Tukkapöllyä

Joka kolmas suomalaislapsi sallisi tukistamisen, otsikoi Pravda. Pojat vielä useammin kuin tytöt, joka saattaa olla merkki hyvästä itsetuntemuksesta, tai jotain. Että tietävät tai uskovat ansainneensa.

Minä suhtaudun väkivaltaan ristiriitaisesti. Lasten ei pitäisi antaa lyödä toisiaan. Olen pariin otteeseen nähnyt nuorimmaiseni antavan isommalle pojalle korvatillikan, ja tunnustan että olen jopa kääntänyt katseeni pois koska isompi poika oli saanut mitä tilasi. Minä en ole niin pasifisti, että kieltäisin vastaanottavalta osapuolelta arvokkaan oppitunnin siitä miten käy jos vasiten yrittää istua jonkun kuumakallen päällä, ainakaan jos oma vanhempi ei välitä opettaa ja toisen lapsen vanhemmalle haistatellaan. Ja on ehkä hyvä jo hiekkalaatikolla oppia moderoimaan suunsoittoaan sen verran ettei isompana pääse hengestään jossain nakkikioskin jonossa.

Törmäsin pohjoismaiseen tukisteluvertailuun piazzan kahvilasta sorvin ääreen palatessani, luettuani juuri maakuntalehdestä äidistä joka oli itsensä lisäksi myynyt lapsiaan, enkä jaksanut siihen saumaan tuohtua siitä miten joka kolmas lapsiparka puolustaa väkivaltaista vanhempaansa. Luulen että keskimääräinen suomalainen tukistelija on vain joku väsähtänyt äiti- tai isärukka jolla eväät eivät riitä tienposkeen kyykistyneenä nelivuotiaan kanssa silmätysten kuoleman peruuttamattomuudesta keskustelemiseen, kun tämä on n:nen kerran juossut ajoradalle. Tietenkin pitäisi, tietenkin joku pystyy. Ja olisi myös kivaa jos portsarit juttelisivat humalikot pihalle, tai mellakkapoliisit keskustelisivat rauhoittavasti mielenosoittajille. Läpsimisellä, luunapeilla ja tukistuksilla ohjaaminen on toki merkki siitä että kommunikaatiossa joko viestivällä tai vastaanottavalla osapuolella on puutteita. Ja ulkopuolisen on hyvä jeesustella ettei pitäisi hankkia lapsia jos rahkeet eivät riitä, kun se oma paskamutsius saattaa tulla yllätyksenä ja lapsetkin ovat enemmän ADHDeja kuin mitä oli vauvalehteä selaillessa ajatellut.

Julkaisen tutkimuksen ulkosuomalaislasten suhtautumisesta tukkapöllyyn, kunhan saan kenttähaastattelut päätökseen.

Advertisement

Työvuorolistaa

Kun piparien leipominen oli mennyt niinkin kivuttomasti, päätin että ehkä pikkuleipiäkin voi tehdä. Mättävät säkkikaupalla Mulino Biancon keksejä, joissa on happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineita joka lähtöön. Hyvä äiti leipoo. Minullahan oli sentään kymppi köksässä peruskoulun päästötodistuksessa.

Tein murotaikinan, johon lisättiin tummaa sokeria, suklaa- ja saksanpähkinärouhetta. Koko hoito tangoksi leivinpaperiin, ja jääkaappiin jähmettymään.

Vaan seuraavana aamuna olikin työvuorossa Paskamutsi: kaksi ensimmäistä pellillistä kärähti uunissa sillä väillä kun jälkikasvua piti pissattaa, lääkitä ja erotuomaroida. Seuraava erä jätettiin melkein raaoiksi, että keskiarvo olisi hyvä.