Avainsana-arkisto: antropologia

Mediakatsaus

Viikonloppuisessa mediakatsauksessani mieltäni ovat jääneet vaivaamaan kannabiksen kasvatusvälineitä myyneiden saama syyte, kädenvääntö burqa-laista sekä paperilehdessä kartoitettu kaupunkikuseskelu.

Artikkeli kasvatusvälineitä kaupanneiden syytteestä oli hiukan provosoiva; ehkä takana oli näyttöä siitä että välineitä myytiin tietoisena siitä mitä niillä oltiin kasvattamassa ja ehkä mukana tuli ohjeitakin. Jos ei tullut, niin manuaalia voi taatusti ladata arkkiperkele internetistä. Ja hamppua voi kasvattaa myös tavallisessa kukkaruukussa ikkunalaudalla – tai mikä ettei avomaalla. Voin vain allekirjoittaa Kysymysmiehen toteamuksen kommenttiosastolta: Miksi Suomessa panikoidaan melko harmittomasta kannabiksesta, kun olisi oikeitakin päihdeongelmia ratkaistavana?

Burqa-laki on mielestäni tarpeetonta henkseleiden paukuttelua, varsinkin jos naamioituneena esiintyminen ja burqaan pakoittaminen on jo kiellettyä. Olisi tietysti kiva lukea jossain moskeijassa uskonoppineiden saarnaavan ettei papukaijahäkin huppuun pukeutumista edellytetä Kirjassa. Pari niqab-siskoa näin viikonloppuna, tai kyseessä saattoi olla yksi ja sama nainen, ne ovat kaikki niin samannäköisiä 😉

Kaupunkikuseskelusta tulee päälimmäisenä mieleen se, että jos lähtee kahden mäyräkoiran kanssa baanalle, niin jossakin vaiheessa tulee myös ulos jotain. Tavat ovat ehkä höltyneet, vessoja on liian vähän, ja kuseskellut nurkat antavat viestin että muutenkin saa rikkoa ja sotkea, kun kukaan ei välitä. Kannabis kukkakioskeihin, kun se ei ainakaan kuseta?

Advertisement

Kanun

Kunniamurhakeskustelussa minua raivostuttaa eniten kehäpäätelmä islamilaisissa kulttuureissa on käytössä kunniamurha, siis: murha on kunniamurha jos surmatyön tekee muslimi.

Ensimmäinen lause on totta, mutta toinen ei ole sen looginen seuraus. Toinen on rikollisen etnistämistä ja motivaatioiden yksinkertaistamista, jokseenkin verrattavissa siihen että nainen ratissa töppää sukupuolensa edustajana, mies yksilönä. Tai siihen että murhaaja kuunteli mustaa metallia – yhteyksiä saatananpalvontaan tutkitaan.

Albaniassa harrastetaan kunniamurhia ja verikostoja. Kanun eli tarkemmin Kanuni i Lekë Dukagjinit, suullisena vuosisatoja säilynyt lakikoodi, on peruskauraa Balkanilla, ja sitä on sovellettu – sovelletaan- siellä missä valtio ei syystä tai toisesta ole ollut läsnä. Koodi on kristittyjen ja muslimien yhteistä kulttuuriperintöä – Albaniassa luvut menevät noin 30-70, vaikka uskonelämä ei olekaan ollut suuressa huudossa Albanian puolella Hoxhan, Kosovon puolella Titon aikaan. Sittemmin noita on kosiskeltu vähän puoleen ja toiseen, ja on Albaniassa huhupuheiden mukaan joku TV-kanavakin saanut fyffeä Saudeilta jos laittavat sellaista huivipropagandaa väliin. Minun kohdalleni ei tosin ole osunut muita kuin aika maallistuneita, jotka ovat ihan vilpittömän innoissaan siitä että saa viimeinkin farkkuja ja länsirokkia koko laidan täydeltä.

Kanuniin sisältyy kaikenlaista ikävää, kuten verikosto ja kunniamurhat, ja vastapainoksi ihan myönteisiäkin juttuja, kuten vieraanvaraisuus, vieraan kunnioittaminen ja suojeleminen, annetusta sanasta kiinni pitäminen hengenmenonkin uhalla.

Kunniamurhaan vetoaminen kannattaa, jos maan lainsäädäntö katsoo kunnian puolustamisen lieventäväksi tai peräti syytteestä vapauttavaksi asianhaaraksi. Italiassa kunniamurha katosi laista vasta vuonna 1981. Intohimorikos on vähän samaa sorttia, mutta siinä pitäisi olla ainakin äkkipikaistuksissaan, ja nykyaikaisempana versiona tekoaan voi kai puolustella äkillisellä mielentilan häiriöllä. Muuten kunniamurha edellyttää enemmän tai vähemmän tiivistä – valtaväestön tai sisäänpäinlämpiävän vähemmistön – yhteisöä, jonka edessä toimenpanijan täytyy ”puolustaa” kunniaansa. Eivät taida Suomen kosovolaiset tehdä aaltoja katsomossa. Uskoiko mies saavansa alennusta kakusta? Tuskin. Vaatiko yhteisö puolustamaan kunniaa? Tuskin. Hautoiko mies jätettynä kostoa? Mahdollista, mutta että lähtee suunnitellusti tappamaan ja pääkohdetta kiduttamaan, siinä saa oma suhde väkivaltaan olla jo vinksallaan. Kuulusteltu vainaja ei puhunut, sanotaan Italiassa kun vastausta kysymyksiin ei kuulu.

Kanuni i Lekë Dukagjinit