Avainsana-arkisto: imetys

Tissiä perkele!

You’re the one with the problem, why don’t YOU put a blanket over your head or go hide in the bathroom?

Jaan sloganin sataprosenttisesti. Koska talossa ei ole enää vauvanbody-ikäisiä, voisin hankkia mukin tai shopperin.

Mainokset

Uusinta

Nostan framille tämän vanhan jutun, kun se sivuaa edellistä aihetta. Tuskin saisin asiaa tuon paremmin sanottua, vaikka kirjottaisin sen uudelleen.

On se vähän hassua että imettämisestä on tullut niin intiimi juttu ettei sitä saisi näyttää, kun ihmiset hämmentyvät moisesta intimiteetin määrästä. Eikä minun mielestäni vika ole ihmisessä, joka näin ajattelee, vaan kulttuuri-ilmapiirissä, joka tähän tilanteeseen on johtanut. Muuten ollaan vapauduttu kaikissa asioissa niin pajon, että jos vielä enemmän halutaan riisua niin pitäisi vääntää nahat nurin, mutta jos jossain vilahtaa TISSI niinkin eläimellisessä yhteydessä kuin VAUVAN ruokinnassa… apua!

Diskreettiä

Julki-imetyskeskustelun päivitykseksi hilpeä linkki.

Näin minusta tuli julki-imettäjä

The International Breastfeeding Symbol

Turistin blogissa väännetään peistä tissimafiosoista ja hihhulifemmareista, ja yksinkertaisista naudoista jotka eivät ymmärrä mennä imettämään vessaan, tai varata pulloa mukaan, tai pysyä kotona vauvan ruoka-aikaan.

En olisi jaksanut provosoitua, mutta provosoiduin kuitenkin viiveellä ja viimeistään kommentteja luettuani, koska siellä listattiin kaikki ne onhan-paskantaminenkin-luonnollista-muttei-sitä-sentään-tavaratalon-aulassa -argumenttiketjut, jotka ilmeisesti ovat välttämättömiä julki-imetyksestä puhuttaessa. Tissejään paljastelevat ja hyökkäysvaunuillaan joka paikan tukkivat naudat karkottivat ruokapaikasta pukumiehet, jotka rahaa olisivat taloon kantaneet. Ikävää.

Kuten lähes jokaista tuoretta äitiä, minuakin hieman ujostutti ja hämmensi imettäminen julkisilla paikoilla. Ei muiden imettäminen, koska en ollut ehtinyt muodostaa siitä mitään erikoista ennakkokäsitystä tai ohjenuoraa, jota noudattaisin sitten jos minusta joskus tulisi äiti, vaan oma imettämiseni. Ensimmäinen viikko meni sairaalassa tulehdusta parannellessa, toisella viikolla pysyin suurinpiirtein kotosalla, ja ensimmäinen ravintolaimetys tuli ajankohtaiseksi isäni vietyä meidät, tuoreen perheen, ulos syömään. Kyselin lupaakin, mutta koska vauvan ruokkiminen pöydässä oli aivan OK 60+ -vuotiaan neonatologin mielestä, niin rohkaistuin, ja ilmeisesti liikaa, sillä seuraavat kuusi vuotta olenkin sitten viettänyt tissit tuulessa. Kenraaliharjoitusten jälkeen lentokentällä, lentokoneessa, junassa, kahvilassa, laivassa, häissä, uimarannalla, toimistossa (omassani), Pompeijin raunioissa ja missähän vielä? Kerran yksi nainen suuttui, nimittäin kotiimme yllätysvieraaksi tullut ystävämme heila, joka veti herneen nenäänsä siitä että olin juuri imettämässä ja paljasta pintaa vilahteli. Tämäkin koitui pitkän päälle ystävämme parhaaksi, sillä myös tästä syystä hän riitaantui sen vikapäisen naikkosen kanssa ja on nykyään onnellisesti naimisissa.

Olen varmasti syyllistynyt myös imettämiseen paikassa missä se on aiheuttanut hämmennystä, nimittäin odotellessani vuoroani parturilla. Siellä oli kyllä jo yksi kalenterityttö seinällä ryntäät paljaana, joten tekoni laskettaneen demonstraatioksi naisen rintarauhasten monista funktioista par condicio.

Itseäni ihmetyttää kun en ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt keneenkään joka löisi tissin tiskiin, ruiskisi maitoa naapuripöytään tai napittaisi retonkinsa napaan asti… tai joo, viimeksimainittuun ehkä Italiassa, jossa äidit näyttävät useammin venyttävän paidankaulusta kuin nostaisivat helmaa, jos nyt jotain kulttuurieroja pitää etsiä. Tottakai voi imettää hienotunteisesti, mitä se sitten tarkoittaakaan, kun noita keskusteluita lukiessa tulee sellainen tunne että joku kuitenkin närkästyy ja melkeinpä se nännikin näkyi, ja muutenkin voisivat pysyä poissa jaloista hyökkäysvaunujensa kanssa vaikka sen koko äippäloman ajan. Itselläni on ollut noita huippukäteviä Boobeja ja usein vielä pitkä liina, joka peitti näkymiä vaikkei se nyt liinan varsinainen käyttötarkoitus ole ollutkaan.

Toivoisin että… no mitä? Ettei ainakaan seuraavalla polvella tulisi imettämisestä aina nuo kakka- ja pissajutut mieleen. Paitsi luonnollista, imettäminen on kaunista. Nauta ei ole ainoa eläin josta tulee maitoa, ihminen on nisäkäs siinä missä nautakin, ja ainakin tälle nisäkkäälle omien poikasten hoivaaminen, kantaminen, imettäminen, suukottaminen ja nuuhkiminen on ollut eläimellisen tyydyttävä kokemus.

obamicon.me

mothersucker

Pakkohan tuota oli käydä kokeilemassa. Jennille kiitokset linkkivinkistä.

Äiti on tärkeä

Rintanappeja saa tilata Imetyksen tuki ry:ltä.

Tai totta kai isäkin on ihan yhtä tärkeä, kuuluisi poliittisesti korrekti lause. On toki toivottavaa että isät miettivät millä lailla voivat tehdä itsensä hyödylliseksi, kun perinteinen miehen rooli, tilipussin kotiin tuominen tai lasten pelättinä toimiminen – kun isäsi tulee kotiin niin saat selkääsi – eivät enää ole yhtä ajankohtaisia kuin ennen. Isän tilipussista todettakoon että ilmiö on historiallisessa ja maailmanlaajuisessa perspektiivissä varsin marginaalinen, kun monesti käytännössä äidin raha on perheen rahaa, isän raha on omaa rahaa ja kehitysyhteistyöprojekissa lahjoitetaan naiselle lehmä sillä jos perheen ns. pää tienaisi ylimääräistä, hän ostaisi mopon ja lähtisi Kinshasaan huoriin. Jo vainen. Isän hyödyllisyys, tosin kuin populaarikulttuurissa annetaan ymmärtää, ei välttämättä tarkoita sitä että noustaan yöllä lämmittämään tuttipulloa pitkän käytävän päässä lastenkamarissaan itkevälle piltille. Äidin voi muullakin tavalla pelastaa nääntymiseltä; katse pyykkikorin suuntaan ja pesukoneen manuaali käteen, esimerkiksi. Perustakaa kullitietoisuusryhmä ja miettikää asiaa keskenänne, pois se minusta että sanelisin, katson vain oikeudekseni muistuttaa että lapsia on maailman sivu kasvatettu ilman isää, ja joidenkin lajien naaraat jopa syövät uroksen parittelun jälkeen. Veljeni suoriutuu kiitettävästi sekä ns. akkojen etteä ukkojen töistä, mikä tietysti on hänelle parempi, sillä miehestä saisi arkkupakastimellisen kyljyksiä.

Vuoden 2008 imetysviikon teema ”Äiti on tärkeä” vaatii äitiyttä takaisin äideille, mutta kuka sitä on viemässä? Itse huutelen voimaistamisen perään, sillä samaan aikaan kun äideille kerrotaan mitä heidän täytyisi tehdä, viestitään myös ettei äiti itse voi tietää, vaan on parasta kääntyä Asiantuntijan puoleen, mielellään siitä hetkestä kun raskaustesti näyttää plussaa. Omiin vaistoihin ei ole luottaminen, semminkin kun biologinen naiseus on juuri se peikko, jonka kieltämällä voi ehkä vapautua hellan ja nyrkin välistä. Meillä on oikeus olla imettämättä. Meillä on oikeus kivuttomaan synnytykseen, lähes kohtuullinen vaatimus sen jälkeen kun muutama naissukupolvi on pistetty ponnistamaan vastamäkeen selällään maaten, mahdollisesti kärvistelemään koko avautumisvaiheen makuuasennossa ja monitoroituna, identiteetistään riisuttuna, sairaalan yöpaidassa, sairaalan säännöillä, altavastaajana. Ponnistelun – enemmän tai vähemmän hyvin suoritetun suorituksen – jälkeen lapsi ehkä pestään ja viedään pois, muutaman päivän jälkeen valkotakit kertovat miten äitiydestä tulee suoriutua. Neuvola mittaa ja punnitsee, neuvoo ja opastaa, puuttuu välillä asioihin jotka eivät sille kuulu, kuten perheen nukkumajärjestelyihin. Äiti saa toki syyttää itseään jos pyytää asiantuntijoilta lupaa saada nukkua lapsensa vieressä, tai imettää yli puolivuotiasta.

Sillä välillä, siskot, älkää odottako että teidät voimaistetaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Voimaistukaa, ja vertaistukekaa!

Taaperoimetystä

Huhtipoikaa alkaa leikin touhussa väsyttää, hän kiipeää syliin, imee peukaloaan ja toisella kädellä kaivaa paidan alta. Jaa, taitaa haluta tissiä. Meinaako tuostakin tulla pitkä projekti? – Ans kattoo nyt. Kun tilastollisesti poikia imetetään pidempään kuin tyttöjä, ja kakkosta pidempään kuin esikoista… ja kun Italiassa on asevelvollisuuskin lakkautettu… – Ahaa, ettei sitten sitäkään syytä vierottaa (naurua).