Mercato

Tuppulassa pidetään viikottaiset markkinat perjantaisin, eikä millään erillisellä markkina-alueella, vaan toripöydät valtaavat ajoradan ja jalkakäytävät kokonaisessa korttelissa, tarkalleen INA CASEn joskus 1960-luvulla rakentamassa laajennuskaupunginosassa.

Olemme kummitädin perheen kanssa jakaneet vuorot niin että vuoroviikottain käymme hakemassa kympin kassit luomuviljelijältä. Jotain salaattia, kurkkuja, perunoita ja porkkanoita siellä näytti olevan. Ja kun kerran torille olen joutunut raahautumaan, voin tehdä muitakin pakollisia hankintoja.

Miesten suorien keskisinisten farkkujen löytäminen on muuten yllättävän haastavaa; ero nuorekkaasti ja naurettavasti pukeutumisen välillä on veteen vedetty viiva. Klassiset farkut sopivat miehelle cowboysta tai rokkivaariin, eikä niissä – luoja paratkoon – ole mitään nuorekasta. Nuorisofarkuissa näkyy persvako, niissä on strasseja, vetoketjuja ja ne on revitty valmiiksi.

Tässähän voisi jo etukäteen huolestua siitä mitä tuleman pitää, kun kersat siirtyvät nuoriso-osastoon.

Advertisement

Luomua Scorranosta

Asiasta on puhuttu vuositolkulla, että tehdäänkö vai eikö tehdä, pitääkö olla luomua, kuka järjestää, kuinka yksityiskohtaisia tilausten tulisi olla. Lopulta ostosrinki pyörähti käyntiin vaatimattomalla ohjelmalla: ainakin vihanneksia ja hedelmiä, annetaan tuottajan päättää kassin sisällöstä sillä meillehän on oikeastaan yksi lysti, joka tapauksessa viikon ruokalista laaditaan vasta sen jälkeen kun on kaupassa ensin karsittu ostoslistaluonnoksesta tuotteet jotka paikan päällä osoittautuvat nahistuneiksi, ei-ooksi, tolkuttoman kalliiksi tai huomisaamuna saapuviksi. Kerran viikossa kympillä kauden vihanneksia, ja seuraavan viikon tilauspäivänä risut ja ruusut viljelijälle: salaatti hyvää ja rapeaa, perunoita kaivattaisiin. Scorranolainen luomuporkkana maistui scorranolaiselle luomulle.