Avainsana-arkisto: energia

Öko Lavamat

Tutkin eilisen pohdiskelun villitsemänä pesukoneeni manuaalia, jossa annetaan summittaiset kulutusarviot eri pesuohjelmille korkeimman mahdollisen lämpötilan mukaan: todellinen kulutus riippuu huoneenlämmöstä, vesijohtoveden lämpötilasta ja pyykin määrästä kiloissa. Economy-valkopyykkiä, villa- ja pikaohjelmaa lukuunottamatta kaikkiin ohjelmiin voi valita lyhyemmän pesun, mutta manuaalista ei selviä vähenevätkö huuhteluiden määrät (=vedenkulutus) vai ainoastaan pesuaika (=rummun pyörittäminen). Vajaatäyttöohjelmaa tehokas saksalaiskone ei tunne.

  • Valkopyykki 95°C : 1,7 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 43 l, 148 min)
  • Economy valkopyykki 67°C: 1,15 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 137 min)
  • Kirjopyykki 60°C: 0,85 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 130 min)
  • Tekokuitu 60°C: 0,75 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 57 l, 87 min)
  • Hienopyykki 40°C: 0,5 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 55 l, 64 min)
  • Villa 40°C: 0,4 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 50l, 55 min)
  • Pikaohjelma 30°C: 0,25 kWh (maks. 2 kg, vedenkulutus 40 l, 30min)
  • Linkous: 0,03 kWh

Eri lähteistä saatujen kulutuslukujen perusteella voisi väittää, että 200 pikapesun tarvitseman sähkömäärän säästää vuodessa sammuttamalla TV:n standby-valon. Tai jotain sinne päin. Sähkösaunan lämmittämiseen menee Helsingin Energian mukaan 8 kWh/kerta, höyrysilitysraudan käyttöön 1 kW/h. WC:n vetämiseen kuluu vettä keskimäärin 40l/vrk/hlö, vessan vuosimallista riippuen.

Kuvassa kulttiesineestä tehty pienempi versio

Mainokset

Atomin halkomista

En sitten päässyt eiliseen miekkariin, koska olin samaan aikaan toisaalla. Toisaalta, olisin varmaan päässyt sinne jos olisin todella motivoitunut, ja sitähän en ollut. Syitä voi katsoa peilistä, ja ihan ensimmäiseksi tulee mieleen se, että Pravda piti edellisiltana peliä jo pelattuna, enkä itse ole edes niitä tyyppejä valinnut sinne. Yli sadan euron ja kahdentoista tunnin keikka lähetystöön Roomaan ei ole ollut mielestäni yhden äänen arvoinen, vaikka toisaalla olen suorittanut kansalaisvelvollisuuteni tunnollisesti (ja aivan yhtä laihoin tuloksin, vai mitä, Mr. B?)

Kaikkein eniten energiapoliittisessa linjauksessa minua huolettaa se, ettei olla seurattu kansanviisauden ohjetta: ei kaikkia munia samaan koriin. Jo Olkiluoto 3 on osoittautumassa pohjattomaksi rahareiäksi. Yhteen energiamuotoon sitoutuminen vie mielenkiinnon, motivaation ja rahat muiden kehittämiseltä. Pieneen Suomeen mahtuu yksi ajatus kerrallaan.

Onko meitä vain kusetettu ostamaan uudet jääkaapit ja vaihtamaan energiansäästölamppuihin, jos teollisuus laskee energiantarpeen kasvavan loputtomiin? Kuka jätti valot vessaan? Okei, se hiilikasa pitää kai saada lähtemään Sörnäisistä, vai joko se lähti?

Ydinjätettä on jo säilöttynä vähän sinne ja tänne, ja Venäjällekin viety, joten se siitä. Inshallah. On se ehkä Suomen peruskalliossa paremmassa turvassa kuin monessa muussa paikassa.

