Avainsana-arkisto: katolinen kirkko

Colora la tua Bibbia

Italiattarella on koulun uskonnonkirjan bonusmateriaalina värityskirja Raamatun tapahtumista. Ykkösellä kirjasta tuli läksyäkin, mutta kakkosella asiasta ei viesti kantautunut kotiin saakka, ilmeisesti tavoitteena oli että lapsukaiset värittelisivät partasuita patriarkkoja aina paremman tekemisen puutteessa.

Kotonamme tunnustukselliseen uskonopetukseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. Kun ei sen tilalle ole tarjolla muutakaan, ja toisaalta siinä opetetaan mielestäni Italian kulttuurihistorialle keskeisiä asioita, vai miten muutenkaan selittäisi joka virastossa ja luokkahuoneessa roikkuvan krusifksin, pyhät ja juhlat? Paremman tekemisen puutetta ei sen sijaan ole ilmennyt, sillä parempaa tekemistä, oikeiden oppiaineiden läksyjä on riittämiin ja joskus pitäisi leikkiäkin.

Mutta nyt kuului käsky: koko Raamattu väritettävä maanantaiksi. Edessä railakas viikonloppu.

Mainokset

Settimana Santa di Taranto

Taranton pääsiäisviikko on mahdollisesti yksi tärkeimmistä kirkolliseen juhlaan liittyvistä perinteistä Italiassa, ja koska Taranto on vain kivenheiton päässä Tuppulasta, on aivan luonnollista etten tähän mennessä ollut raahannut luitani paikalle. Tänä vuonna lyöttäydyin kuitenkin natiivin, ystävättäreni Annabellan seuraan: pakkasimme lapset mukaan ja nousimme linja-autoon lippuja myyvän Bar Natalen edestä.

Pyhimyskulkueet, joista Taranton pääsiäinen on kuuluisa, alkavat kiirastorstain iltapäivänä, jolloin katujat ”i perdoni” askeltavat hitaasti pareittain, paljasjaloin, pitkin kaupungin katuja kirkolta toiselle. Kirkkoihin on koristeltu ylösnousemusalttari, jota harhaanjohtavasti kutsutaan nimellä sepolcro, hauta.

Katujat, hautajaismarssia soittava orkesteri ja surupukuinen Neitsyt Maria kiertävät vanhaakaupunkia torstain ja perjantain välisen yön, uudessa kaupungissa laajemmalla kokoonpanolla (mukana ovat ”mysteerit”, Kristuksen kärsimysnäytelmän paperimassarepresentaatiot) perjantai-iltapäivästä lauantain aamunsarastukseen.

Henkilökohtaisen uskon määrään katsomatta pääsiäinen on tärkeä juhla tarantolaisille, jotka sankoin joukoin kerääntyvät seuraamaan kulkuetta ja palaavat kotikaupunkiinsa kuka mistäkin, yliopistokaupungeista, Pohjoisesta jonne ovat työn perässä muuttaneet. Italia on edelleen pitkä ja kapea maa, jossa työtä ei riitä kaikkialle; Taranto, ikiaikainen, jota kaupungin suurin työnantaja on vuosikausien ajan myrkyttänyt dioksiinilla. Kaupunkilaiset eivät ole olleet vahvassa neuvotteluasemassa kun pelissä ovat olleet harvinaisuudessaan kallisarvoiset työpaikat.

Vanhaakaupunkia pidetään vaarallisena: en tiedä onko se täysin totta, vai onko osa synkästä maineesta jonkun kiinteistökaupoista kiinnostuneen paikallisjournalistin maalailemaa. Varmaa on, että ”pienen meren” ja ”ison meren” välisellä saarekkeella sijaitseva vanhakaupunki laiminlyötiin vuosisadaksi uuden ruutukaavan noustessa 1800-luvulla mannermaalle: jäljelle jääneet asukkaat, enimmäkseen köyhät kalastajat, eivät pystyneet kunnostamaan ja ylläpitämään rakennuksia, hyvä jos pystyivät ruokkimaan perheensä. Itse pelkäsin vain sitä, että joku veisi puoliksi juodun Raffon kädestäni väentungoksessa.

Io sono Immacolata Concezione

Keksin blogilastussa tulikin selitettyä koko dogmi, ainoa asia jonka tuohon voisin enää lisätä on Marian ilmestyminen Bernadettelle, youtubessa:

Krusifiksista edelleen

pillinini

Miksi kaksi? – Kaksi ryöväriä kuvaavat paremmin tätä maata.

Hesarin lukijoiden reaktiot EU:n ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen krusifiksista italialaisessa luokkahuoneessa yllättivät minut hieman. Krusifiksi ei taatusti ole pahin ongelmista, mutta minun on helppo ymmärtää Soile Launin itsepäisyyttä. Itsepäisyyteen lienee antanut ponnetta suomalainen sinisilmäinen vakuuttuneisuus siitä, että jos maa on allekirjoittanut joitakin kansainvälisiä sopimuksia, sen tulisi myös noudattaa niitä.

Wikipedian mukaan Italian suurin uskontokunta on katolisuus, johon kuului 87,8 % väestöstä vuonna 2006 (kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa). Katolisen kirkon jäseneksi lasketaan jokainen kastettu, ja tämän tilastollisen harhan vuoksi vakaumuksellisimmat ateistit ovat vaatineet kasteensa peruuttamisen virallistamista. Jos jäsenyys laskettaisiin samalla lailla kuin Suomen ev-lut kirkossa ja kirkollisvero olisi pakollinen, syntyisi joukkopako.

