Polemiikkia ja sensuuria

Reilu viikko sitten Rai2:lla näytetty AnnoZero on joutunut polemiikin kohteeksi ja sensuurin kynsiin siinä mielessä että pilapiirtäjä Vauro Senese on hyllytetty toistaiseksi; paitsi että uskalsivat esittää kritiikkiä (aiheellista tai aiheetonta, kai asiasta puhua saa?) väestönsuojelun toimista, olivat pilapiirrokset loukanneet järistyksen uhrien surua. Sensuuria ovat vaatimassa samat tahot jotka aikoinaan puolustivat profeetta Muhammedista tehtyjä pilapiirroksia sananvapausasiana, puolustuksekseen toki sanovat että Vauro saa piirtää mitä lystää, muttei vero- ja lupa- (ja mainos)rahoilla kustannetussa yleisradioyhtiössä.

Kuvassa syytettyjen penkiltä vastaava vinjetti ”rakennuskuutioiden lisäys – hautausmaille”. Vahinko vaan, että rakennusalan lamakannustukseksi tarkoitetun ohjelman luonnoksessa oli esitetty juuri viikkoa pari ennen Abruzzon maanjäristystä byrokratian keventämistä myös seismisen rakentamisen määräysten osalta.

Olen lupaillut itselleni olla käyttämättä uusinta trendisanaa aivopieru, vaikka tähän kohtaan se sopisi.

Rakennukset, jotka sellaisenaankin luhistuvat kuin korttitalot, eivät tarvitse hiekasta ja sileästä teräksestä valettujen perustustensa kuormitukseksi ylimääräistä kerrosta kevennetyllä byrokratialla. Traagista että uhkakuvan selvennykseksi täytyi melkein kolmensadan ihmisen menettää henkensä, ja on kai sanomattakin selvää ettei L’Aquilan talojen sortuminen ole tämän hallituksen vika, vaan vuosikymmeniä kestäneen huonon hallinnan ja valvonnan – ja huonoille hallitsijoille vallan delegoineiden äänestäjien – kollektiivinen verivelka.

Advertisement

Jälkijäristyksiä

Paitsi että maa järisee Abruzzossa vieläkin, seuraa Italiassa katastrofeja aina väistämättä polemiikin hyökyaalto, jonka pohjalla painaa epäilys siitä ettei kaikkea tehtävissä olevaa olla tehty.

Kuukausi taaksepäin oltiin taloutta potkaisemassa käyntiin antamalla lupa ylittää tähänastinen rakennusoikeus kahdellakymmenellä prosentilla, villeimmissä fantasioissa jopa ilman rakennuslupaa, sillä yleisen berluska-liberaalin käsityksen mukaan byrokratia on se paha peikko joka jarruttaa maan taloutta. Tekisi mieli sanoa että kiitti vaan, mutta kaikki kynnelle kykenevät ovat jo ylittäneet rakennusoikeutensa. Arvion mukaan maassa on kaksi miljoonaa kokonaan kiinteistörekisterin ulkopuolella olevaa taloa, joista siis ei makseta sentin hyrrää kiinteistöveroa. Kun vuorenrinne tuli sateen mukana alas Sarnossa toukokuussa 1998 haudaten alleen toistasataa ihmistä, löytyi taloja – tai talojen perustusten jäänteitä – niistä uomista joita pitkin veden ja mahdollisen vyöryvän maa-aineksen olisi pitänyt luonnollisesti virrata jokeen. Samoin huuhtoutuivat jokiuomaan rakennetut talot Sardinian tulvissa 2008.

Raivostuttavinta polemiikissa on se, että mediassa seismisestä rakentamisesta puhuvat tuttologit, joka alan erikoistuntijat, ja aika monella ei näytä olevan käsitystä siitä että seismisen riskin alueiden rakentamisesta on jo olemassa lakinsa, eri asia ollaanko niitä noudatettu ja noudattamista valvottu, tai onko lain edellyttämä tekniikka nyt sitä uusinta uutta. Samanlainen moraalinen paniikki on syntynyt työtapaturmista, vaikka esimerkiksi suurin osa kuolemaan johtavista onnettomuuksista rakennustyömaalla voitaisiin estää noudattamalla Jahven sanelemia ohjeita 5. Mooseksen kirjan jakeessa 22:8, ajankohtaisemmasta vuoden 1956 laista puhumattakaan.

