Ammattiblog(g)aaja

Pravda tiesi jonkun aikaa sitten kertoa, että blogeilla tienaa jo moni suomalainen.

Ammattimainen bloginpito olisi unelmaduuni, melkein kuin Pravdan kolumnistin homma, jossa saa palkkaa oman navan julkikaivelusta. Lehtijutun kuva johdatteli ajatuksenjuoksun nuoriin muotibloggareihin jotka pinnallisen, mahdollisesti ennakkoluuloisen mielikuvani mukaan poseeraavat joka päivä uudessa koltussa huulet törrössä ja polvet yhdessä, ja joiden tuloihin lasketaan vaatekauppojen tyrkyttämä tavara. Mikä voisikaan olla kiinnostavampaa kuin nuorten naisten pukeutuminen, paitsi tietysti saman ryhmän riisuutuminen, jolle myöskin on omistettu pari sivustoa interwebbissä. Totean ensimmäisen konseptin tapaukseeni sopimattomaksi, sillä olen keski-ikäinen, lyhyt, paksu, enkä edes halua lisää vaatteita kaappiini. Pikemminkin päinvastoin. Toiseenkin vaihtoehtoon minulla on varaukseni, eli kaikelle on aikansa.

Kakkosvaihtoehto olisi mainostilan myynti. Googlessa bloggaavat voivat ymmärtääkseni ansaita taskurahaa AdSense-mainoksilla, jotka ovat sattumanvaraisesti aihetta sivuavia. Joskus Googlen valinnat ovat tahattoman koomisia: muistan nähneeni Pampersin mainoksen vaipattomuussivuilla. Totean blogini olevan harmillisen epäkaupallisesti suuntautuneen, vaikka mainossopimusta AEG:n ja Sinituotteen kanssa voisin harkita.

Kolmas vaihtoehto olisi henkilöbrändäys, mutta ainakaan duunijutuista en jaksa kirjoittaa. Että asiakas haluaa neljän neliön saniteettitilaan suihkun, poreammeen, kaksi pesuallasta, bideen ja wc-istuimen, ja että työmaalla vaihtui muurari, kun edellinen ei kolmessa kuukaudessakaan toimittanut pöydälleni todistusta maksamistaan työeläkemaksuista.

Onko blogia pitävä henkilö muuten blogaaja, bloggaaja vaiko peräti bloggari? Kielitoimisto luemma kallistunee kaksois-gg:n puolelle, vaikka minun kielikorvani ensikuulemalla kannattaisi yhtä, mikä tosin ei tarkoita mitään kun minulla on stadilaisena vokaalisointu hakusessa, ja ulkosuomalaisena takuuvarmasti pari muutakin nyanssia.

Advertisement

Älä osta mitään -kesä

Ennen lomallelähtöä väänsin kiireellä ja hopulla työmaan alullepistämiseen tarvittavaa paperisotaa: työturvallisuussuunnitelma, hieman yli satasivuinen A4-pinkka, sekä kirjattuja kirjeitä erilaisille virallisille instansseille. Sitten ilmeni että muurarilta jonka olisi pitänyt aloittaa työt puuttui tykkänään pumaska työeläkemaksuista joita hänellä pitäisi olla jo maksettuna, maksa nyt, kerta se on ensimmäinenkin, kaikki pysähtyi kuin seinään ja lähdin lomalle osapuilleen kymppi taskussa. Rahaa luvassa kun työmaa lähtee käyntiin.

Tuppulassa kulutus on tarvelähtöistä kun sieltä puuttuvat houkutukset ja näyteikkunashoppailu, joten en tosiaankaan ole piintynyt tapashoppailija. Olen käynyt kerran Itäkeskuksessa ostamassa kolmet Bamse-kalsarit 1,80€, jäätelöä on lapsille tarjottu uimarannalla pariin otteeseen, lisäksi matkakorttia on ladattu. Mutsin kaapista voi lainata mekkoa, jos oma garderoobi alkaa tympiä.

Osapäiväparatiisi

Aamuvarhaisella töihin, lounastunniksi tai iltapäiväksi rannalle. Lapsirakkaat mummun hoidossa aamupäivän.

Kokopäiväinen lomailu saa vielä odottaa, kun insinöörien ja arkkitehtien eläkekassa pitää veistä kurkullani.

Kesälaidun

Vihdoinkin aurinkoinen sunnuntai, ja sen kunniaksi käräytin selkäni. Moista ei olekaan tapahtunut viimeiseen kolmeentoista vuoteen. Vietimme pitkän iltapäivän paratiisilaguunillamme; lapset osallistuivat kanssakylpijöiden hiekankaivuutyömaihin ja Huhtipoika isompien poikien verkkopussikalastukseen oppipoikana. Feikkicrocsilla yritettiin äyskäröidä pikkukalaa, laihoin tuloksin.

Koulu loppuu virallisesti 9. päivä, mutta Italiattaren opettajat ovat enemmän kuin vain vihjailleet että kesälaitumille saa jo lähteä. Loma-asuntoon jo muuttaneille kotirouvaäideille uutinen on tervetullut uutinen, eipä tarvitse lähteä kyytimään lapsia rantapaikasta kaupunkiin. Työssäkäyville äideille järjestely on vähemmän tervetullut. Tänään luokassa oli Italiattaren lisäksi yksi lapsi, paras ystävätär sentään.

Opetusministeri Mariastella Gelmini on ehdottanut että kesälomaa jatkettaisiin ja koulu alkaisi vasta lokakuun alussa. Se kuulemma ruokkisi turismia. Naisten työllisyys Italiassa on Euroopan häntäpäässä, ehkä siksi että jokainen työssäkäyvä nainen jättää naisen mentävän reiän siihen verkkoon, joka paikkaa sosiaalipalvelujen puutetta.

