Ammatinvalinnasta

Ammatinvalinnan vaikeudesta ja työnvieroksunnasta ideologiana ollaan kirjoitettu siellä ja täällä.

Hakeuduin opiskelemaan arkkitehtiosastolle varsin sattumanvaraisista syistä, mutta en ehkä aiheetta. Pääsykokeet suosivat niitä jotka kunnostautuvat piirtämisessä ja matematiikassa. Olisin ehkä halunnut kultasepäksi, mutta tätini ei suositellut alaa minulle tai kenellekään, tai ainakaan naiselle; olin kiinnostunut sosiaaliantropologiasta mutta isän mielestä Valtsikasta valmistuisi lähinnä Alkon kassaksi. Sankariarkkitehtieetos ei istunut (tytöille harvoin istuu, vaikka rivien välistä annetaankin ymmärtää että se on sitä Ainoaa Oikeaa Arkkitehtuuria), ja jossain vaiheessa totesinkin että nyt riittää, kivakiva, diplomityö valmiiksi ja sitten maailmalle miettimään mikä minusta tulee isona. Kultaseppäkoulussa vietetyn vuoden ja grafiikan alan sekatyöläisen pestien jälkeen päädyin kuitenkin arkkitehdiksi, koska en muutakaan osannut, tai: osaan vähän kaikkea, ja pelaan hyvin Trivial Pursuitia. Olen pinnallisen yleistiedon piirimestari. Ihminen voi tuntea työn iloa, vaikka ei löytäisikään omaa unelma-ammattiaan. Monenlaiset työt voivat olla palkitsevia, kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan.

Minua ei aja mikään luomisen palo, mutta saan ihan siinä jokapäiväisessä arkiduunissa viboja hyvistä rakenteista ja siitä että lämmönläpäisykertoimet ovat kohdallaan, jonkinlaisesta rakennusten harmoniasta ympäröivän kaupungin tai maiseman kanssa, tilasta, valosta, pinnoista. Mielikuvissa arkkitehti on se luova tyyppi, joka tulee työmaakokoukseen ilman kravattia, ja joka työmiesten mielestä ei ymmärrä mistään mitään, kun on lykännyt huoneeseen jyrkän kulman jonka takia klinkkereitä joutuu leikkaamaan ihan vaivoiksi asti. Mielikuvalla on pohjansa todellisuudessa, mutta itse ainakin uskon että arkkitehdin työstä suuri osa on kulttuurivälittäjän hommaa: pelkällä estetiikalla ei pitkälle pötkitä, mutta ei insinöörien yksin suunnittelema maailmakaan mikään ihanteellinen paikka ole, vaikka pystyssä ehkä pysyykin. Ilmastointi saattaa mennä vituralleen jos joku ihmispolo avaa ikkunan nuuhkiakseen kukassa olevaa appelsiinipuuta makuuhuoneen ikkunan alla.

Advertisement

Avvocatese

Avvocatese on kieli kielessä, asianajaja-jargon jota on hyvä hallita kaikenlaisten uhkavaatimusten esittämiseen – ne lähetetään tietysti kirjattuna kirjeenä paluulähetettävällä vastaanottokuittauksella (raccomandata con ricevuta di ritorno) varustettuna. Että varmasti tietää kirjatun kirjeen tulleen perille.

Esitin jo 20 syytä olla asumatta Italiassa. Jos Italiassa kuitenkin aikoo asua, olisi lakiopinnoista hyötyä. Muuten huomaat maksavasi esimerkiksi puhelinliittymästä, jonka anoppivainaasi on avannut hiljattain vaikka muuten viettääkin hiljaiseloa, ja sen sulkemisesta myös.

Ja tässä sitä taas vierähti aamupäivä, ei ansiotyössä vaan vastikkeetta taivaan tuuleen häipyneiden rahojen takaisinhaalimisessa…

***

Ei vaiskaan, on tässä töitäkin tehty, mutta samassa tematiikassa pysytään. Asiakkaan kämppään sataa vettä, vaikka katon päällä pitäisi olla vielä ylänaapurin katto. Ovat naapurissa rakentamassa yhtä lisäkerrosta, poistaneet vesikaton ja kas kummaa, sataa niin kuin talvella yleensä. Kun alakertalainen menee valittamaan niin ilmoitetaan ettei asia heille kuulu, vaikka oikea vastaus olisi anteeksipyyntö ja parin duunarin lähettäminen korjaamaan aikaansaatua vesivahinkoa, kun kerran jo paikalla ovat eikä muutama työtunti tässä konkurssissa…

Nyt maksavat sitten minunkin palkkani, ja asianajajan. Arvaa kannatiko.