Seuraavaksi siis puuhastellaan kymmenen vuotta uuden lain parissa, sen jälkeen sysätään lain toimeenpanon edellyttämä normisto alueiden tehtäväksi, federalismissa kun ollaan, sen jälkeen ei enää tapahdukaan mitään. Sillä aikaa kotinsa menettäneet asuvat parakeissa. Televisiossa tiesivät kertoa, että viimeiset maanjäristyksessä kodittomaksi jääneiden tilapäisasumukset oltiin ajettu kumoon puskutraktoreilla Reggio Calabriassa kuukausi sitten; katastrofi tapahtui vuonna 1908. Ihan rehellisesti sanoen olen luottavainen abruzzolaisten kykyyn nostaa itse itsensä raunioista, sillä alue on tehnyt kovasti töitä kivutakseen Napolin kuningaskunnasta Keski-Italian statukseen. Madonnakin on kuulemma lahjoittanut 500 000 puntaa, vaikkei isänkaupunkinsa kuulukaan järistyksessä tuhoutuneisiin. Reggio Calabrian parakkikyliin liittyi kertoman mukaan sellainankin vippaskonsti, että hökkeleissä asuvat saivat etusijan kaupungin asuntojonossa, ja kun edellinen asukas oli lähtenyt niin uudella perheellä oli jo pyykit narulla ja kahvi tulella, milläs sellaisen purat?

Kerrosneliöbonuksia voisi minun puolestani reippaasti jaella, jos lisärakentamisen edellytykseksi asetettaisiin arkkitehtuuriltaan, kaupunkisuunnittelultaan, energiataloudeltaan ja staattisuudeltaan täysin arvottomien rakennusten purkaminen maan tasalle.

La terra trema

Sijaitsemme ilmeisesti eri mannerlaatalla kuin Abruzzo, sillä tämänöisestä järistyksestä ei meillä ole aavistustakaan. Aamulla missaan uutiset noin vartilla, olen kotiarestissa räkätautisen pikkupojan kanssa, kaikki yhteydet ulkomaailmaan valjastettu lastenviihteelle, ja kuulen järistyksestä vasta aamupäivällä Sulttaanin tasatessa tietoja piazzan baarissa käsiteollisuuskaupan myyjättären kanssa. Ihmettelen miten kokonaiset kylät voivat olla raunioina, jos eilisissä uutisissa mainittiin ohimennen useampi pikkujäristys Keski-Italiassa.

Kun pääsen uutisten ääreen, tilanne valkenee dramaattisuudessaan. Kuolleita on kaksikymmentäseitsemän, sitten kolmekymmentä, viisikymmentä, 92, 108, 150. Arvelen uutisten perusteella ystävien Pescarassa olevan turvassa, moni näkyy linjoilla skypessä, ja kun viimeinkin uskallan puuttuvien osalta kuormittaa matkapuhelinverkkoa he kertovat kerrostalon tanssineen rock’n rollia loputtoman pitkien sekuntien ajan. Jokainen uutislähetys alkaa ja päättyy raunioita kaivaviin pelastusmiehiin ja takuuvarmasti kyyneleet kirvottaviin uutisiin: raunioista kaivettu elossa kaksivuotias pikkutyttö, jota äitinsä on suojellut omalla ruumiillaan.  Sama uutislähetys on nähty monesti, Italiassa, Kreikassa, Turkissa, Iranissa, Italiassa…

Iltaan mennessä alkaa politiikan puhuminen: valtion täytyy kannustaa rakentamaan antiseismisiä rakennuksia, toisin sanoen kannustaa rakentamaan niinkuin laki on seismisen riskin alueilla edellyttänyt jo vuonna yksi ja kaksi nakkisodan jälkeen. Pyörittelemme päätämme.