Avainsana-arkisto: arki

À la carte

Naureskelin joskus aamiaisbriossimainoksen äidille, joka rakastavasti huolehtii perheensä koulutielle ja töihin. En muuuten naura enää.

Ensimmäinen kouluviikko takana: emme ole vielä myöhästyneet kertaakaan kellonsoitosta. Valmistan Sulttaanille kahvin (mustana, vuoteeseen), itselleni teetä (mielellään ennen lasten nousemista, ehdottomasti ruokapöydän ääressä MacBook Pron kanssa tarjoiltuna), kersoille kaakaota (pastöroidusta homogenoimattomasta täysmaidosta, Coenraad Johannes van Houtenin vuonna 1828 patentoimalla menetelmällä prosessoidusta kaakaosta, sokerista).

Koordinoin Alessin vedenkeitintä, Bialettin Moka Expressiä ja Hackmanin kasaria liedellä. Ruokin fisun.

Mainokset

Öko Lavamat

Tutkin eilisen pohdiskelun villitsemänä pesukoneeni manuaalia, jossa annetaan summittaiset kulutusarviot eri pesuohjelmille korkeimman mahdollisen lämpötilan mukaan: todellinen kulutus riippuu huoneenlämmöstä, vesijohtoveden lämpötilasta ja pyykin määrästä kiloissa. Economy-valkopyykkiä, villa- ja pikaohjelmaa lukuunottamatta kaikkiin ohjelmiin voi valita lyhyemmän pesun, mutta manuaalista ei selviä vähenevätkö huuhteluiden määrät (=vedenkulutus) vai ainoastaan pesuaika (=rummun pyörittäminen). Vajaatäyttöohjelmaa tehokas saksalaiskone ei tunne.

  • Valkopyykki 95°C : 1,7 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 43 l, 148 min)
  • Economy valkopyykki 67°C: 1,15 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 137 min)
  • Kirjopyykki 60°C: 0,85 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 130 min)
  • Tekokuitu 60°C: 0,75 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 57 l, 87 min)
  • Hienopyykki 40°C: 0,5 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 55 l, 64 min)
  • Villa 40°C: 0,4 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 50l, 55 min)
  • Pikaohjelma 30°C: 0,25 kWh (maks. 2 kg, vedenkulutus 40 l, 30min)
  • Linkous: 0,03 kWh

Eri lähteistä saatujen kulutuslukujen perusteella voisi väittää, että 200 pikapesun tarvitseman sähkömäärän säästää vuodessa sammuttamalla TV:n standby-valon. Tai jotain sinne päin. Sähkösaunan lämmittämiseen menee Helsingin Energian mukaan 8 kWh/kerta, höyrysilitysraudan käyttöön 1 kW/h. WC:n vetämiseen kuluu vettä keskimäärin 40l/vrk/hlö, vessan vuosimallista riippuen.

Kuvassa kulttiesineestä tehty pienempi versio

Kuuden haaste

Project Maman kaima haastoi minut kuudelle vaatteelle syyskuuksi. Olin kuullut tempauksesta jo Muorin 24/7 radiosta, ja otan haasteen vastaan. Varaan itselleni viikon aikaa rytkyjen valitsemiseen.

Kuuden vaatteen säännöt löytyvät Uudesta Mustasta:

  1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
  2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
  3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin – miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
  4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Homma tuntuu äkkinäiseltään helpolta. Vaikka kuusi mekkoa, tai kahdet housut ja neljä T-paitaa. Kriittiset ovat huolissaan siitä, että vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia, vaikka en ole itse aivan vakuuttunut siitä että puolityhjän pyörittäminen söisi planeettaa enemmän kuin vaikka kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen kakaroilla jossain vinkuintian hikipajalla, rahti ja päälle vielä ne rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi. Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä? Lupaan ottaa asiasta selvää.