Krusifiksi kirkossa, yksityiskodissa, kaulassa roikkumassa muistuttaa henkilökohtaisesta uskosta, jota minusta tulee kunnioittaa. Krusifiksi luokkahuoneessa muistuttaa koulu-uudistuksesta, jossa peruskoulun ala-asteella 140 tunnin täydennyskoulutus riittää pätevyyteen englannin tai minkä tahansa muun aineen paitsi uskonnon opettamisessa: uskonnonopettajia ei kukaan voi korvata. Se muistuttaa opettajasta, joka pidätettiin puoleksi vuodeksi virantoimituksesta koska oli järjestänyt oppilaille kyselyn siitä pitäisikö heidän mielestään uskontoa opettaa koulussa, vai kuuluisiko tehtävä kirkolle. Saman verran jäähyä saa pedofiliaepäilystä. Se muistuttaa kirkosta, joka pienellä paikkakunnalla saa painostuksellaan apteekin poistamaan 24/7 kondomiautomaatin ulkoseinästään, sillä koska meidän mielestämme ei saa ehkäistä, niin eivät toisinajattelevatkaan saa tehdä sitä.

En ole suinkaan jättänyt kritisoimatta asioiden tilaa uudessa maassani. Olen vain ollut sitä mieltä, että minun täytyy ensin ansaita oikeus siihen.
– Kallifatides, Uusi maa ikkunani takana. –

Jos keskeinen argumentti suomalaisessa verkkokeskustelussa on ollut se, että maassa maan tavalla tai maasta pois, niin milloin ja miten maahanmuuttaja ansaitsee oikeuden kritiikkiin? Kansalaisuuden saadessaan? Veroja maksaessaan? Kymmenen vuoden kuluttua? Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tädistäni sanottiin kun se ei oo Tururuust, ja entä jos olisi tullut kauempaa? Seitsemännessä polvessa?

En kykene kaivamaan arkistoistani vastaavaa sanontaa italiaksi. Muistan vain Roberto Savianon sanoneen haastattelussa, ettei mikään ulkomainen rikollisuus voi asettua taloksi ilman paikallisten mafioiden suostumusta ja provikoita tuotosta. Kukaan ei ole iljennyt esittää toivomusta että maassa elettäisiin maan tavalla, korkeintaan vaatinut että maan lakeja noudatettaisiin.

Minäkin olen sen verran integroitunut että mielestäni kiellettyyn ajosuuntaan saa mennä pakittaen. Hei, saanko kritikoida?

Krusifiksi

crocifisso_classe

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt suomalaissyntyisen Italian kansalaisen maan sisäisissä oikeusasteissa tyrmätyn vaatimuksen siitä että krusifiksi poistetaan lastensa luokkahuoneesta. Äiti-immeinen oli vedonnut uskonnonvapauteen, ja EU-tuomioistuin tuomitsikin Italian valtion maksamaan naiselle viisi tonnia korvausta moraalisista kärsimyksistä. Ristiinnaulittu taisi jäädä paikalleen luokkahuoneen seinälle.

Vaikka olisinkin pikkurahan tarpeessa, en tohdi romuttaa myyttiä. Ussanmaikan mukaan Italiattaren harkituista ja pohdituista kysymyksistä huomaa kuinka usko on tärkeässä asemassa perheessämme. Kiitän Korkeampaa myös siitä, että vanhempainillassa oli läsnä Sulttaani, sillä minulla olisi jo pokka pettänyt.

Ateobus

ateobus

Tämä bussi ei ymmärtääkseni ole koskaan kiertänyt kaupunkiliikenteessä.

Ilta-Sanomista sattui silmiini tieto siitä että uskonnottomien mainoskampanja olisi levinnyt Italiaankin. Ällistyin. Totta puhuen täällä Tuppulassa riittäisi edes että olisi julkista liikennettä, ja niitä ateistitarroja voitaisiinkin sitten odottaa seuraavat kaksikymmentä vuotta ja odotellessa katsella vaikka nakuja tätejä mainostamassa saniteettisilikonitiivistettä suihkuboksiin, autovahaa, selluliittivoidetta, jääteetä, ja mitähän vielä. Rauhoituin saadessani riittävällä googlauksella selville että kampanja oli tyssännyt kardinaali Bagnascon messukasukan helmaan.

Jumalatonta meininkiä.

Totta puhuen, suhtaudun suvaitsevaisesti kaikenlaiseen uskonharjoittamiseen, ja on meillä kotonakin jos mitä rukousnauhaa ja perheraamattua. Silti toivoisin että kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan, välittömästi, pysyvästi ja täysin. Asia oli jo saatu aika hyvälle tolalle ennen kuin Duce meni ja ryssi sen Lateraanisopimuksilla. Krusifiksit pois virastoista ja koululuokista. Uskonnonopetus kirkon iltapäiväkerhoihin. Paavin ulko- ja kotimaanmaanmatkat omalle Vatikaanin sponsaamalle TV-kanavalle. Julkisen terveydenhuollon lääkäreille velvollisuus kirjoittaa jälkiehkäisyresepti, ja vakaumuksellisesta syystä kieltäytyville kenkää ja kehotus hakea töitä jostain kirkon ylläpitämästä puljusta, joita on paljon.

Uskonnonvapuden tulee ulottua kattamaan myös uskonnottomuudenvapaus.