Avainsana-arkisto: piratismi

Home taping is killing etc.

This file has been (or is hereby) released into the public domain by its author, Dylan Horrocks. This applies worldwide.

In case this is not legally possible:
Dylan Horrocks grants anyone the right to use this work for any purpose, without any conditions, unless such conditions are required by law.

Eilistä origamipostausta kirjoittaessani törmäsin ylläolevaan pilapiirrokseen, jota levitän mielelläni. Samalla linkkaan pilapiirroksen tekijän luovan työn tekijän vinkkelistä kirjoittamaan kannanottoon copyright-lainsäädännöstä, tässä tapauksessa Uudessa Seelannissa.

Lost Supper

Kiirastorstaihin sopiva kuva amerikkalaisten TV-sarjojen ihmeellisestä maailmasta

Olemme tämän kevään aikana sankarillisesti kirineet umpeen viisi ensimmäistä tuotantojaksoa sarjafilmistä Lost, ja päässeet tasoihin USA:n kanssa.

Fansubbing on fantastinen ilmiö. Kun uusi jakso näytetään illalla katsojille Vapaassa Maailmassa, on jo seuraavan päivän aamuna GMT+1 asiaan vihkiytyneillä sivstoilla valmiina .srt -tiedosto joka samalla nimellä sarjafilmin jakson kanssa samaan kansioon tallennettuna ja tarvittavat pluginit asennettuna aikaansaa ihmeen: näyttelijät puhuvat englantia, ameriikkaa ja koreaa italiankielisen tekstin juostessa ruudun alareunassa.

Lysti on laitonta, kuten oli vieraskielisten elokuvien esittäminen fasismin aikaan; muutamaa viikkoa myöhemmin saman näkisi italiaksi päällehöpistynä Sky:n FOX Italylla.

Vidiootit 2

Snakes_on_a_cane

House MD:n kuudes tuotantokausi pyörähti käyntiin Vapaassa Maailmassa eilen, ja jo tänään koko hela hoito on italiaksi tekstitettynä p2p-verkossa. Arvatkaa vaan, kuinka kiitollinen olen.

House MD:n kuudennen tuotantokauden bumper-logo, jalkakäytävään spraymaalattu caduceus Chicagossa.

PB

PB0909

Italiatar ilahduttaa äitiä ja isää post-itillä.

Aikuiset

pb female - tshirt

Scuola maternan vanhempainiltaan osallistuminen Piratbyrån T-paidassa on hieman koomista, mutta menköön. Tärkeintä on uskoa asiaansa.

Huonoja kopioita

broken-record

Viettävät jotain tekijänoikeuspäivää.

Pohjustukseksi päivän aiheeseen katsoin Andreas Johnsenin, Ralf Christensenin ja Henrik Moltken dokkarin Good Copy, Bad Copy.

Minua mietityttää nykymuotoinen tekijänoikeus, johon suhtautumisen voi jakaa kahteen päälinjaukseen. Voi puolustaa tekijänoikeuksia sanomalla että taiteilijallakin on oikeus elantoon, tai sitten todeta luovasta työstä että kai Luoja tuonkin työnteoksi laskee, ja ihmetellä miksi itse joutuu raahautumaan joka aamu sorvin ääreen kun toinen elää royaltyilla, tai isoisävainaan royaltyilla, mikäli tekijänoikeuksia jatketaan. Ei siinä mitään ihmeellistä, moni muukin on perinyt maata, kiinteistöjä tai osakkeita. Melko pateettiselta tuntui dokkarissa joku kravattikaulainen selittämässä ettei kukaan tekisi luovaa työtä, jos siitä ei saisi palkkiota. Jos haluaa varmaa rahaa, on siihen muitakin keinoja. Kravattikaula, taisi olla levy-yhtion lakimies, on keksinyt yhden niistä. Rokkia soitetaan pääasiassa siksi kun rokkarit saavat piparia.

Kuinka moni on ostanut omakseen kirjan, jonka on jo lukenut ystävältä tai kirjastosta lainattuna? Miten kirjoille käy, kun elektroniset lukuvempaimet ja sitä kautta digitaalisesti loputtomiin monistettavat kirjat muuttuvat riittävän käyttäjäystävällisiksi? Riistääkö kirjastolaitos kirjailijaa? Entä divari? Onko kirjailijan palkka kertaluontoinen korvaus kustantajalta, prosenttiosuus myynnistä, vai TV-esiintymiset ja kirjakauppakeikat? Kaikkia tenttikirjoja kopioidaan yli lain salliman sivumäärän, koska kirjastossa ei ole riittävästi kappaleita ja opiskelijan rahat eivät riitä kirjan ostamiseen. Tämä tuskin haittaa nobelistia tai tähtiluennoijaa. Akateemisen curriculumissa mainitaan julkaistujen teosten määrä, ei myytyjen kopioiden lukua, ja ainakin Italiassa moni maksaa itse hengentuotteensa painokustannukset, sillä puolet kansasta kirjoittaa ja toinen puoli ei lue.

