Suomi 2170

Dosentti Kyösti Tarvainen sai Vieraskynän verran palstatilaa väestömatematiikalleen, sillä asioista on voitava puhua-lalla-lalla. Koomisinta jutussa on se, että vaikka Pravda kuinka nuolisi persua, sen sitkeämmin vaki-mokukriittiset kommentoijat esittävät vainoharhaisia päätelmiään todistaakseen Muumimamma Halosen, Thorsin, Pravdan punavihertoimittajien ja mamunhalijoiden olevan salaliitossa. Jussi Jalonen pohtii blogissaan mm. Pravdan motivaatiota julkaista moista soopaa. Onhan niillä vissiin joo leveä teltta, kun samaan ruiskumaalaussuojapaperiin mahtuu eriasteinen vihertärähtäneisyys, räikeä vasemmistoidealismi ja reipas oikeistolainen markkinaliberalismi […] naivista pasifismista ja hampaisiin saakka aseistautuneesta yltiöisänmaallisuudesta puhumattakaan.

Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä millainen maa Suomi on vuonna 2170; asia ei minua juuri liikuta, sillä sadankuudenkymmenen vuoden päästä olen pari metriä mullan alla, samoin lapseni ynnä mahdolliset lapsenlapset, tonttini on neljä metriä merenpinnan alla, ja nykymenolla ihmiskunta saa pitää itseään onnekkaana ja neuvokkaana jos siihen asti selviää.

Tarvaisen näppärässä laskuharjoituksessa on aukkoja. Uskonto ei periydy DNA:ssa kymmeniätuhansia vuosia sinnittelevän neanderthalilaisgeenin lailla, tai muuten riviluterilaisten olisi jo aikaa pitänyt pelätä syrjäytyvänsä Laestadiuksen uskon tieltä. Maahanmuuttajien keskuudessa pidempi koulunkäynti tulee vähentämään syntyvyyttä pitkässä juoksussa. Islam ei ole yksi köntti, ja islamilaisesta maista muuttaneiden joukossa on myös ihmisiä jotka ovat saaneet islamismista tarpeekseen jo kotopuolessa. Ellei heitä sitten potkita takaisin moskeijaan, kun eivät mahdu siihen kantasuomalaisen kovin kapeaan muottiin väärän pigmentin tai jonkun muun esteettisen haitan vuoksi.

Maailmassa on liikaa väkeä; toisaalta niin Suomi kuin Italiakin on huolissaan oman väkensä vähenemisestä. Poliitikot joutuvat tasapainoilemaan kieli keskellä suuta ratkaistakseen miten voidaan kannustaa kansaa lisääntymään niin etteivät ns. vääränväriset tai -uskoiset lisääntyisi.

Henkilökohtaisesti pidän suurempana uhkana ns. suomalaisuudelle suuren maailman palvontaa, enklannin sönkkäämistä kotikielenä umpisuomalaisille lapsille, joka ikistä joka tulee ihmettelemään että ai, kirjoitatko väitöskirjasi suomeksi? Mutta ei edes suomen kielen katoaminen oikeastaan ole minun murheeni, tuskin edes lasteni murhe.

Advertisement

Mediakatsaus

Viikonloppuisessa mediakatsauksessani mieltäni ovat jääneet vaivaamaan kannabiksen kasvatusvälineitä myyneiden saama syyte, kädenvääntö burqa-laista sekä paperilehdessä kartoitettu kaupunkikuseskelu.

Artikkeli kasvatusvälineitä kaupanneiden syytteestä oli hiukan provosoiva; ehkä takana oli näyttöä siitä että välineitä myytiin tietoisena siitä mitä niillä oltiin kasvattamassa ja ehkä mukana tuli ohjeitakin. Jos ei tullut, niin manuaalia voi taatusti ladata arkkiperkele internetistä. Ja hamppua voi kasvattaa myös tavallisessa kukkaruukussa ikkunalaudalla – tai mikä ettei avomaalla. Voin vain allekirjoittaa Kysymysmiehen toteamuksen kommenttiosastolta: Miksi Suomessa panikoidaan melko harmittomasta kannabiksesta, kun olisi oikeitakin päihdeongelmia ratkaistavana?

