Avainsana-arkisto: IKEA

Lisää paljastuksia arkkitehtikodissa

Kodin AV-keskuksen vieressä kasvaa laukkupuu:

Puussa näyttää juuri nyt roikkuvan Bilibo-kassi, arkitehdin arkilaukku, arkitehdin iVimpainlaukku by Manufactus sekä lasten sukupuolitetut Suomi-reput päiväretkille ja yökylään, ei tosiaankaan koulurepuksi.

Mainokset

Kodin AV-keskus

av_keskus

Jo aiemmassa shokkireportaasissa esitelty kodin AV-keskus hakee muotoaan. Ensin vaihdoimme läppärin ja tyhmäboksin paikkaa, sitten siirsimme Expedit-hyllyn kokonaan toiseen paikkaan ja heivasimme telkkarin portaan alle jäävään katvetilaan häpeämään. Tyhmäboksia käytetään edelleen kakkosmonitorina. AV-keskuksesta ylettyy piuha stereoihin asti: se mahdollisti Sulttaanin synttäreillä musiikin soittamisen suoraan kovalevyltä, Youtubesta ja vastaavista medioista.

Yritän vielä siirtää IKEAN hyllyn makkariin. Se sopisi sinne kokonsa, värinsä ja muotonsa puolesta, mutta sen sisuksiin on pesiytynyt koko lailla tauhkaa jota ei makkarissa tarvittaisi, vara-headseteistä saumuriin.

Grundtal-koukkumeemi

grundtal

Haastan meemiin mukaan kaikki, jotka tuntevat aiheen omakseen.

  1. Luettele kotonasi Grundtal-koukussa roikkuvat asiat.
  2. Linkkaa tähän postaukseen.
  3. Pistä haastetta eteenpäin.

Kotonamme roikkuu:

  1. Paistinpannu, valurautaa; Hackman. Lisäksi kimppu peperoncinoja Diamanten peperoncinofestareilta.
  2. Seitsenpaikkainen lettupannu, valurautaa.
  3. Rautaiset lettupannut made in france, 12 ja 20 cm.
  4. Teräksinen pastakauha.
  5. Alumiininen paistinpannu Bialetti Hi-Tech, 28 cm. Lisäksi Marimekon pienet patakintaat.
  6. Vihkisormus, kultaa.
  7. IKEAn patakintaat, mustat. Lisäksi Casa Stockmannin beige essu.
  8. Tiskiharja, lisäksi Alessin suppilo.
  9. Oranssi muovinen leikkuulauta.
  10. Pulloharja, fiskarsit , pieni kasari.
  11. Pinkki muovinen pyykkisoikko joka toimittaa jalkakylpyvadin virkaa; Body Shopin keraaminen jalkaraspi.
  12. Lush palashampoo vaaleille hiuksille; Lush palashampoo tummille hiuksille.
  13. Pitkävartinen juuriharja Tarjoustalosta.

Toiviomatka

viaggiosperanza

Tuppulasta on 180 kilometriä Barin IKEAan, mutta siitä huolimatta sinne on joskus päästävä. Toivomme selättävämme kaaoksen Trones-kenkäkaapeilla ja Knuff-lehtikoteloilla, lastenhuone kaipaa lisää Ivaria, kaikissa Grundtal-koukuissa roikkuu jo jotain.

Matka taittuu puolessatoista tunnissa; Sulttaania pitää vähän pelotella, sillä joku tolkku siihenkin pitää saada että Italian johtavan autolehden IKEA-testin voittajalla painellaan koko matka ohituskaistaa audimiesten ohi. Haluan päästä illalla hakemaan lapseni. Kuljettajan polvien airbag ei auta, jos pamauttaa sataaviittäkymppiä oliivitarhaan. Sää on loistava, ja paluumatkalla tarvitsemme ilmastointia. Kolme tuntia edestakaiseen ajoon, paikalla kolme tuntia, puoli tuntia lähtöjärjestelyihin ja tankkaukseen, saman verran lastin purkamiseen. Lasten koulustahaku sovittu ystävien kanssa: edellisenä iltana nuha yltyy ja matkajärjestelyt ovat vaakalaudalla. Lykkään sairastumista puolella litralla punaviiniä kanelin, neilikan, sokerin, laakerinlehden ja sitruunankuoren kera, tuhannella milligrammalla parasetamolia, nenänpesulla.

