Avainsana-arkisto: feminismi

Naistenpäivän viettoa

Juhlistin kansainvälistä naistenpäivää palaamalla aamulla kotiin saatettuani lapsukaiset kouluun: vietin koko aamupäivän laatuaikaa sohvan kanssa, ja lämmitin lounaaksi mikrossa eilistä lasagnea.

Kun oikein väsyttää, niin pitäkääpä huolta itsestänne, siskot!

Kansainvälinen naistenpäivä

Tässä kohdassa täytynee kierrättää vanhoja kuvia, olo on kuin samovaarin alle jääneellä mummolla, mutta vallankumoustaistelija ei ole ojentamassa auttavaa kättään.

Ei vaiskaan, olen tarjoutunut lapsenvahdiksi mutta lapsiluku pysyy samana, sillä yksi omistani lähti teatteriin. Vahdittava Herkules nukahti sohvalle, ja Huhtipoika katsoo makuuhuoneessa jo toiseen kertaan peräkkäin Muumia ja pyrstötähteä.

Lempeästi fasistiksi haukkumamme Gianfranco Fini yllätti tänään telkkarissa julistaessaan olevansa kyllästynyt uutisotsikoihin puskaraiskaavista romanialaisista ja peräänkuulutti keskustelua siitä että suurin osa naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta tapahtuu neljän seinän sisällä. Että on aikoihin eletty kun fasistitkin ovat kyllästyneet pelolla ja ksenofobialla ratsastaviin lööppeihin.

Kun vahdittavat ovat näin leppoisia, voisin juhlistaa päivää livahtamalla keittiöön pesemään ja keittämään heiniä, tai silittämällä pyykkinarulta kerätyn vinon pinon lastenvaatteita, etteivät penskat erotu epäedullisesti italialaisten äitien siistiksi sukimista luokkatovereista. Kiva kun on valinnanvaraa.

Riehakasta naistenpäivää vain itse kullekin.

Berluscata

Berluska on jälleen raottanut sanaista arkkuaan, ja huumorintajuttomat vasemmistolaiset ovat vetäneet siitä herneen nenäänsä. Tällä kertaa pääministerimme puhuu raiskauksista:

Tiukimmassakin sotilas- tai poliisivaltiossa tällainen asia voi tapahtua. Ei ole mahdollista että laittaisimme kentälle riittävästi voimia, tarvittaisiin yhtä paljon sotilaita kuin [maassa] on kauniita naisia.

Loogisesti ajatellen lausahduksen pitäisi lohduttaa raiskattuja (tämä tapahtui siksi että olen niin kaunis), ja huojentaa rumien naisten pelkoa.

Huumorintajuttomat vasemmistolaiset ovat ehdottaneet sotilaiden sijaan katuvalaistuksen lisäämistä.

Kerta kiellon päälle: raiskaus ei ole seksiä, raiskaus on vallankäyttöä jolla naiselle näytetään hänen paikkansa, tai loukataan naisen “omistajaa”, yhteisöä, sukua, kansakuntaa. Jos raiskauksen motiivina olisi naisen kauneus, olisi burqa toimiva ratkaisu turvallisuusongelmaan.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä

Katariina Aleksandrialainen
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta tulee väistämättä mieleen raiskaus, joka hagiografioissa eli pyhimyskertomuksissa loistaa poissaolollaan: kaikkea muuta jäynää marttyyreille keksittiin, kuten silmien ja hampaiden repimistä, rintojen leikkaamista, teilauspyörää.