Burqa-laki on mielestäni tarpeetonta henkseleiden paukuttelua, varsinkin jos naamioituneena esiintyminen ja burqaan pakoittaminen on jo kiellettyä. Olisi tietysti kiva lukea jossain moskeijassa uskonoppineiden saarnaavan ettei papukaijahäkin huppuun pukeutumista edellytetä Kirjassa. Pari niqab-siskoa näin viikonloppuna, tai kyseessä saattoi olla yksi ja sama nainen, ne ovat kaikki niin samannäköisiä 😉

Kaupunkikuseskelusta tulee päälimmäisenä mieleen se, että jos lähtee kahden mäyräkoiran kanssa baanalle, niin jossakin vaiheessa tulee myös ulos jotain. Tavat ovat ehkä höltyneet, vessoja on liian vähän, ja kuseskellut nurkat antavat viestin että muutenkin saa rikkoa ja sotkea, kun kukaan ei välitä. Kannabis kukkakioskeihin, kun se ei ainakaan kuseta?

Kiitos, Alexander Stubb

Olen tasan samaa mieltä Alexander Stubbin kanssa, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, ja tämä tekee hänestä jo toisen kokoomuspoliitikon jota arvostan.

Mamukeskustelu on todella vastenmielistä, sillä populismi on vastenmielistä. Populismlla ei ratkaista ongelmia, edes maahanmuuttoon liittyviä; ne lakaistaan maton alle kiinnittämällä katse johonkin epäolennaiseen ja puhumalla suu vaahdossa imaamin parrasta.

Meno maan Virallisen Totuuden verkkokeskustelussa on ollut viime aikoina sen verran hurjaa, että yhdelle jos toiselle suomenkielentaitoiselle on tullut mieleen kannattaako tuollaiseen maahan ylipäätään mennä/palata. Ai niin, eihän kukaan maailmalla suomea osaa joten onko tuolla nyt väliä, ja parempi etteivät tulekaan. Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta johtuvat ongelmat ratkeavat parhaiten sillä että lopetetaan maahanmuutto, ja ollaan keskenään leijonariipukset kaulassa pitämässä white pride -pippaloita. Virallisen Totuuden lehti on myös huomannut että mamukriittisyydellä on nostetta ja ottanut vakiohjelmistoonsa mamu-aiheiset jutut; jokainen artikkeli jossa mainitaan sana somali saa reaaliajassa peräänsä noin neljänsadan vakikommentoijansa vakivastaukset. Tiedä sitten miten tämä tapahtuu, vastaavatko työaikana vai maksaako fatta laajakaistan?

Minä en tiedä onko mokukriittisyys äänekkään vähemmistön vai aivan vastikään mölyt mahastaan päästäneen hiljaisen enemmistön juttu; epäilen ensimmäistä, pelkään jälkimmäistä.

Afrosuomalainen

Katselin Teemalta Afro-Suomen historiaa. Kukkahattujen monikulttuurisuuspropagandaa, sanoo mokukriitikko. Jos nyt vaikka oletetaan, että sana afrosuomalainen on niiden perkuleen kukkahattujen keksimää. Ehkä minä olen keksinyt sen? Olen käyttänyt sitä varmasti jo viisitoista vuotta sitten, ja vaatekaappia penkoessani ihmettelen kuka on nussinut kukikkaan hattuni.

Minulle afrosuomalainen tarkoittaa henkilöä, joka on syntynyt tai kasvanut Suomessa, puhuu suomea äidinkielenään mutta on musta, ruskea, caffèlatte. Siis ei niinku oikean normisuomalaisen näköinen, vrt. Raisio vs HBL. Jos hän on kasvanut ruotsinkielisessä perheessä, hän on afrosuomenruotsalainen, ja jos hän on kasvanut ulkomailla mutta puhuu suomea äidinkielenään, hän on afroulkosuomalainen. Tai jotain sinnepäin. Tai mahdollisesti vain jenkki, britti, ranskalainen, nigerialainen jolla on toinen vanhemmista suomalainen. Identiteetti kuuluu ihmiselle itselleen, mutta – reilua tai ei – myös niille ulkopuolisille jotka sen määrittelevät. Itse jättäisin afrosuomalaisen määritteestä suosiolla pois ne henkilöt, joiden afrovanhemmalla ei ole pigmentin lisäksi muuta yhteyttä Afrikkaan, tai joiden afrikkalainen vanhempi on pohjoisafrikkalainen berberi, Etelä-Afrikan buuri… Joudumme selvittämään myös muiden kansakuntien aikaansaamia sotkuja: negrosta tuli black, afro-american, african-american, ja uusi sana joudutaan lanseeraamaan sitä mukaa kun joku kerkiää käyttämään vanhaa halventavasti. Ja kun ne jenkin penteleet ovat sotkeneet pakkaa vielä one-drop rule -käytännöillä, josta seurauksena uutistenlukija kertoo Amerikassa mustien osoittaneen mieltään, ja uutista seuraa video enemmän tai vähemmän kalvakkaiden pallinaamojen mielenosoituskulkueesta. Rosa Emilia Clay kelpasi amerikansuomalaiseen yhteisöön, mutta Rosan tytär salasi äitinsä juuret  ”käydäkseen valkoisesta”.  Ilmeisesti hänellä oli siihen syynsä. Ei voi sanoa, ettei värillä olisi väliä, niin kauan kun sillä on väliä. Ja sitten kun värillä ei enää ole väliä, voidaan siitä vitsailla ja käyttää sanaa neekeri yhtä huolettomasti kuin sanaa blondi.

