Lumi-Suomi

Lapsrakkaat ovat päässeet pulkkamäkeen. Ovat tehneet lumiukkoja. Lumi, tuo Teletapeista tuttu konsepti, on ollut mielikuvaansa kylmempää ja märempää, mutta asiaan on suhtauduttu urheasti.

Äidiltä puuttui täysin Reima-haalari-Kontio-saapas-pakkauskokemus. Että ei kannata laittaa omaa takkia päälle ennen kun kaikki kersat on asianmukaisesti paketoitu. Etelänapamantereen tutkimusporukan voi heivata verannalle odottamaan äidin pukeutumista.

Ostin Stockan kanta-asiakastarjouksesta viimeistä päivää kanta-asiakastarjouksessa olleen Marja Kurjen villaponchon, 100% merinovillaa, made in italy, huusi rekissä tahtovansa takaisin kotiin. Villaponchoa voi pitää Etelä-Italiassa läpi talven, usein sisälläkin. Eikä ihminen voi aina pukeutua mustaan, välillä kaipaa tummaa harmaata.

Arabian kauppakeskuksen Earth Collectionista löysin silkkipuuvillaiset housut ja paidan tämän talven mallistoa, sekä pitkän pistaasinvihreän pystykauluksisen jakun graafisen kapealla mustalla reunakanttauksella. Maanantaista alkaen myydään kahdellakympillä viime kesän malleja, ja koska koneemme lähtee jo aamulla, antoi myyjätär armon käydä oikeudesta. Ostin pehmeän valkoisen kalanruotopuuvillaisen jakun, jonka bolerolinjaa alleviivaavat helman suuntaiset kohosaumat, sekä jakkuun sopivat suorat housut kuminauha-nyörivyötäröllä. Kesävaatteet jätän valmiiksi Suomeen, ettei ihan kaikkea tarvitse rahdata pitkin poikin Eurooppaa.

Advertisement

Settimana bianca

Olen sen verran yllytyshullu, että minua ei tarvitse kahdesti käskeä kun Muori tarjoutui piffaamaan lentoliput minulle ja kersoille. Että päästään lunta katsomaan. Sen verran odotin, että mies tulee lonaalle ja syö ensin vatsansa täyteen. Onhan se ihan kohteliasta, että kerrotaan kuitenkin etukäteen ja varmistetaan ettei puolisolla ole mitään asiaa vastaan.

Minä olen hinkunut lumeen, sillä kuvat näyttävät lapsuuden talvelta. Lunta on satanut Ranskan Rivieralla, Modenassa, Algeriassa, osapuilleen kaikkialla muualla paitsi meillä. En ole tarponut hangessa kahdeksaan vuoteen. Seitsemänvuotiaani ei ole koskaan nähnyt lunta, ja sinä vuonna kun joulumatkamme Suomeen peruuntui, olisi meitä odottanut musta eurotalvi kaamoslisällä Rovaniemellä.

Kun hintaero jäljellä olevissa paikoissa lennolla kuudensadan ja tuhannenkahdensadan kilometrin päässä sijaitsevilta kentiltä oli melkoinen, päädyin tulokseen ettei oikeastaan ole mitään väliä nökötänkö jälkikasvun kanssa junassa kuusi vai yksitoista tuntia, ja koska lepovaunullisella junalla meitä olisi odottanut vaihto Bolognassa sianpieremän aikaan, päädyin istumapaikkoihin intercity notteen. Nyt vähän hirvittää.

Toivottavasti konetta ei ole paikattu jeesusteipillä.