Suomessa ollaan huolissaan maahanmuuttajien tekemistä raiskauksista, sillä ennen mutiaisten määrän kasvamista yleensä ja islamilaisten erityisesti, saattoivat naisihmiset huoletta oikaista öiseen aikaan Kaisaniemen puiston läpi. Ongelman voisi ratkaista pistämällä rajat kiinni tai päästämällä maahan vain naisia… En halua vähätellä, minun mielestäni asiasta pitää keskustella, vaikka kuulunkin epäilyksettä siihen feministikommariviherpiipertäjä-neekerinrakastaja-harhautunutta hoivaviettiään hyväilevien sossutätien joukkoon joiden tulisi saada maistaa monikulttuuria oikein joukon toimesta. Minulle Halla-Ahon kirjoituksesta nousi kysymys siitä miten asiasta on selvitty Ruotsissa tai vaikkapa Saksassa jossa on tietääkseni noin kolme miljoonaa turkkilaista, ja epäilyksen aavistus siitä antavatko poliisille tehdyt ilmiannot oikeaa tilastoa, kun yleisesti on tiedossa että suuri osa raiskatuista jää nuolemaan haavojaan eikä käänny poliisin puoleen. Tämä varsinkin silloin kun uhri ja raiskaaja jakavat saman kulttuurikoodin, ja nainen vakuuttaa itsekin itselleen että oikestaan oli omaa syytä, mitäs lähti jatkoille ja niin päin pois. Näinhän ei pitäisi olla, mutta on kuitenkin, ja taannoin takavuosina muistan Helsingin poliisipäällikön neuvoneen ettei naisten olisi syytä kuljeskella yöaikaan yksin. Miehellä on tilastollisesti suurempi mahdollisuus joutua väkivallan kohteeksi, mutten silti ole kuullut ketään syyllistettävän siitä että meni nakkikioskille, tietäähän sen miten siellä käy, turpiin tulee.

Raiskaus ei ole seksiä, raiskaus on vallankäyttöä jolla naiselle näytetään hänen paikkansa, tai loukataan naisen ”omistajaa”, yhteisöä, sukua. Kuka muistaa Bosnian? Ken haluaa lukea naisen paikasta sodassa, Kepan arkistoista löytyy faktaa.

Raiskausten määrä kasvaa joka tapauksessa myös siksi, koska ilmiantojen määrä kasvaa. Suomalainen mies on vaimonhakkaamisen euroopanmestari, ehkä siksi että niin moni suomalainen nainen uskaltaa hakea apua. Italiattaret lyövät silmäkulmansa ovenkahvaan ovimattoon kompastuessaan, ja rippi-isä neuvoo että pyhää perheinstituuttia voi varjella kristillisellä anteeksiannolla?

Fundamentalistisen islamin leviäminen niin länsimaissa kuin islamislaisessakin maailmassa on kinkkinen juttu. Olen itse nähnyt synnissä eläneiden muslimiateistien kiinnostuvan uskonnosta kun tarpeeksi monta ovea paiskataan päin naamaa, eikä siivoojaksikaan pääse kun meidän firmassa olisi tärkeää että siivoojat osaavat sujuvaa suomea. Olisiko valtakulttuuri sittenkin ihan, ihan vähän syyllinen? Tai Vapaa Maailman yleensä, kun maallisesta diktatuurista saadaan riittävästi pommittamalla imaameja seuraava terroristien kusiaispesä?

Italian medialla ei ole Halla-Ahoa vaivaavaa poliittisen korrektiuden ongelmaa; jos rikoksen, minkä tahansa rikoksen tekijä on ulkomaalainen niin asiasta tiedotetaan laajasti. Uutisointi kulkee teemoittain: viimeisin trendi on se, että nostetaan framille jokainen rikos jossa tekijä on romanialainen. Tiedoksi lukijoille: romanialaiset ovat 87% ortodokseja, 5,4% katolilaisia, 6,8% protestantteja, 0,3% muslimeita. Henkirikoksissa Romania oli ainakin takavuosina Euroopan ykkönen Suomen pitäessä tiukasti kiinni hopeasijasta, tuota ei juuri ihmettele jos on ollut todistamassa miten hiljaiset miehet juovat viinaa…

Kuvassa päivän nimikkopyhimys Aleksandrian Pyhä Katariina

Äiti on tärkeä

Rintanappeja saa tilata Imetyksen tuki ry:ltä.