Onko muuten edes sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat kahtena peäkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Osapäiväparatiisi

Aamuvarhaisella töihin, lounastunniksi tai iltapäiväksi rannalle. Lapsirakkaat mummun hoidossa aamupäivän.

Kokopäiväinen lomailu saa vielä odottaa, kun insinöörien ja arkkitehtien eläkekassa pitää veistä kurkullani.

Mercato

Tuppulassa pidetään viikottaiset markkinat perjantaisin, eikä millään erillisellä markkina-alueella, vaan toripöydät valtaavat ajoradan ja jalkakäytävät kokonaisessa korttelissa, tarkalleen INA CASEn joskus 1960-luvulla rakentamassa laajennuskaupunginosassa.

Olemme kummitädin perheen kanssa jakaneet vuorot niin että vuoroviikottain käymme hakemassa kympin kassit luomuviljelijältä. Jotain salaattia, kurkkuja, perunoita ja porkkanoita siellä näytti olevan. Ja kun kerran torille olen joutunut raahautumaan, voin tehdä muitakin pakollisia hankintoja.

Miesten suorien keskisinisten farkkujen löytäminen on muuten yllättävän haastavaa; ero nuorekkaasti ja naurettavasti pukeutumisen välillä on veteen vedetty viiva. Klassiset farkut sopivat miehelle cowboysta tai rokkivaariin, eikä niissä – luoja paratkoon – ole mitään nuorekasta. Nuorisofarkuissa näkyy persvako, niissä on strasseja, vetoketjuja ja ne on revitty valmiiksi.

Tässähän voisi jo etukäteen huolestua siitä mitä tuleman pitää, kun kersat siirtyvät nuoriso-osastoon.

Sala da barba


Melkein studiomme vieressä on parturinsalonki, ihan oikea vain miehille suunnattu palveluyritys jossa miehet käyvät ajattamassa partansa ja puhumassa miesten asioita, sitä kutsuttaisiin juoruiluksi jos toimijat olisivat naisia. Parranajo €2,50.

Eilen salonki oli auki jo Huhtipojan palatessa koulusta puoli neljältä; koska paikalla ei ollut parturin lisäksi vielä ketään, tartuin tilaisuuteen. Lattialta lakaistuista hiuksista olisi riittänyt toiseen vaaleaan poikalapseen, eikä tukasta tullut vielä lyhyttä, lähimainkaan.

Maksa sitten kun voitamme lotossa, sanoi parturi. Pelaamme kimppalottoa.

Arkitehdin pinaattilätyt

Homage to Kaj Franck & Bertel Gardberg

Kranttujen kakaroiden raati on kelpuuttanut ruokalistalleen pinaattiletut, joita he ovat oppineet syömään mummolassa. Koska Italiasta ei saa einespinaattilettuja, on paskamutsin täytynyt ottaa itseään niskasta ja paistaa ns. oikeita. Sen jälkeen einespinaattiletut eivät ole kelvanneet Suomessakaan. Onneksi pinaattilettuja on helppo valmistaa.

pinaattia (n. 150 g pakastettua tai pieni muovipussillinen tuoretta)
1/2 l maitoa
2 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä

Keitetyt ja valutetut pinaatit laitetaan tehosekottimeen maidon kanssa, sekoitetaan, lisätään muut ainekset. Koska italialainen pakastepinaatti ei ole hienonnettua, se soseutetaan tehosekoittimessa. Näin lettutaikinasta tulee tasaisen vihreä pirtelö. Paistetaan oliiviöljyssä valurautaisella lettupannulla, johon kaadan taikinan suoraan tehosekoittimen kannun kaatonokasta.

Pinaattilettujen kanssa tarjoillaan sitruunahilloa tai vaahterasiirappia. Krantut kakarat tykkäävät noista Bertel Gardbergin aterimista, joiden hinta näyttää huuto.netissä pyörivän siinä 18 erkkiä/haarukka tienoilla. Olen tyytyväinen että kersat ymmärtävät hyvän päälle.