Avainsana-arkisto: Berlusconi

Il Duce

Sarin postauksessa analysoidaan hyvin, miten kevyellä koulusivistyksellä varustettu äänestäjä pidetään tyytyväisenä tarjoamalla hänelle leipää ja sirkushuveja. Lukekaa, ja viekää sanomaa eteenpäin.

Mainokset

RAI per una notte

Vaaliviikonlopun alla tilapäisesti hyllytetty poliittinen keskusteluohjelma näytetään poikkeuksellisesti streamingina.

Jos se oltaisiin näytetty normaalisti telkkarista, olisimme todennäköisesti katsoneet koneelta Grey’s Anatomya. Mutta kun ohjelma nyt on niin vaarallinen että se pitää sensuroida, totta hitossa me katsomme sen. Alusta loppuun, vaikka siinä puhutaan Berlusconista, aiheesta johon olemme perin kyllästyneitä.

Santoron spektaakkeli urheiluhallissa Bolognassa on provokaatio, jonka joku on ansainnut. Sitä saa mitä tilaa.

Joulukalenteri 15: matkamuisto Milanosta

Paavi on oikeassa: media kovettaa ihmisten sydämet.

Keski-ikäinen mielenterveysongelmista kärsivä mies heittää yhtä lailla mieleltään järkkynyttä vanhusta rumalla matkamuistolla, eikä juuri kukaan ole vilpittömästi pahoillaan.

Propagandaa

Sanoivat 14.30 uutisissa että Berluska on tänä iltana Porta a porta -lähetyksessä kehumassa hallituksensa ripeyttä huhtikuisessa Abruzzon maanjäristyksessä kodittomiksi jääneiden uudelleenasuttamisessa.

Katsojalukujen varmistamiseksi kilpailevat keskusteluohjelmat Canale 5:lla ja Rai3:lla on jätetty tänä iltana pois ohjelmistosta.

Minulla on kovalevyllä vielä neljä jaksoa TV-sarjasta Pako. Ettäs tiedätte. Voin mennä myös nukkumaan.

Berlusconiin liittyvää jeesustelua

Koska blogistani on nimenomaan kaipailtu Berlusconiin liittyvää jeesustelua, niin pistänpä toimeksi. Tarkoituksenani oli kirjoittaa jatkoksi italialaisille häille ajankohtainen Divorzio all’italiana, mutta muut uutistapahtumat ja standup-koomikkomme lohkaisut Roma Capitalen lehdistökonferenssissa ehtivät edelle. Olen seurannut sammakon nylkemistä lähinnä Helsingin Sanomissa ja Suomen italialaisten nettilehdessä La Rondinessa, josta italiantaitoisille suosittelen Nicola Rainòn kirjoitusta aiheesta.

Hesarin nettikeskustelussa huumorintajuuni vetosi ehdotus, että seuraavalla vierailulla puuarkkitehtuuriamme ylistänyt poliitikko vietäisiin tutustumaan sauna-arkkitehtuuriin, pohojalaistyyliin saunan taakse. Pitkien ajomatkojen välttämiseksi tarjoan auliisti omaa saunaani pääkaupunkiseudulla, kai siitä hyvästä jonkun muistokilven mörskän seinään saisi. Muuten kommentit ovat olleet kirjavia, kuten nimimerkillä kirjoittaessa on tapana. Osa pitää Berluscan typeryyttä osoituksena siitä että jokaisella maalla on ansaitsemansa hallitus, osa suomalaisten närkästymistä vain huonona kansallisena itsetuntona, ja ällistyttävintä mielestäni on se, että Suomen italialaisten keräämä nimilista jolla he sanoutuvat irti valtionpäämiehensä – lupasinko etten käyttäisi sanaa aivopieru? – sanotaanko, briljantista huumorista, tyrmätään sillä että kyseessä on demokraattisesti valittu johtaja.  Toisin kuin nettikeskustelussa monet olettavat, myös vaalit voittanutta valtiojohtoa saa arvostella. Sitä kutsutaan sivistyssanakirjakielellä oppositioksi. Saa arvostella omaansa, ja saa arvostella muiden johtoa.

(Oppositiolla toivoisi toki olevan muutakin poliittista ohjelmaa kuin antiberlusconismi, apro e chiudo parentesi)

Lähes jokaisella italialaisella neurologilla, psykiatrilla ja geriatrilla on oma diagnoosinsa Berlusconin terveydentilasta.

Berluscan viimeisimmän sketsin rakennussuojelulliseen puoleen en ota kantaa, koska ovat näemmä hukanneet koko kirkon jälkiä jättämättä. Sattuuhan sellaista, paremmissakin piireissä.