Ammattiblog(g)aaja

Pravda tiesi jonkun aikaa sitten kertoa, että blogeilla tienaa jo moni suomalainen.

Ammattimainen bloginpito olisi unelmaduuni, melkein kuin Pravdan kolumnistin homma, jossa saa palkkaa oman navan julkikaivelusta. Lehtijutun kuva johdatteli ajatuksenjuoksun nuoriin muotibloggareihin jotka pinnallisen, mahdollisesti ennakkoluuloisen mielikuvani mukaan poseeraavat joka päivä uudessa koltussa huulet törrössä ja polvet yhdessä, ja joiden tuloihin lasketaan vaatekauppojen tyrkyttämä tavara. Mikä voisikaan olla kiinnostavampaa kuin nuorten naisten pukeutuminen, paitsi tietysti saman ryhmän riisuutuminen, jolle myöskin on omistettu pari sivustoa interwebbissä. Totean ensimmäisen konseptin tapaukseeni sopimattomaksi, sillä olen keski-ikäinen, lyhyt, paksu, enkä edes halua lisää vaatteita kaappiini. Pikemminkin päinvastoin. Toiseenkin vaihtoehtoon minulla on varaukseni, eli kaikelle on aikansa.

Kakkosvaihtoehto olisi mainostilan myynti. Googlessa bloggaavat voivat ymmärtääkseni ansaita taskurahaa AdSense-mainoksilla, jotka ovat sattumanvaraisesti aihetta sivuavia. Joskus Googlen valinnat ovat tahattoman koomisia: muistan nähneeni Pampersin mainoksen vaipattomuussivuilla. Totean blogini olevan harmillisen epäkaupallisesti suuntautuneen, vaikka mainossopimusta AEG:n ja Sinituotteen kanssa voisin harkita.

Kolmas vaihtoehto olisi henkilöbrändäys, mutta ainakaan duunijutuista en jaksa kirjoittaa. Että asiakas haluaa neljän neliön saniteettitilaan suihkun, poreammeen, kaksi pesuallasta, bideen ja wc-istuimen, ja että työmaalla vaihtui muurari, kun edellinen ei kolmessa kuukaudessakaan toimittanut pöydälleni todistusta maksamistaan työeläkemaksuista.

Onko blogia pitävä henkilö muuten blogaaja, bloggaaja vaiko peräti bloggari? Kielitoimisto luemma kallistunee kaksois-gg:n puolelle, vaikka minun kielikorvani ensikuulemalla kannattaisi yhtä, mikä tosin ei tarkoita mitään kun minulla on stadilaisena vokaalisointu hakusessa, ja ulkosuomalaisena takuuvarmasti pari muutakin nyanssia.

Advertisement

Syötteenlukija

Leikin aamusella uudella lelullani laittamalla muutaman lempiblogini syötteet Mailiin, mutta samalla huolestuin siitä miten lempiblogaajani nyt tietää että sivulla on käyty, kun ei ole. Postaukset tulevat kokonaisena luettavakseni ellei niitä ole pätkitty, enkä oikeastaan pidäkään lue lisää -katkaisuista, vaikka ne toisaalta komistavat tilastoa ja tarjoavat potentiaaliselle lukijalle paljon houkuttavia otsikoita etusivulle. Ammattimaista toimintaa, ja sinällään kunnioitusta herättävää.

Viime aikoina olen hallinnut tarjontaa Blogilistan avulla, ja sitä ennen minulla oli syötteet Firefoxin suosikeissa. Todennäköisesti Safarissakin on sama palikka, mutta en ole vielä vaivautunut tutkimaan asiaa sen syvällisemmin.

Klikkausten määrä on rakkauden mitta, onhan? Miten seuraatte suosikkejanne?

Tuntemattomalle lukijalle

Täällä käy ihan mukavanlaisesti lukijoita ja osa kommentoi ahkerasti, tai ainakin silloin tällöin. Hiljainen enemmistö herättää kuitenkin ajoittain uteliaisuuteni. Haikuluotsi Anu heitti pari kuukautta taaksepäin kyselyn tuntemattomille lukijoilleen, ja koska kysymystä tuskin voi paremmin muotoilla, niin kopioin sen suoraan:

Jos kommentointi ei kuitenkaan ole sinun juttusi, niin pyytäisin silti, että jättäisit tämän yhden kerran merkin vierailustasi, jos et ole koskaan aikaisemmin kommenttia jättänyt. Miksi käyt täällä? Mistä tykkäät eniten lukea/mikä ei niinkään kiinnosta? Haluaisitko kuulla jostain lisää tai onko sinulla minulle kysymyksiä? Olen toki myös kiinnostunut kuulemaan sinusta, mutta sekin on vapaaehtoista.

Miksi Jumala loi lapset

Ihmiskunnan Herran kirjoitus toistaa johtopäätöksen, johon päädyin eilisaamuisessa keskustelussa tyttäreni kanssa. Että rangaistukseksi hän tulee saamaan lapsia, jotka eivät kuuntele eivätkä tottele vaan pogaavat alushoususillaan sohvalla kun pitäisi olla jo koulupuku päällä ja oikeastaan jo koulutiellä, ja vielä päälle päätteeksi muorin joka viisastelee että siinäs näät millaista se on kun osuu omalle kohdalle.

Onkohan minulle pidetty aikanaan sama puhuttelu? En muista mitään.

Arkitehdin vuosiraportti

Arkitehtiblogi juhlistaa neljävuotista taivaltaan ja yksivuotispäiväänsä WordPressissä. Vuoden kävijäluku jää hieman alle kolmenkymmenentuhannen. Suosituimmiksi artikkeleiksi nousevat Näin minusta tuli julki-imettäjä, Joulukuva, Hella ja (pieni) nyrkki, Avotakka ja Alfauros. Useimmin blogiin johtaneet hakusanat olivat joulukuva, kotiruokaa, antipasto, avotakka ja arkitehti, liekö viimeinen typo vai mitä. Myös lutikan purema ja paskamutsi ovat olleet suosiossa.

• Vakavaluontoinen bloginhoito vaatii uhrauksia: olen joutunut järjestelmällisesti kieltäytymään pyynnöistä ryhtyä kenenkään naamakirjakaveriksi, koska aikatauluni ei kestäisi yhtään ylimääräistä pseudoaktiviteettia.
• Blogin pitäminen on hyväksi mielenterveydelle, ehkä. Olen neljässä vuodessa löytänyt ihmisiä, joita ajattelen ystävinä vaikken olekaan heitä tosielämässä tavannut.
• Blogin pitäminen auttaa kirjoitustyössä: kun viimeinkin sain sen lisurinperskuleen työn alle, soljuivat kokonaiset lauseet kuin itsestään. Sama ihme tapahtui väikkärin tutkimussuunnitelman kanssa, ja toivottavasti myös apurahahakemuksia runoillessa. Olen ainakin mahdottoman inspiroitunut viimeksimainituista.
• Mainetta, rahaa ja kuuluisuutta ei blogaamisesta (kuulostaa korvaani paremmalta kuin polkkaaminen, melkein kuin pogaamista!) ole siunaantunut. Synkimpinä hetkinä mietin myyvämpiä aiheita, blogilistan kärkeen pyrkyröintiä, mainostilan kauppaamista. Ehkä voisin yrittää kirjoittamista työkseni, perustaa kaupallisen blogin …tai mainosteipata leveän takalistoni.

Lukijoita kiittäen, arkkienkelien päivänä