enimmäkseen miehisen fantasian tuotetta.

Muistin sitten miten sukupuolivalistimme itseämme ala-asteella lukemalla salaa luokkatoverin vanhempien kirjahyllystä löytynyttä David Reubenin kirjoittamaa Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä (mutta et ole koskaan uskaltanut kysyä), valmiina sujauttamaan kirjan paikoilleen jos ovi kävisi. Urakka kesti varmaan useita iltapäiviä, mutta väittäisin lukeneeni kirjan kannesta kanteen. Ehkä kirja oli jätetty lasten ulottuville puolivahingossa, kun eivät kuitenkaan uskaltaisi kysyä isältä ja äidiltä, saati että isä ja äiti olisivat kehdanneet punastelematta vastata, ai että mitkäkö geishakuulat?

Levotonta perhepedissä

Lauantai-iltana poikkeuksellisesti molemmat lapset perhepedissä, isänsä auttamassa Karpaasia ja Rosabellaa viimeisissä viimeistelyissä.

Sängyssä oli ahdasta, nukuin levottomasti, näin unta taulukkolaskennasta ja aamun puolella miehille suunnatusta seksuaalivalistuskampanjasta jonka slogan oli: Älä suostu kännidildoksi. Tervehdin aamunsarastusta ilomielin.

Italian energiapolitiikan teoriaa ja käytäntöä

(Harri Tarkka on eräs suosikkipilapiirtäjistäni, heti Vauron jälkeen. Olen fani jo vuodesta 1989. Lisää pilakuvia Tekniikka & Talous -lehdessä.)

Ensimmäinen historiallinen etappi, jolloin energiapolitiikkaa ja energiansäästöä jouduttiin pohtimaan, oli vuoden 1973 öljykriisi. Seuraava merkittävä käännekohta oli Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1989 ja sitä Italiassa seurannut kansanäänestys ydinvoimasta. Mukaan lähdettiin varmasti enemmän tunteella kuin järjellä, mutta en ole lopputuloksesta silti pahoillani, varsinkaan kun seismisen riskin maassa voimala rakennettaisiin paikalle jossa harvemmin järisee, eli siis minun takapihalleni. NIMBY NIMBY! Kun ydinvoima oltiin suljettu pois vaihtoehdoista, lähdettiin rakennusten ja lämmityslaitteiden energiatehokkuutta peräämään lailla numero 10/1991.

EU:n direktiivin 2002/91 seurauksena lakia täydennettiin lainvoimaisilla säädöksillä (decreto legislativo) DLGS 192/2005 ja DLGS 311/2006.

Decreto Legislativo 311/2006 vaikuttaa näin ark(k)itehdin vinkkelistä ihan hyvältä säädökseltä, siinä taulukoidaan ilmastovyöhykkeittäin lämmönläpäisykertoimet ja lämmitykseen kulutettavan energian määrä kilowattitunnilta neliömetriä kohti vuodessa, asetetaan minimimassa rakenteelle, vaaditaan liialliselta auringolta varjostamista, kehotetaan suosimaan uusiutuvia energiamuotoja sekä tuodaan peliin mukaan rakennuksen energialuokkakäsite. Harmi vaan että säädöksen suhteen on käynyt italialaisittain, eli asetukset sen soveltamisesta puuttuvat, federalismin nimissä niiden asettaminen on sysätty alueille (regioni) ja ne ovat tehneet, ketkä ovat viitsineet.

Aiempaa säädöstä on täydennetty ministeriön asennus DM 11/03/2008, jossa lämmönläpäisykertoimia tiukennettiin edelleen. Näitä taulukoita sovelletaan vain energiatehokuuteen tähtäävien kunnostustöiden verohelpotusten myöntämiseen.

Asuntojen energialuokitus on oiva keksintö, se lisää kuluttajan tietoisuutta siitä mitä on ostamassa, eikä rakennuttaja (lue: häikäilemätön grynderi) voi kaupata tuotettaan vain pullantuoksulla ja kiiltävälle paperille painetuilla brosyyreilla joiden kannessa poseeraa  onnellinen perhe. Myös omakotirakentajaa sertifikaatti motivoi vaatimaan hyvää, kun se konkreettisesti heijastuu jälleenmyyntihinnassa. Lain mukaan 1. heinäkuuta 2009 lähtien jokaisessa kiinteistökaupassa tulisi papereiden joukossa olla todistus rakennuksen energialuokasta, mutta vielä tähän päivään mennessä on useimmilla alueilla epäselvää, kuka pumaskan voi laatia.