Välivaiheen teknologiaa

Miksi investoida välivaiheen teknologiaan? Siksi, että teknologia on aina ”välivaiheessa”, vastaa Matti, ja jatkaa: Vai luuletko tosiaan, että joku päivä kaikki on keksitty valmiiksi ja kaikki suunnittelijat voivat jäädä eläkkeelle?

Ydinvoimapäätöksestä voisi tietysti yrittää kaivella jotain myönteistä, kuten että halvan ydinsähkön luvatussa maassa voisi Revalle löytyä markkinarako. Heh.

(kuvassa 1990-luvun alkupuolen veikeä vimpain, joka mahdollisti puhelinvastaajaviestien kuuntelemisen pulssipuhelimella. Välivaiheen teknologiaa.)

Ydinvoimaa

Olen varmaan masokisti, kun palaan lähes päivittäin vilkaisemaan netti-Pravdaa. Eilen silmiini pisti Vihreiden lausunto siitä ettei Suomeen tarvita lisäydinvoimaa, ja ”kadunmiesten” palaute, joka oli pääsääntöisesti pelkkää negaa. Voin jatkossa esittää myös vihertävää itsekritiikkiä, mutta eikö tässä nyt juuri ole perustelemassa uuden ydinvoimalan tarpeellisuutta sähköautojen vaatimalla lisäkulutuksella  ihan sama jengi, joka ei usko sähköautoihin, eikä edes ilmastomuutokseen?

Laskin kaksipiippuiseen asiaan plussat ja miinukset:

  • Ydinvoima ei aiheuta CO2 -päästöjä.
  • Riippumattomuus naapureista energiantuotannossa voisi olla kaukaa viisasta.

Ja sitten miinukset:

  • Ydinvoimaloiden rakentaminen on kallista ja monimutkaista. Lukemani mukaan Olkiluoto 3:n urakka kusee.
  • Kasvaako energiankulutus? Ihan oikeasti? Onko minua viilattu linssiin kun ostin uudet energiaa säästävät kodinkoneet?
  • Teollisuus vaatii halpaa energiaa, mutta saattaa siitä huolimatta saatuaan sen mitä pyysi pakata pillit pussiin ja lähteä jonnekin muualle jossa metsuri kaataa sademetsää punaisella puupennillä päivässä. Puupennit syntyvät paperiteollisuuden sivuprosessina, ja niitä maalaa punaiseksi lyijymaalilla joku lapsi pienellä jakkaralla tehtaan portin pielessä.
  • Ydinvoimalat ovat helppoja kohteita terroristeille. Kaikki keskitetty energiantuotanto on haavoittuvaa, kuten takavuosien sähkölämmitetyt pientalot ilman tulisijaa jossain Lapin sydänkorvessa.

Mitä Italian ydinvoimaan tulee, vastustan sitä muutamastakin syystä:

  • Nobelisti Carlo Rubbian sanoin: Ei ydinvoimaa kansakunnalle, joka ei pysty suoriutumaan edes tavallisesta yhdyskuntajätteestä.
  • Italian maaperä on suurelta osalta korkean seismisen riskin aluetta, ja maassa on harvoja paikkoja, joihin ydinvoimalan voisi rakentaa. Not In My BackYard.
  • Jos Olkiluoto 3:n urakka kusee, niin miten mahtaisikaan käydä Italiassa, jossa kokonainen johtava eliitti elää leveästi keskeneräisten työmaiden rakennustelineiden vuokralla?

Yhtään plussaa en keksi. Ostetaan jatkossakin ranskalaista ydinsähköä, se on turvallisempaa.

Kaasua

kaasua

Olemme odottaneet vanhankaupungin metaaniputken valmistumista kuin kuuta nousevaa, ja nyt kun meillä on viimeinkin putki ja mittarinluukku, niin soitamme putkimiehelle. Putkimiehen sihteeri ottaa yhteyttä kaasulaitokselle H-hetken päivämäärän sopimiseksi. Kaasulaitokselta ilmoitetaan ettei meille vielä ole asennettu nousuputkesta mittarinluukkuun vievää putkenpätkää. Sihteeri soittaa minulle. Minä juhlallisesti vannon että onpas joo. Sihteeri soittaa uudestaan kaasulaitokselle, josta ilmoitetaan…

Tänä aamuna marssimme kaasulaitokselle todistusaineiston kanssa. Todisteiden perusteella meille luvataan jo ehkä ensi viikoksi kaasulaitoksen teknikon tarkastuskäynti, jotta he voivat todentaa mittarinluukun aitouden. Ties vaikka PhotoShopilla tehty.