Sanoja kannattaa miettiä. Minua tympivät kiertoilmaisut ”ulkomaalaistaustainen” (joku perusjuntti jonka isoisä oli skotti? Ruotsalainen? Laukkuryssän lemmenlapsi?) tai ”tummaihoinen” (Italiatar luulee sillä tarkoitettavan Huhtipojan morsmaikkua, jonka molemmat vanhemmat ovat italialaisia). Suomen tataarit olivat ulkomaalaistaustaisia ehkä sata vuotta sitten, ja romanit viisisataa. Kyllä se siitä.

Afro-Suomen historia YLEn Teemalla

Teit sitten pennun ulkomaalaisen kanssa

Otsikko on lainattu artikkelista Kirkko & Kaupungissa, jota ekumeenisena ateistina tunnustan lukevani ainakin paperiversiona Suomessa ollessani. Kannattaa lukea.

Minä voin ymmärtää lapsia jotka kohdistavat vihansa lapsiin: lapset ovat monesti julmia paskiaisia, jotka oppivat vanhemmiltaan ketä pilkata, tai eivät ainakaan opi pitämään heikomman puolta vaan menevät äänekkäimmän ja agressisiivisimman vähemmistön viemässä virrassa. Koulukiusaamisesta, siitä kuinka valikoidutaan kiusattaviin ja kiusattuihin, voisi kirjoittaa enemmänkin. Jonain toisena kertana ehkä.

Minä en voi ymmärtää aikuisia jotka kohdistavat vihansa lapsiin: asia ei suoranaisesti kosketa minua, sillä lapseni ovat valkoisia ja kaveripiiri koulutettua ja kansainvälistä, niin Suomessa kuin Tuppulassakin. En silti pidä artikkelia lainkaan liioiteltuna. Mitä kauemmas fiksuista ja filmaattisista piireistä siirrytään ja mitä tummempi lapsi on, sitä varmemmin tulee kuittia. Ei sitten suomalainen mies kelvannut. Isot miehet loikkaavat nyrkit pystyssä hiekkalaatikkoon suojelemaan prinsessaansa hirveältä tuuppivalta kaksivuotiaalta neekeri-prkleeltä. Lapsen niskaan ei haluaisi kaadettavan kaikkea paskaa; toisaalta lasta ei pitäisi kasvattaa uhriksi.

Vuonna 1994 sierraleonelais-ruotsalainen Neneh Cherry laulaa duetossaan Yossou N’Dourin kanssa: And when a child is born into this world, It has no concept, Of the tone the skin is living in. On kulunut kuusitoista vuotta ja pigmentistä meuhkataan edelleen. Minä toivotan hyvää syntymäpäivää eräälle pikkupojalle, joka ei enää muista minua: muutin Italiaan, ja muutenkin hoidin kumminhommani huonosti.

Ohjeita monikulttuuriseen liittoon aikovalle

Tämän Ajatusten Tonavan, Anonyymin, kommentin poimin erään maailmalle muuttaneen suomalaisnaisen blogin kommenttilaatikosta:

Noin se Ibrahimin ex-nainenkin ajatteli positiivisesti ulkomaalaisista, kun sinisilmäisesti hänen erinlaisuuteensa rakastui. Muista sinä tyttöseni, ettet tule sitten Suomesta apua ruikuttamaan, kun teillä alkaa mennä huonosti… Onneksi,,, kannaltasi,,, Hollantilaiset ovat mitä ilmeisimmin ihmisiä, jotka eivät yleensä tapa naista tai tämän ystäviä, jos erohaluja alkaa ilmenemään. Kyllä te suomalaiset naiset, jotka olette ulkolaisia heiloja ottaneet, olette tulleet niin vietävän kalliiksi Suomelle…

Seuraa luettelo enemmän tai vähemmän kuuluisia huoltajuuskiistoja. Joukkoon voisin lisätä myös  suomalaisisän lapsen, jota takavuonna kyydittiin diplomaattiauton takakontissa. Anonyymi sentään myöntää, että hollantilaiset harvemmin ottavat naista hengiltä eron tullessa. Mahdollisesti se on jopa harvinaisempaa kuin suomalaismiehen ollessa kyseessä.