Tällä hetkellä maahan tuodaan tankkerikaupalla öljyä sekä maakaasua putkessa silloin kun Venäjä ja Ukraina sen suovat, ja niillä lämmitetään harakoille. Maahan tuodaan myös ranskalaista ydinsähköä. Aurinkoenergiaa, sekä sähköä että lämpöä, hyödynnetään vähemmän kuin aurinkoisessa Itävallassa. Vihreät vastustavat tuulivoimaloita, kun ne pilaavat maisemaa, tappavat lintuja ja pitävät ääntä.

***

Biologi-Jari on vastannut kutsuun, samoin Antti. Hyvä, hyvä.

Afrodite Kallipygos

Ikkunaiines kirjoitti tänään lohdun sanoja isopeppuisille, että leveä takamus olisi viimeisten tutkimusten mukaan terveyden merkki! Ilmeisesti keskivertonaisesta poiketen en ole ottanut aiheesta kompleksia, takapuolta on niin vaikea peilatakin, eikä kukaan ole aiheesta valittanut. Jos olisi niin näytettäisiin oven paikkaa. Jokaiselle takapuolelle löytyy ihailijansa, joten mitäpä ahteria standardisoimaan.

Kaikille vaatesuunnittelijoille ei ole vielä tähän päivän mennessä valjennut että ihmisillä on takapuoli takana, ja edessä ei. Tai ei kaikilla ehkä olekaan.

Taidehistoriallista perspektiiviä kaipaaville linkkaan kaunispakaraisen Afroditen, jota ainakin Siracusassa palvottiin. Saatetaan palvoa edelleen. On noissa pakaroissa rodullisiakin eroja, Sulttaanin arvion mukaan suomalainen takapuoli on yleensä litteä. Välimerellinen naisille tyypillinen muoto lienee culo a mandolino, mandoliinipeppu. Valkoihoiset brasiliattaret kuulemma laitattavat silikonia pakaroihinsa, koska jäävät muuten tummempiin kanssasisariinsa vertailtaessa epäedulliseen asemaan.

Aiheesta kiinnostuneelle suosittelen italialaisen elokuvaohjaajan Tinto Brassin koko tuotantoa.

Kieltolaeista

Heijastuspinta-blogissa on kiinnostava kirjoitus aiheesta, jonka otin esille reilu viikko sitten.

Kun maailma on päässyt näin pahaan jamaan, että valtaosa ysiluokkalaisista on rikollisia, niin voitaisiinko samalla vaivalla olla huolissaan myös siitä mitä lainkunnioitukselle tekee se, että laki on yleistä oikeustajua vastaan? Kieltolaki on siitä hyvä esimerkki, ei ole epäilystäkään siitä etteikö alkoholilla olisi laajamittaisia haittavaikutuksia sekä yksilö- että yhteisötasolla, mutta siitä huolimatta sen kieltävästä laista oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Että kun kerran ollaan rikoksen tielle lähdetty, niin miksei samalla vaivalla myydä piraattikopioita kavereille tai ryöstetä pankkia.

Ysiluokkalaisten vanhempiin on turha vedota, vertaisverkoista lataamisesta on heille suoranaista rahallista hyötyä, eivätpä kersat kärtä rahaa levyihin.

Muusikon työtä on soittaminen, oli ennen kun äänite keksittiin. Muut taiteilijat maalaavat taulun, tekevät veistoksen, myyvät työnsä eikä siitä sen enempää. Eräs Tuppulan taitavimmista muurareista, vainaa jo, vääntäytyi työmaalle kuutena aamuna viikossa, hän oli tehnyt työtä neljätoistakesäisestä ja tappoi itsensä liialliseen raatamiseen alle kuusikymppisenä. Hänen leskensä ei saa mitään savupiippuroyalteja viiden- tai yhdeksänkymmenenviiden vuoden ajan joka kerrasta kun sytytän tulen takkaan – ei myöskään uskottu putkimieheni jokaisesta kerrasta kun vedän vessan, ja siitä huolimatta ajaa mersulla…

Kaikella kunnioituksella muusikon työtä kohtaan. Lisää samasta aiheesta täällä.

Onnea kolmevuotiaalle!

Arkitehtiblog viettää kolmevuotispäiväänsä uudessa osoitteessa. Muuton takana ei ole sen ihmeempää halua päästä irti menneestä, mutta tunnustetaan kuitenkin että wordpressillä on näillä näkymin houkuttavammat lelut.

Jos tunnette jonkun joka on vaihtanut wordpressistä bloggeriin, niin vinkatkaa minulle.