Joku raja ahneudellakin, sillä varmaan Disneyn klassikot kuten Lumikki tai Pinokkio tuottivat ja ylittivätkin toivotun kassan jo elokuvateattereissa esitettynä. En jaksa tuntea suunnatonta syyllisyyttä siitä että lataisin uudelleen jonkun filmin videonauhan kuluttua puhki, tai uudelleenlataisin filmin erikielisenä versiona, vaikka onhan siinä kääntäjän työ, ja ääninäyttelijöiden. Ai niin, vai ovatko he saaneet työstään kertakorvauksen? Pitäisi tietysti odottaa että pätkä näytetään telkkarissa ja nauhoittaa, vai onko sekin moraalitonta, vaiko ainoastaan jos pikakelaan mainosten yli? Ainakin moraaliton oli se postin työntekijä, joka veti ohi ystäväni telkkarista nauhoittamat suomenkieliset Teletapit. Ja tietysti minä, kun en ole maksanut TV-lupaa.

Kaikki vertaisverkosta ladattu ei ole myynnistä pois, osaa ladatusta aineistosta ei ostettaisi kuitenkaan. Ennen niitä nauhoitettiin radiosta ja kirottiin tiskijukkaa joka puhui kappaleen päälle, varmaankin levy-yhtiön käskystä ja juuri niiden nauhoittajien kiusaksi. Bitti on rajattomasti kopioitavissa mutta kuluttajan rahamassi on rajallinen, eli se raha, joka maksetaan artistille (murto-osa), tuottajalle ja jollekin Teoston tapaiselle rahastolle on joltakin pois, olkoon sitten vaikka vuokraisännältä tai fani-T-paitakauppiaalta. Joka ikinen sentti menee kuitenkin. Voin tietysti omaksi puolustuksekseni sanoa että olen aiemmassa elämässäni käynyt konserteissa ja elokuvissa ahkerasti. Äänitteet ja jukeboksit sitä paitsi tappavat elävän musiikin, sillä onhan ihan sama mennä katsomaan Rollareita stadionille tai kuunnella niitä mp3:na Toyotan hikisestä autostereosta.

Kieltolaeista

Heijastuspinta-blogissa on kiinnostava kirjoitus aiheesta, jonka otin esille reilu viikko sitten.

Kun maailma on päässyt näin pahaan jamaan, että valtaosa ysiluokkalaisista on rikollisia, niin voitaisiinko samalla vaivalla olla huolissaan myös siitä mitä lainkunnioitukselle tekee se, että laki on yleistä oikeustajua vastaan? Kieltolaki on siitä hyvä esimerkki, ei ole epäilystäkään siitä etteikö alkoholilla olisi laajamittaisia haittavaikutuksia sekä yksilö- että yhteisötasolla, mutta siitä huolimatta sen kieltävästä laista oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Että kun kerran ollaan rikoksen tielle lähdetty, niin miksei samalla vaivalla myydä piraattikopioita kavereille tai ryöstetä pankkia.

Ysiluokkalaisten vanhempiin on turha vedota, vertaisverkoista lataamisesta on heille suoranaista rahallista hyötyä, eivätpä kersat kärtä rahaa levyihin.

Muusikon työtä on soittaminen, oli ennen kun äänite keksittiin. Muut taiteilijat maalaavat taulun, tekevät veistoksen, myyvät työnsä eikä siitä sen enempää. Eräs Tuppulan taitavimmista muurareista, vainaa jo, vääntäytyi työmaalle kuutena aamuna viikossa, hän oli tehnyt työtä neljätoistakesäisestä ja tappoi itsensä liialliseen raatamiseen alle kuusikymppisenä. Hänen leskensä ei saa mitään savupiippuroyalteja viiden- tai yhdeksänkymmenenviiden vuoden ajan joka kerrasta kun sytytän tulen takkaan – ei myöskään uskottu putkimieheni jokaisesta kerrasta kun vedän vessan, ja siitä huolimatta ajaa mersulla…

Kaikella kunnioituksella muusikon työtä kohtaan. Lisää samasta aiheesta täällä.