Lounastan ruotsalaisia lihapullia, vaikken erityisesti pidäkään niistä. Ne kuuluvat erottamattomasti epäpaikkaan. Puolukkahillo on liian makeaa.

Ostamme ylimääräisenä vaniljakynttilöitä, lautasliinatelineen, pattereita, pukupusseja, näkkileipää, lisää liian makeaa puolukkahilloa, Abban anjoviksia. Riippukansiolaatikostoa ei löydy. Lapset saavat käsinuket. Huhtipoika rakentaa Ivarin hyllytasoista pitkospuut olohuoneen lattian poikki. Ne muistuttavat kotiportin edessä aukeavaa työmaata.

Päivä on ollut raskas. Tahdon suihkuun. Kylpyamme on täynnä dinosauruksia.

Kaikki paikalleen ja kaikelle paikkansa

-Kulta, oletko nähnyt IKEAn kataloogia?
-Keittiön hyllyssä, raamatun vieressä.

Ihan tosi juttu. Ei meillä kyllä raamattua kovin usein lueta.

Småland

Vein kakarat IKEAn lapsiparkkiin, jonne marssivat peräänsä vilkuilematta ja josta heidät kannettiin ajan umpeuduttua niskaperseotteella, kun eivät muuten olisi malttaneet.

Ostin piparkakkumuotteja ja pinottavia muovimukeja. Puuvillaisia aluslakanoita olisin kaivannut, mutta valkoinen oli liian extreme, tai sitten liian suosittu koska hyllyssä oli eioota.

Acqua

Huhtipojan tarha maksetaan joka kuun ensimmäisenä päivänä käteisellä tarhan toimistoon. Kuukausimaksun lisäksi jokaisen lapsen vanhempien täytyy kerran kuussa tuoda pakkaus pullovettä, kuusi puolentoista- tai kahden litran PET-pulloa. Syistä joita ei ihmisjärki yllä ymmärtämään, lapsille ei juoteta vesijohtovettä. Tarha ei myöskään lisää pullovesikuluja (noin puolitoista euroa/nuppi) kuukausimaksuun, johon sisältyvät lounas ja kertakäyttövaipat. Veteen käytettävällä rahalla voitaisiin yhtä hyvin asentaa vedensuodatin, mikäli vesijohtovesi on liian kalkkista/suolaista/raskasta/kloorista herrantertuille. Todellisuudessa vain muutamalla Leccen maakunnan paikkakunnalla vesijohtoveden nitraattipitoisuus on niin korkea – juotavaksi kelpaavan raja-arvojen sisällä kuitenkin – ettei vettä suositella alle kuusikuisten vauvojen juotavaksi. Mitä alle kuusikuisen vauvan tulisi sitten juoda? Acqua Sant’Annaa? Mitä suosittelee WHO?

Vesijohtoveden pitoisuudet tarkastetaan päivittäin sekä vesilaitoksen että ASL:n, maakunnan terveysviraston taholta. Pullovesi kontrolloidaan sinä päivänä jolloin veden pullottamiseen ja myymiseen on lupa myönnetty, ja lupa uusitaan… vuosittain? PET-pulloja ei saisi seisottaa auringonpaisteessa supermarketin lastauslaiturilla.

Kun kokonainen kansakunta on vakuuttunut pulloveden paremmuudesta, syntyy siitä melkoisesti muoviroskaa, ja olen nähnytkin televisiossa kommarien, viherpiipertäjien ja muun intelligentsian suosimalla kanavalla epätodennäköiseen kellonaikaan Venetsian pormestarin esittelemässä vesikannua, jonka kunta asukkailleen lahjoittaa. Myös Acquedotto Pugliese kampanjoi yhdessä IKEAn kanssa hanaveden puolesta: Barin IKEAssa myydään patenttikorkkisia lasipulloja vesilaitoksen etiketillä. Figissimo. Mietin tarhantätien ilmeitä jos kantaisin ovesta sisään lavallisen IKEAn pulloja vesijohtovedellä täytettynä. Tähän saakka olen kiltisti tehnyt osuuteni, käynyt ainakin kerran kuussa autolla supermarketissa ja vienyt ainakin kerran kuussa pojan autolla tarhaan, yhteiskuntarauhan vuoksi, kollektiivista psykoosia kyseenalaistamatta. Kieltämättä tunnen itseni typeräksi.