Tai totta kai isäkin on ihan yhtä tärkeä, kuuluisi poliittisesti korrekti lause. On toki toivottavaa että isät miettivät millä lailla voivat tehdä itsensä hyödylliseksi, kun perinteinen miehen rooli, tilipussin kotiin tuominen tai lasten pelättinä toimiminen – kun isäsi tulee kotiin niin saat selkääsi – eivät enää ole yhtä ajankohtaisia kuin ennen. Isän tilipussista todettakoon että ilmiö on historiallisessa ja maailmanlaajuisessa perspektiivissä varsin marginaalinen, kun monesti käytännössä äidin raha on perheen rahaa, isän raha on omaa rahaa ja kehitysyhteistyöprojekissa lahjoitetaan naiselle lehmä sillä jos perheen ns. pää tienaisi ylimääräistä, hän ostaisi mopon ja lähtisi Kinshasaan huoriin. Jo vainen. Isän hyödyllisyys, tosin kuin populaarikulttuurissa annetaan ymmärtää, ei välttämättä tarkoita sitä että noustaan yöllä lämmittämään tuttipulloa pitkän käytävän päässä lastenkamarissaan itkevälle piltille. Äidin voi muullakin tavalla pelastaa nääntymiseltä; katse pyykkikorin suuntaan ja pesukoneen manuaali käteen, esimerkiksi. Perustakaa kullitietoisuusryhmä ja miettikää asiaa keskenänne, pois se minusta että sanelisin, katson vain oikeudekseni muistuttaa että lapsia on maailman sivu kasvatettu ilman isää, ja joidenkin lajien naaraat jopa syövät uroksen parittelun jälkeen. Veljeni suoriutuu kiitettävästi sekä ns. akkojen etteä ukkojen töistä, mikä tietysti on hänelle parempi, sillä miehestä saisi arkkupakastimellisen kyljyksiä.

Vuoden 2008 imetysviikon teema ”Äiti on tärkeä” vaatii äitiyttä takaisin äideille, mutta kuka sitä on viemässä? Itse huutelen voimaistamisen perään, sillä samaan aikaan kun äideille kerrotaan mitä heidän täytyisi tehdä, viestitään myös ettei äiti itse voi tietää, vaan on parasta kääntyä Asiantuntijan puoleen, mielellään siitä hetkestä kun raskaustesti näyttää plussaa. Omiin vaistoihin ei ole luottaminen, semminkin kun biologinen naiseus on juuri se peikko, jonka kieltämällä voi ehkä vapautua hellan ja nyrkin välistä. Meillä on oikeus olla imettämättä. Meillä on oikeus kivuttomaan synnytykseen, lähes kohtuullinen vaatimus sen jälkeen kun muutama naissukupolvi on pistetty ponnistamaan vastamäkeen selällään maaten, mahdollisesti kärvistelemään koko avautumisvaiheen makuuasennossa ja monitoroituna, identiteetistään riisuttuna, sairaalan yöpaidassa, sairaalan säännöillä, altavastaajana. Ponnistelun – enemmän tai vähemmän hyvin suoritetun suorituksen – jälkeen lapsi ehkä pestään ja viedään pois, muutaman päivän jälkeen valkotakit kertovat miten äitiydestä tulee suoriutua. Neuvola mittaa ja punnitsee, neuvoo ja opastaa, puuttuu välillä asioihin jotka eivät sille kuulu, kuten perheen nukkumajärjestelyihin. Äiti saa toki syyttää itseään jos pyytää asiantuntijoilta lupaa saada nukkua lapsensa vieressä, tai imettää yli puolivuotiasta.

Sillä välillä, siskot, älkää odottako että teidät voimaistetaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Voimaistukaa, ja vertaistukekaa!