Kun monokulttuuriset liitot päätyvät eroon, se on hirveän yleistä ja ikävää. Kun monikulttuuriset liitot päätyvät eroon, syy on kulttuurieroissa. Silloin kivien ja kantojen alta ryömii esiin riemuitsevia puolituttuja ja (kaukaisempia) sukulaisia, jotka pääsevät jälkiviisaasti lohkaisemaan että mitäs minä sanoin. Mutta totta helvetissä, kai ihmiselle voidaan antaa lupa palata maitojunalla kotiin vaikka olisikin itse omaehtoisesti hankkiutunut vaikeuksiin. Anonyymin kiellosta huolimatta.

Jos minulta pyydetään, ihan oikeasti, rakentavia neuvoja monikulttuurisen liiton pystyssä pitämiseen, niin heittäisin ohjeeksi ainakin nämä:

• Molempien kannattaisi yrittää tulla puoleenväliin vastaan toisen tapojen, uskonnon, kulttuurin, kielen tuntemisessa. Jos ei ole halua, niin parempi jättää väliin. Ja ihan kiva olisi, jos puolisot voisivat oleskella toistensa kotimaissa koeajalla ennen kuin paukkaavat naimisiin. Jos miehen kotimaa on sellainen hevonperse/diktatuuri jne. ettei asiaa voi edes harkita, niin kannattaa miettiä kahdesti. Jokaiselle voi tulla koti-ikävä, vaikkei olisikaan saanut lottovoittoa syntyä Suomeen.
• Suomalaisen naisen ei ole välttämättä helppoa löytää töitä vieraassa maassa. Ulkomaisen miehen ei ole välttämättä helppoa löytää töitä Suomessa. Oman havaintoni mukaan miehen on himpun verran vaikeampi tulla juttuun tämän asian kanssa, ja ainakin pienten lasten äidille löytyy paljon mielekästä tekemistä myös työelämän ulkopuolella. Niin löytyisi isällekin, mutta aika harvat miehet tällä planeetalla ovat vielä niin pitkälle päässeet tasa-arvoisuuden polulla. Japanilainen ystävätär tunnusti että menisi mielummin naimisiin italialaisen kanssa, koska japanilaiset miehet ovat sovinistisikoja. Mahdollisesti ei ole olemassa mitään rajaa sillä kuinka huonosti naisella voi mennä :O
• Kun laitetaan lapsia maailmaan, niin on jo etukäteen hyvä muistaa ettei kepeä ”ainahan me voidaan erota, jos se ei toimi” välttämättä ole niin yksinkertainen juttu toteutettavaksi: keneltäkään ei saa viedä lapsia pois toiseen maahan ilman että siitä sovitaan. Ei äidiltä. Ei isältä. Tämä voi vaikeuttaa maitojunalla paluuta huomattavasti, eli kun on lähtenyt maailmalle ja laittanut lapsia, saa varautua pidempään kakkuun, mahdollisesti epätäydellisen miehen sietämiseen tai yksinhuoltajana koulutusta vastaamattomassa työssä kituuttamiseen. Jos haluaa lapsia, joita voi pallotella ympäri maailmaa mielensä mukaan niin ne kannattaa hankkia siemenpankin, yhden yön pysäkin tai jo etukäteisvarmasti sellaisen kaverin kanssa joka häviää kuin pieru Saharaan maksamatta elatusmaksuja. Eroperhe.netistä voi yrittää tiedustella onko se jonkun porukan kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre.
• Olisi hyvä miettiä etukäteen joku päälinjaus lasten kasvatuksesta ja uskonnosta. Todennäköisesti kasvatat kuitenkin lapsiasi ”väärin”, mutta suuret yllätykset voi välttää. Esimerkiksi USA:ssa on yllättävän yleistä poikalasten ympärileikkaus, ja tuskin sitä ollaan ihan heti kieltämässä kun AAP:ssa on niin paljon juutalaisia.
• Ei kannata lyödä hynttyitä yksiin sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa, oli hän sitten valkoinen, musta tai sininen kuin porkkana (Béatrice Dalle, Isaach De Bankolé; Night on Earth). Pikatestiliuskoja voi tiedustella apteekista.

