Avainsana-arkisto: Apple

California Dreamin’

Koskapa ostin työkoneen lahjarahoilla, on oikeus ja kohtuus ettei sillä työtä tehdä. Ainakaan niin kauan kunnes olen saanut purkkiin tyydyttävän kymmenen minuutin kotivideoleikkauksen.

Hollywood, here I come! Tai Cupertino, Santa Barbara, Collemeto, Copertino

Diamonds Are a Girl’s Best Friends

…lauloi Marilyn joskus ennen vuotta 1976.

Myönnetään, timantit säilyttävät arvonsa aivan toisella lailla kuin joku teknohimmeli, joka on vanha paska jo silloin kun nostaa kytkintä siinä hardwarekaupan parkkipaikalla. Mutta lähes ainoa mielekäs käyttö jonka keksisin timanteille, olisi niiden lyöminen lihoiksi, että saa ostaa teknohimmeleitä. Ja kun koneet studiolla ovat hajoamassa yksi toisensa jälkeen. Ja töitäkin pitäisi tehdä.

Intel Core i5-prosessori, uuden sukupolven NVIDIA-näytönohjain, LED-taustavalaistu 15,4” kiiltävä laajakuvanäyttö, tarkkuustyöstetty alumiininen Unibody-kotelo. Kyllä tämä äiti on nyt onnellinen. Ja kun saisi kakaratkin uskomaan ettei tätä hankittu Barbapapa-pelien pelaamiseen. Nelivuotias tarvitsee keskimäärin kolme sekuntia ymmärtääkseen mikä on talon tehokkain kone, ja jos teknokakarat pääsevät haukkaamaan omenasta niin niitä ei pidä aisoissa kukaan eikä mikään. Tiedossa blogin päivitustä vessaan lukkiutuneena.

Arkitehti kiittää syntymäpäivälahjasta sponsoreita kotipuolessa, sekä Sulttaania joka piffasi uusimman prosessorin, metallimaalin ja alumiinivanteet.

iTauhkaa

Maailman kurjista ja vainotuista kertovien postausten jälkeen on vähintäänkin kohtuullista piehtaroida tavarataivaassa. Kun nyt on saanut sen lottovoiton, että on syntynyt rikkaammalle puolelle palloa.

Teknologisessa kulutushysteriassa maltti on valttia. Kun oikein kauan malttaa odottaa eikä heti osta haluamaansa, voi jopa huomata ettei tarvitse sitä. Että olisi uuden hinkuvinkun iskiessä joutunut heittämään vesilintua Kindlellä, iPodilla, isolla video-iPodilla ja DVD-playerilla. Tai ainahan ne voi antaa lapsille, tai kai ne olisivat jo rikki, tai niiden akku finaalissa, alkuperäinen liian kallis ja kiinalainen kilpailija vasta tulossa markkinoille.

Applen jakopääntiivisteestä nimensä saanut iPad vaikuttaa hauskalta vempaimelta, juuri sellaiselta jolla voi pitää lapset naulattuna junanpenkkiin kuusi ja puoli tuntia välillä Lecce-Rooma. Juna onkin loistava paikka tarkkailla teknologisten vimpainten kehitystä. Siirtotyöläisten pahviset matkalaukut ovat korvautuneet notebookeilla ja iPodeilla, mutta yksi asia pysyy entisellään: Pohjoisessa on työtä, Etelässä ei. Tai ainakaan sellaista, josta ihan palkkaa maksettaisiin. Ne jotka haluavat tutkijoiksi eivätkä ole sukua kenellekään nimekkäälle saavat painua ulkomaille asti. Kuten Suomessakin, Italian markkinoille iPad WiFi tulee maaliskuussa: silloin nähdään ensimmäiset kappaleet Eurostar Fast 9350 FRECCIARGENTOlla. Malttavaisemmat työmatkalaiset odottavat huhtikuuhun, jolloin kauppoihin saadaan 3G-malli. Sen jälkeen hätähousut saavat lohduttautua sillä ettei vierustoverin kalliimpi malli kuitenkaan saa yhteyttä verkkoon Ostunin oliivitarhoissa saati Foggian ja Beneventon välillä…

Uskon että olemme suurten muutosten edessä. Pakkausjäte vähenee kun kirjan ostaa sähköisenä. Todellinen addikti voi iPadilla ennen uuden niteen selailua (niitä voi tosiaan selata kosketusnäytöllä!) poksautella vartin verran iPhone-sovellettua virtuaalikuplamuovia. Sillekin kosketusnäyttö tekee oikeutta.