Torakka pillissä

Kun nyt pääsin vauhtiin…

Tuttavat olivat olleet matkalla Nepalissa ja toivat EXälle tuliaiseksi pillin. Kun EXä sitten sisäänajoi soittopelin, lensi sieltä rivakalla puhalluksella roihuvuorelaiskaksion nurkkaan jokin, joka otti välittömästi jalat alleen. EXä gasellin loikalla perään, sai luvattoman maahanmuuttajan purkkiin ja vei sen Eläintieteelliseen museoon tunnistettavaksi. Aasialainen torakka, julistivat, nuori, vasta kuoriutunut.

Mikäs nyt naurattaa? – Hyvä etteivät tuoneet sulle chillumia.

Advertisement

Lutikka

Olen elämäni aikana ehtinyt yöpyä monenlaisissa paikoissa retkeilymajasta hippikommuuniin, teltoista ja vaunuväliköistä nyt puhumattakaan, ja yllätykseni olikin suuri kun Roomassa kutakuinkin siistissä B&B-tasoisessa yövyttyäni käsivarteen, olkapäähän, kasvoihin, kaulaan ja pakaraan ilmaantuivat pienellä viiveellä kutisevat paukamat, jotka kolmantena päivänä olivat antihistamiinista ja hydrocortisonista piittaamatta saavuttaneet jo sellaiset mittasuhteet, että raahauduin vastointahtoisesti lääkäriin. Omalääkärin teoria epähygieenisestä junanpenkistä tarttuneesta ihotulehduksesta ei vakuuttanut minua, ja vasta ihotautilääkärin yksityisvastaanotolla sain omaa google-diagnoosiani vastaavan lausunnon: hyönteisen puremia, syyllinen tuntematon, hoidoksi klobetasolipropionaattia ja klaritromysiiniä.

Orastava poskiontelontulehdus hoitui siinä samalla. Laajaspektrisissä antibiooteissa on puolensa.

Pyydän anteeksi lutikoiden sukukunnalta, jos olen syyttämässä heitä aiheettomasti. Purema kuin purema, mutta kirput purevat yleensä jonoon, hyttyset inisevät ja puremat alkavat kutista välittömästi. Sänkyluteen puremat ovat usein ryhmässä, ja niiden turpoamiseen voi joidenkin lähteiden mukaan mennä jopa yhdeksän päivää. Lutikat ovat tehneet paluuta länsimaihin, Englannissa niitä vastaan taistelevat paremmatkin hotellit ja Italiassa tilastoja johtavat ns. taidekaupungit, Rooma ja Firenze etunenässä.

Matkailijoille annettavista ludesyynivinkeistä ei ole juuri hyötyä, jos niiden avulla sattuisi löytämään luteen patjastaan saavuttuaan majapaikkaan kello yksi yöllä lentokentältä kahden lapsen kanssa, eikä loppuyön viettäminen keskusrautatieasemalla houkuttaisi. Koska käytännönläheiset ohjeet ovat yleistä metelin pitämistä ja syytteiden nostamista hyödyllisempiä, käännän kuitenkin tähän otteita lukemastani:

• Ota lakanat pois, tarkista patjan saumat ja etiketti, jonka reunan alla lutikat usein piilottelevat.
• Todelliset ekspertit suosittelevat myös sängynpäädyn irroittamista, mikäli se on mahdollista (ruuvimeisseli ja IKEA-avain mukaan!). Sängynpäädyn takaa etsitään lutikan kakkoja, jotka ovat unikonsiementä pienempiä mustia läikkiä. Välistä voi löytyä myös läpikuultavan ruskeaa lutikankuorta – tai ihan ilmieläviä lutikoita.
• Tarkista yöpöytä. Lutikan jälkiä kannattaa etsiä vetolaatikoista ja seinältä sängyn hankalammin siivottavalta puolelta.
• Matkalaukkuja ei kannata pitää sängyn vieressä, mielellään ne tulisi nostaa laukkutelineeseen.
• Jos vetolaatikoissa tai sängynpäädyssä on valkeaa jauhetta, on todennäköistä että huoneessaon ollut lutikoita ja niitä on torjuttu vaihtelevalla menestyksellä. Jos valkeaa jauhetta on lasipöydällä, kyseessä on eri juttu.
• Lähtiessäsi majapaikasta tarkista laukku ja siihen pakkaamasi vaatteet. Kotiin palattuasi heitä kaikki pyykkiin ja jätä laukku aurinkoon/pakkaseen parvekkeelle.