Öko Lavamat

Tutkin eilisen pohdiskelun villitsemänä pesukoneeni manuaalia, jossa annetaan summittaiset kulutusarviot eri pesuohjelmille korkeimman mahdollisen lämpötilan mukaan: todellinen kulutus riippuu huoneenlämmöstä, vesijohtoveden lämpötilasta ja pyykin määrästä kiloissa. Economy-valkopyykkiä, villa- ja pikaohjelmaa lukuunottamatta kaikkiin ohjelmiin voi valita lyhyemmän pesun, mutta manuaalista ei selviä vähenevätkö huuhteluiden määrät (=vedenkulutus) vai ainoastaan pesuaika (=rummun pyörittäminen). Vajaatäyttöohjelmaa tehokas saksalaiskone ei tunne.

• Valkopyykki 95°C : 1,7 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 43 l, 148 min)
• Economy valkopyykki 67°C: 1,15 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 137 min)
• Kirjopyykki 60°C: 0,85 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 130 min)
• Tekokuitu 60°C: 0,75 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 57 l, 87 min)
• Hienopyykki 40°C: 0,5 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 55 l, 64 min)
• Villa 40°C: 0,4 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 50l, 55 min)
• