Avainsana-arkisto: juhlapyhät

Joulukalenteri 9: leipää ja sirkushuveja

Koska 8. päivä oli juhla ja 7. päivä ponte, se tarkoittaa käytännössä sitä että lapsikullat ovat olleet kotona neljä päivää. Joulupuu on rakennettu, muu aika on mennyt erotuomaroidessa pikkuväen nahistelua.

Lauantaina raahasimme koko jengin sirkukseen, sunnuntaina piazzalle katsomaan pelle-esitystä. Immacolatan aattona söimme ystävien luona friteerattua kapakalaa ja muuta asiaan kuuluvaa. Lapset viihtyivät kun niitä oli 2+2; aikuisilla oli hauskaa kun ipanat olivat poissa jalosta ja viimeinkin sai viettää aikaa aikuisseurassa. Illan ehdoton kohokohta oli kun emännän isä kommentoi vaimonsa sukulaisia ja vaimon äimistyneen katseen jälkeen totesi erehtyneensä vaimosta, no, sattuuhan sitä.

Mainokset

Vaimeaa juhlatunnelmaa

Pääsiäinen, joka on minulle kirkollisista juhlista rakkain, ei tänäkään vuonna ottanut tulta. Liekö syynä ihan rehellinen loppuunpalaminen? Minua hengästyttää nähdä rouvat lihatiskillä pääsiäislounaan ostoslistoineen, jotka tänä vuonna olivat tavallista niukempia, mutta silti tuhkakeskiviikosta asti harkittuja, ja taas ihmiset viettävät pitkän viikonlopun lounailla ja illallisilla kälyjen ja anoppien notkuvissa pöydissä. Kiersimme kiiratorstaina kirkkoja, pitkäksiperjantaiksi osui Huhtipojan syntymäpäivä, jonka järjestelyt verottivat voimia. Tilasin sokerikakkupohjan Karpaasilta, myös lihapullat ja riisikroketit tein ravintolan puolella ja jätin niiden frityyrin ammattilaisten käsiin. Kakkuja olikin yllättäen kaksi, sillä minun versioni mukaan kummitäti oli pyytänyt minua kertomaan jos hänen apuaan tarvitaan, ja valittanut samassa lauseessa migreeniään, hänen versionsa mukaan pyytänyt vahvistusta siitä pidänkö ylipäätään syntymäpäivät, ja jos, niin tarjoaa apuaan. Ylimääräinen kakku – omani – päätyi kermavaahdon kuorimisen jälkeen pakastimeen. Ylijäämämansikoista ja -kermavaahdosta väänsin mansikkaparfaitin, joka odottaa samassa paikassa ylösnousemuksensa päivää.

Lankalauantaina kävimme Italiattaren kanssa lääkäripäivystyksessä, ja painuimme koko perhe nukkumaan iltakymmeneltä ilman messuja ja muita madonlukuja. Herran Pääsiäisen aamu valkeni silmätulehduksen samentamana. Söimme mauttomasta jauhelihasta ja tarjoustomaattisoseesta ilman erityistä rakkautta tehtyä cannellonia. Iltapäivän ja illan vietimme Italiattaren kummitädin kotona, jonne meidät oli kutsuttu kahville. Lapset pystyttivät leirinsä lastenhuoneeseen, ja kutsu venyi luontevasti illan rääppiäisiin. Aamupäivällä ripustetut pyykit jäivät murheellisena roikkumaan sään armoille, josta ne pelastetaan ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.

Toisen pääsiäispäivän eväsretki peruuntui tänäkin vuonna epäsuotuisten sääolosuhteiden vuoksi. Keräsimme kotiimme parittomat, perheettömät ja eronneet syömään suppilovahverorisottoa sekä viimeisiä riisikroketteja Huhtipojan juhlista.

Päiväkouluaikaisista pääsiäishiteistä päässä soi virsi numero 15, jonka latasin hepreankielisenä iskelmänä Erev shel shoshanim Miriam Makeba -vainaan laulamana.

Martinpäivä

san-martino1

San Martino di Tours oli pyhimyslegendan mukaan unkarilaissyntyinen legioonalainen, joka leikkasi viittansa miekalla halki antaakseen toisen puoliskon rääsyiselle kerjäläiselle. Kerjäläinen osoittautui kuin osoittautuikin itse Kristukseksi, ja sen minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä…

Paitsi appivainaan syntymäpäivä, on Martinpäivä uuden viinin juhla Tuppulassa jos kohta naapurikaupungeissakin, ja käyneeltä rypälemehulta maistuvan käyneen rypälemehun maistelu on aloitettu jo edeltävänä viikonloppuna eri puolilla järjestettävien kissanristiäisten merkeissä. Lauantaina jo aiemmin mainitulla luostarinpihalla oli maistelua ja murrelauluja esittävän kabareekoomikon esiintyminen, Leveranossa olisi ollut parempaakin ohjelmaa mutta emme olleet lainkaan siinä vedossa että olisimme lähteneet koko jälkikasvun kanssa pidemmälle kiukuttelemaan. Jäädään nurkille, niin päästään tarpeen tullen kotiin, kuten sitten kävikin. Italiatar itki ja Huhtipoika riehui, koska edellisten päivien sateesta oli jäänyt tätäkkö melkein keskelle luostarinpihaa, ja sinne pitäisi päästä rypemään. Kiveyksen kallistus ei johdakaan lattiakaivoon vaan vähän sen viereen. Ei ole minun valvomani työmaa. Eikä italialaisilla lapsilla ole kurahousuja.

Koulussa on piirretty kuvia San Martinosta, ja viininvalmistuksesta puhuttu laajemminkin. Scienzan tunnilla on halkaistu rypäleitä, ja italiantunneilla opeteltu loruja viininvalmistuksesta, mikä oli helppo nakki koska sama loru oli jo eskarista tuttu. Eskarissa polkivat rypäleitäkin. Lisäksi penskat ovat tänä vuonna käyneet luokkaretkellä viininvalmistajien osuuskunnassa, mutta maistiaisia eivät kuulemma saaneet.

Osuuscantinassa oli juhla eilisiltana, konsertti ja kaikki. Sinne en kuitenkaan venynyt. Tänään juhlimme Rosabellan luona nyyttäriperiaatteella. Pakolliseen San Martinon ohjelmaan kuuluu viinin lisäksi ainakin grillattua kokolihamakkaraa ja kastanjoita.

Herran Pääsiäistä

Nonnan kuoltua lähestulkoon viimeinen linkki Pyhään Katoliseen etc. on poikki, ja joulu ei tuntunut oikein missään, pääsiäinenkään. Kiersimme kiirastorstaina vanhan kaupungin kirkkoja, tänä vuonna joudimme vain seitsemään, niitä pitää olla pariton luku. Pitkänäperjantaina uskaltauduimme ulos kylmään ja viimaan katsomaan Kristuksen ruumissaattoa. Surupukuinen Jumalanäiti on aina vaikuttava, ja Italiattaren kysymykset vaikeita: miksi nuo kävelevät ja me olemme paikoillamme? Sano se. Huhtipoika nukkuu rattaissa.

Uskollisesti kopioin ruokalistan siitä mitä mamma olisi laittanut, joka pääsiäislauantaille tarkotti uunivuoassa paistettua kananmuna-parmesanraaste-bucatini-peperonisalamilaatikkoa. Sulttaani supermarkettiin, Italiatar luokkakaverin syntymäpäiville, viime hetken ostokset, pinjansiemeniä ja negroamaroa hanasta suoraan tuottajalta. Lautanen katolla ja Kristuksen ylösnousemus Jyväskylässä palauttivat ekumeenisen ateistin pääsiäistunnelmaa hieman siihen mitä roihuvuorelaiskaksiossa pienestä mustavalkotelkkarista katseltiin tai pikemminkin kuunneltiin pääsiäisleivän nousemista ja lampaanviulun paistumista odotellessa: Kriistusnousiikuolleistaa, kuolemalla kuoleman vo-oittii, Sulttaanikin kipaisi yön selkään San Domenicon kirkkoon tarkistamaan tilanteen, onko kivi vieritetty, hauta tyhjä, Italiattaren sanoin hyttysverkko pudonnut. Kelloja ne ainakin soittivat, ja kotiin palatessaan Sulttaani ihmetteli että vieläkö ne veisaavat. Joukossa oikeaan uskoon syntyneitä, käännynnäisiä ja maahanmuuttajia eli kansankielellä ryssiä. Olen teknisesti ottaen roomalaiskatolinen, ja omasta kokemuksestani pohdin kääntymyksen vaikeutta ellei peräti mahdottomuutta, halua kuulua johonkin johon ei voi kuulua, kun ei kuulu niin ei kuulu. Pyhät kuvat, pyhiinvaeltajien kirkot, kaksi vuosituhatta Euroopan historiaa puhuttelevat mutta Nasaretilainen pysyy edelleen puusepän poikana ja Jumala, jos ei aivan olemassaolemattomana niin kaukaisena, armottomana. Hengellisessä DNA:ssani taivas on korkea, horisontti matalalla ja Jumalan armo… se on Herrassa? Kun taivaan armosta ei ole varmuutta, on paras pistää hommiksi maan päällä.

(Kuulen jälkeenpäin että Corriere della Seran egyptiläissyntyinen toimittaja Magdi Allam on vastaanottanut kasteen sakramentin ei vähempää kuin itseltään Hänen Pyhyydeltään Natz… Ratz… Benedictus kuudenneltatoista, ja että ääri-islamistit ovat uhanneet isiensä uskolle selkänsä kääntäneen toimittajan henkeä, ilkeästi siihen vielä melkein lipsautan että toivottavasti, mutta, ei tietenkään, jos ne päästävät toimittajarukasta ilmat pihalle jeesustelee Italian media aiheesta ainakin seuraavat kaksikymmentä vuotta. Kaikki kunnioitus henkilökohtaiselle valinnalle, mutta että antaa Paavin kastaa itsensä pääsiäisyön messussa, olisi homman kai voinut vähän nöyremminkin hoitaa?)

Sunnuntaina nukuimme pitkään, ja noustuani raivoamaan sain kello kolmeen mennessä pöytään tahraiselle pöytäliinalle katettua pinnalta rapeaa mutta silti varsin syötäväksi kelpaavaa lasagnea ja yltäkylläisen täyteen pakattuja upporasvassa paistettuja jauhelihapihvejä joiden sisällä juustoviipale, keittokinkkua ja kapriksia. Italiatar oli leiponut koulussa mantelimassasta ankan, joka pistellään yksin tein suihin, toivoen ettei mantelimassa ole käynyt koulun lattian kautta… koska tieto lisää tuskaa, on parasta pysyä tietämättömänä ja olla kuin ei olisikaan. Iltapäivällä paikalle tupsahtaa ystäviä, kaapista kaivetaan pääsiäismakeaa ja viinaksia, vaihdetaan lapsille hankittuja yllätysmunia. Yön jo laskettua, ystävien vielä istuessa pöydässä alustan pääsiäisleivän taikinan WSOY:n Seepra-kirjojen Venäläisestä keittokirjasta vuodelta 1970, erotuksena alkuperäiseen reseptiin että käytän maidon sijasta pashan heran, raskas taikina on aina vastahakoinen nousemaan ja lopulta heivaan koko taikinakulhon jogurttikoneeseen, a vot!

Meidän oma juhlapäivämme on toinen pääsiäispäivä, Pasquetta, jolloin ystävät ovat vapautuneet sukulaisista, anoppilasta, kuka mistäkin, ja paikalla on yliopistokaupungista juhlapyhiksi laskeutuneita vahvistusjoukkoja. Pasquettana italialaiset suuntaavat usein eväsretkelle, ei toivoakaan, puoli seitsemältä aamulla kuulen pyykkitelineen kaatuvan terassilla ja tilannetta tarkastaessani totean verkkareiden ja ns. parempien housujen päätyneen alakerran hylätyn puutarhan appelsiiniryteikköön, kaiken jäljellä olleen roikkuessa lohduttoman läpimärkänä suruliputuksena aamuun valkenevaa harmasta taivasta vasten. Ystävät saapuvat puoleltapäivin, kuten sopivaa on, häärii hameväki keittiössä miesten vaaliessa takkatulta: radiatori – nimensä mukaan lämpöpatteria muistuttavaa pastaa höystettynä uunipellillä grillillä paistetuilla puolikkaiksi leikatuilla kirsikkatomaatteja joiden päällä on oliiviöljyä, valkosipulimurskaa, persiljasilppua, suolaa, korppujauhoa, erillisellä pannulla öljyä ja anjovista josta osa läsnäolijoista kieltäytyy. Negroamaroa, AQP:n vettä, salaattia, uunissa paistettuja perunakuutioita, Rosabellan äidin leipomaa tuoretta leipää, takassa grillattua kokolihamakkaraa, pähkinöitä ja manteleita, kuivia ja kosteita leivonnaisia, pashaa ja pääsiäisleipää, sen seitsemää sorttia viinaksia. Jos ei vaipanvaihtoja, riitojen sovittamisia, pyllynpesuja ja DVD:n vaihtamista lasketa, nousemme pöydästä vasta iltakahdeksalta.