Ulkona +19, sisällä +15. Nestekaasupulloja vain yksi, sillä eihän sitä tiedä jos tämä vielä iloksi muuttuisi. Entä jos minulle jäisi käyttämätön varapullo, mitä ihmettä sillä tekisin, myisin eBayssa? Sitten ollaan perse kuurassa ettei se ainoa – toivottavasti viimeinen – pullo lopu kesken kaiken. Suihkuun on pelottava mennä.

Äksönia

Blog Action Dayn kunniaksi lämmitän (mikrossa) aikaisemmat postaukseni lisäeristämisestä, aurinkolämmön ja aurinkosähkön vastakkkainasettelusta, energiansäästöstä, Italian energiapolitiikasta yleensä, useampaan otteeseen. Ja nippofiilin hehkutuksen hybridiautoista.

Illallinen on tarjoiltu, pling.

Pikkuautoilua 3

480-solar-prius

En pidä erityisemmin autoista. Syykin siihen on, sillä pidän vanhoista kaupungeista jo ihan työn puolesta, ja peltilehmän rohjot ovat sanotaanko keskiaikaisen kaupunkirakenteen kanssa jokseenkin vaikeasti yhteensovitettavissa. Tämä siis saastuttamisen lisäksi.

Varoitan etukäteen sitä kommentoijaa joka ajaa joka päivä Sevettijärveltä Rovaniemelle duuniin, ja vielä kaamosaikaan. Autoutopiani ei ole häntä varten. Hän saa puolestani jatkossakin ajaa dieselillä tai bensalla. Biodiesel on eettisesti arveluttavaa, siinä ruokaa tuottava pelto korvataan menovettä tuottavalla pellolla, ja menoveden ostaa se jolla siihen on rahaa.

Jotkut automaailman uutiset saavat autoskeptikon hihkumaan innosta, tai edes toivosta. Toyotakuskina minua ilahduttaa uutinen siitä, että japanilainen autovalmistaja lupailee kaikkien malliensa olevan hybrideitä vuoteen 2020 mennessä. Tolpasta ladattava Prius on tulossa markkinoille. Nykyisen mallin akku riittää pelkällä sähköajolla vain 11 kilometriin, mutta jos lasketaan että naisautoilija ajaa keskimäärin 12,5 km vuorokaudessa (näin kertoivat Ylen Radio Suomessa useaan otteeseen eilisen päivän aikana), niin tämä tarkoittaa käytännössä sitä että tekniikan tullessa nykyistä kilpailukykyisemmäksi hinnoiltaan kaikki kauppakassit voivat siirtyä lähes kokonaan sähköajoon. Tämän etuna ovat planeetan tasolla pienemmät CO2 -päästöt, taajamassa jossa kauppakassit pyörivät hiukkaspäästöjen reippaanlainen putoaminen ja ajomelun väheneminen.

Etelässä luonteva menoveden jatke tai korvike on aurinkosähkö. Aurinkopaneeli ajopelin katossa muuttaa autoilijoiden tottumuksia: pysäköintipaikka kadun aurinkoisella puolella muuttuu haluttavaksi. Myös parkkipaikka voi olla lataava, ja suuret automarketit kehäteillä kilpailevat asiakkaista shoppaa ja lataa -palvelulla, kattamalla pysäköintialueensa aurinkopaneelilla. Itselleni rakennan aurinkopaneelilla katetun autokatoksen, eivätkä pulut pasko uutta Toyotaani. Vuonna 2020.