Avainsana-arkisto: kieli

Minä, etnisyys ja Lauri Tähkä

Muori skypetti ja kertoi että oli mennyt ostamaan CD-levyn, mikä on merkkitapaus sinänsä, sillä Muori harvemmin innostuu mistään musiikista joka on levytetty vuoden 1963… no, 1970 jälkeen. Totesimme siinä keskustellessamme että olen itsekin tehnyt tuttavuutta ko. naurettavan kireisiin nahkavaatteisiin pukeutuneeseen narsistiin Automiehen kansanvaunussa, jolla vallan vasiten noudin ihmisiä Helsinski-Vantaan kentältä epäinhimillisiin kellonaikoihin. Ei varmaan mikään korkeakulttuurinen pläjäys, mutta en minäkään vielä tämän pidemmälle ole päässyt luokkaretkelläni hyvinvointiyhteiskunnassa.

Minä en ole mistään kotoisin, se selvisi viimeistään peruskoulun kolmannella kun käsitöissä piti kirjoa juuttikankaalle villalangalla kansallispukuisen neidon kuva. Kässänmaikka tivaamaan mistäs sinä olet syntyjäsi, pöydällä läjä kirjoja kauneimmista kansallispuvuista. No, täältä Roihikasta – Entäs äiti ja isä?- Mutsi on Sörkasta, faija Kalliosta. Sörkan kansallispukua ei löydy niteistä. Väännän turhautuneena jonkun ruotsinkielisen Uudenmaan puvun.

Ihmisen äidinkieltä ei turhaan sanota äidinkieleksi. Eikä siinä vielä kaikki: 1970-luvun työvoimapoliittisista syistä vietin varhaislapsuudessa paljon aikaa eteläpohjalaisen muorin seurassa, ja todennäköisesti tunnen kaikki muorin ja vanhanmuorin sanonnat. Vaikkei henkilökohtaista kokemusta meirän pitkistä pelloista ole, niin jotain, kyllä, tuttua niissä lauluissa on. Sellaista typerää uhoamista ehkä, johon myönnän syyllistyneeni opiskelijajuhlien jatkonjatkoilla samanhenkisten kanssa laulaa hoilottaessani ettei Kauhavan rauta ruostu, ja niin kauan minä tallaan tämän kylän raittia kun kenkäni pohojat kestää. Olen kieleltäni, kielikuviltani ja mieleltäni enemmän pohjalainen kuin savolainen (isänisä) tai hämäläinen (isänäiti), ja liikutun lähes kyyneliin kun laulan sylissä istuvalle pienelle miehelle että sehän niitä rikkahia harmittaa kun köyhän lapsi on kaunis.

Pitäisiköhän sittenkin hankkia tuollainen helavyö? Nostalgiakaupassa ovat loppuunmyytyjä, joten kai tässä joku buumi on käsillä…

Politically correct

Muori kävelee Hakaniemen torilla työkaverin kanssa, ja löytää maasta HKL:n kuukausikortin. Kuvassa rouva Nyman, tummien hiusten lisäksi erikoistuntomerkkinä röijy, korkkiruuvikiharat, kultaiset korvarenkaat. Toimittajakielellä kansallispuvussa.

Mutta tästähän käveli juuri tuonnepäin yksi… aloittaa Muori, ennen kun joutuu poliittisen korrektiuden paniikkiin. Maalla lapsena niitä sanottiin mustalaisiksi, enolla oli yksi rekkarepsikkana. Mutta eihän niin enää sanota. Ja romani kuulostaa kankealta, viralliselta.

…Nymanin  näköinen, jatkaa Muori. Rouvat lähtevätkin Nymanin perään, joka kauniisti kiittää.

Sano se suomeksi

Bongasin tämän Pippurilta, tehtävänä kirjoittaa lauseet niin kuin ne sanoisi. Koska kielenkäyttö riippuu tilanteesta, lähdin oletuksesta että puhuisin veljelleni. Muussa tapauksessa jättäisin lauseet alkuperäiseen yleiskieliseen asuun.

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

Systerin punainen mekko mahtuu myös mulle.
Tarttetsä apuu kirjoitustehtävässä, jonka mantsanmaikka antoi?
Okei, tehdään niinkuin sä ehdotit.
Faijan mutsi sanoi että hakee meidät jotain varttia vailla kuusi.
Matkustin stadiin dösällä kun missasin stogen.
Ootsä nähnyt missään isobroidin kännyä?
Ostitsä sen hameen joka nähtiin viime viikolla Henkassa & Maukassa?

Törmäsin jo peruskoulun ala-asteella kielen kaksoisstandardiin, eli jos ainekirjoituksessa käytti jotain perätuppuhikiäläistä murresanaa, niin se oli ihanaa ja värikästä kieltä. Vaan auta armias, jos tipautti jonkun slangisanan. Lukiossa luokkakaverit vetivat herneen nenäänsä, jos puhui Stadista tai sporasta, ee-eei, me täällä Hesassa ajetaan ratikalla ihan sinne Sörkän metroasemalle asti. Kieli muuttuu.

Mielestäni osaan yleensä valita hyvin tyylilajin, eli jos jollain natiivilla on mennyt pitkäksi Ruiskumestarissa, niin sille ei ehkä ensimmäiseksi kannata mennä heittämään mitään diskurssianalyysia kun sitä saattelee omaan tai naapurin rappukäytävään, pois pakkasesta nukkumasta. Kuuntelee ensin sitä vastapuolta, ja korjaa kurssia sen mukaan, ellei nyt ole tarkoitus pönkittää omaa erinomaisuuttaan tai erilaisuuttaan oxfordilaisella aksentilla.