Minä en tiedä minne menen turistiksi neljän kuukauden palkattomalle lomalle, ehkä juurikin tuonne biitsille kaupustelemaan kylpijöille kaulakoruja ja tuoretta kookosta. Opetan jälkikasvunkin samaan ammattiin, samalla ratkeaa lastenhoito-ongelma ja tulot moninkertaistuvat.

Salaliittoteoria

Jälleen yhden apurahahakemuksen palatessa kielteisellä päätöksellä olen alkanut elätellä vainoharhaista salaliittoteoriaa, jonka mukaan asuinpakkani ei näytä hyvältä hakemuksessa. Kukapa haluaisi kustantaa rahaston varoilla sangrian litkimistä jossakin palmun alla?

…josta sainkin loistavan ajatuksen syntymäpäivävastaanoton tarjoiluun!

Freelancer

Aloitin EU:n uusiutuvan energian viikon kunniaksi nousujohteisen urani freelancerina reaktiomediassa Uusi Musta. Lukekaatten.

Uudesta urasta muistui taas mieleeni että keikkahommissa verokortti – tai oikeastaan sen puuttuminen – on minulle edelleen mysteeri. Kun olin noin viiden vuoden Italiassa asumisen jälkeen kypsynyt veroilmoituksen täyttämiseen, soittelin verovirastoon ja sain täytettäväksi pumaskan johon tarvittiin muunmuassa joku leima Italian veroviranomaiselta. Koska edes kirjanpitäjäni ei osannut osoittaa minulle leimoja jakelevaa instanssia, jäi lomake täyttämättä. Jossain vaiheessa karhu luovutti, ja lopetti veroilmoituksen lähettämisen. Olen sen jälkeen kirjoittanut keikoista kuitin, vaikka jostakin TKK:n luentopalkkiosta taisi livahtaa päältä 60% kun ainoa byrokraattisesti tyydyttävä formaatti olisi ollut se verokortti. Vai hainko lähdeverokortin? Vai oliko se juuri se hakemus, johon oltaisiin tarvittu leimaa tuntemattomalta kumileimasininstanssilta? Minä luulen ettei asia oikeasti VOI olla niin monimutkainen, mutta kun en vaan ymmärrä.

Mitenkähän asian hoitavat keikkaa heittävät amerikkalaiset tähtiluennoitsijat? Tmi Prof lähettää laskun?

Naistenpäivän viettoa

Juhlistin kansainvälistä naistenpäivää palaamalla aamulla kotiin saatettuani lapsukaiset kouluun: vietin koko aamupäivän laatuaikaa sohvan kanssa, ja lämmitin lounaaksi mikrossa eilistä lasagnea.

Kun oikein väsyttää, niin pitäkääpä huolta itsestänne, siskot!

PuuCee

Työkoneeseen tuli virus, vaikka virustietokantapäivityksen viesti pulpahteleekin näkökentän laidalla päivittäin. Käytännössä se tarkoittaa käyttöjärjestelmän uudelleenasentamista, ja koska lapset ovat lomalla, uudelleenasentamista siten että toimiston neuvotteluhuoneeseen pistetään pystyyn youtube-viihdeasema.

Hommassa vierähti koko iltapäivä: ensin asennus ei pelitä koska boottausjärjestysasetuksissa on ykkösenä väärä levyasema, eikä bios aukea muuten kuin painamalla deleteä seitsemän kertaa sekunnissa koneen heittäessä käynnistysvaiheessa herjaa. Sen jälkeen käyttisasennus, verkkokortin ajuriasennus, ja loppu iltapäivä menee ukkoslinnun, tuliketun, adobereaderin, winzipin, skypen ja muun välttämättömän tauhkan parissa. Koneessa ei ole office-paketin lisäksi vielä ensimmäistäkään työohjelmaa, ja tietysti se virustorjuntaohjelma puuttuu yhä. Tuskin asennan entistä uudelleen.

Tulee mieleen se entinen orava jolla oli käpy jäässä. Ja riisikupille tuli kutsu kaasupoljintarkistukseen, kuten odottaa osasimme.

Väestösuunnittelun lyhyt oppimäärä

Maailman köyhyydestä ja kurjuudesta taannoiseen postaukseen taustoja lukiessani törmäsin sellaiseen laskelmaan, että kolme koulunpenkillä kulutettua vuotta vähentää yhdellä lapsella sitä jälkikasvun liutaa, jonka nainen hedelmällisessä iässä ehtii tuottaa. Tyttöjen koulutus kannattaa.

Yhdeksän vuotta peruskoulua = -3
Kolme vuotta lukiota= -1
Seitsemän vuotta perustutkintoon plus laskennalliset kaksi vuotta lisensiaatintyöhön = -3
Kaksi nahkakantista

Näillä laskelmilla voisin kymmeneen päästäkseni tehdä joko kolmannen lapsen tai väitöskirjan.

Väitöskirjani tutkimuskohteessa noin seitsemänkymmentä vuotta sitten keskimääräinen lapsiluku perhettä kohti oli seitsemän; näistä neljän saattoi odottaa elävän aikuiseksi asti. Euroopassa. Lapsiluku kääntyy laskuun vasta kun eloonjäämisen todennäköisyys kasvaa, ja vähenee entisestään kun lapsi siirtyy perheen kirjanpidossa palkattomasta työvoimasta kustannuseräksi, joka jopa ilmaista oppivelvollisuuskoulua käydessään on poissa sorvin äärestä.

PB

Italiatar ilahduttaa äitiä ja isää post-itillä.