Quel presepe pieno di extracomunitari

Parlamentin alahuoneen puhemies Gianfranco Fini piikittelee Lega Nordin pers-, pardon, peruspadanialaisia: On kaunista että puolustetaan perinteitä, krusifiksia ja jouluseimeä, mutta joka katsoo tarkemmin seimeä, näkee että se on täynnä EU:n ulkopuolisia. Joka siis italiaksi on mutiaisen synonyymi.

Minä olen pitänyt Finin puolta  Pravdan yleisönosastolla lähes kymmenen vuotta sitten, kun olivat ulkomaantoimituksessa leimanneet silloisen Alleanza Nazionalen uusfasistiseksi puolueeksi. Gianfranco on pitänyt linjansa siitä lähtien kun Itkumuurilla kippa päässä kävi katumassa fasismin hirmutekoja. Olen hyvillä mielin siitä, että Italian oikeistossa joku on valmis puolustamaan rehellisiä työssäkäyviä mutiaisia populistista räyhäjengiä vastaan.

Vuoden 2009 jouluseimessä perulaiset savifiguurit reilun kaupan käsityötä sekä salentolaiset kattotiilet 1600-luvulta.

Joulukalenteri 13 (14): Santa Lucia

Rankan Lucianpäivän ilta: istun sohvalla syömässä lussekatteja ja katselen kaistalta Wollah Wollahia.

White flight

Hesari uutisoi kantaväestön joukkopaosta, tai kantaväestön joukkopahon uhasta Helsingin kouluissa. Kantaväestön joukkopaon uhasta uutisoiminen saattaa jopa lietsoa kantaväestön joukkopakoa, tiedä häntä. Täytyyhän asioista saada keskustella.

(minulla on juuri nyt hampaankolossa yhtä sun toista paikallisten journalistien kanssa, jotka ovat valmiita lietsomaan polemiikkia sinne missä tarvittaisiin keskustelua. Polemiikki, katastrofismi, tuomiopäivän pasuunan soittaminen ja ihan oikeiden suuren maailman ongelmien kaivattu saapuminen perähikiälle ovat liian houkuttelevia täkyjä, ettei niihin reportteri tarttuisi)

Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei minua pelottaisi lapsien lähettäminen mamuluokalle. Sitten tajusin, että lapseni olisivat mamuja ja saattaisivat itsekin tarvita suomen tukiopetusta.

Seuraava ajatus oli se, että mamuja hajasijoitettaisiin sen verran ettei maaginen kolmekymmentä prosenttia luokasta ylity. Se on hankalaa, koska ihmiset yleensä saavat muuttaa sinne minne mielivät, tai mistä löytävät asunnon. Vain sosiaalisessa asumisessa voidaan lähteä säätämään väestösekoitusta: hmmm… otetaan kolme pakolaista, kaksi mielenterveystapausta, kaksi pitkäaikaistyötöntä ja kolme moniongelmaista sekakäyttäjää. Kiva. Tätä porukkaa ei ehkä pitäisi laittaa samaan kerrostaloon missään tilanteessa.

Jotkut mamulähiöt ovat sellaisia paikkoja, että muistan niistä puhutun siihen sävyyn jo ennen kuin mamuja oli keksittykään. Kun nämä ameriikan lainasanat ovat niin hienoja, niin saisiko kirjoittaa white trash? Anteeksi. Minusta Kontula on ihan OK.

Sitten tuli mieleen että mamulapset saisivat opetella suomea jo varhaiskasvatusvaiheessa. Italialla on varaa lähettää kaikki kolmevuotiaat ilmaiseen valtion kouluun, vaikka muuten sosiaaliturva onkin persiillään.

Lopulta tuli mieleen vielä sekin, että kotoutettaisiin mamut ruotsinkielisiin kuntiin, ja ruotsiksi kun se on helpompi kieli. Toisen ja kolmannen polven mamut äänestäisivät RKP:ta.

Uusi maa ikkunani takana

[…] Olin sovussa muukalaisuuteni kanssa. En lopullisesti, mutta hetkellisesti. Ja se johtui poikani syntymästä. Kolmen vuoden kuluttua kävi samoin, kun tyttäreni syntyi. Muukalaisuuden tunne hälveni. Minä sain juuret. Yleensähän vanhemmat antavat lapsilleen juuret. Minun tapauksessani kävi päinvastoin: lapseni antoivat minulle juuret.

Ei mikään kevyt taakka pienille ihmisille. Huomaan vieläkin, kuinka he pelkäävät tuottavansa minulle pettymyksen. Se ei ole tehnyt heidän elämästään ainakaan helpompaa.

Theodor Kallifatides: Uusi maa ikkunani takana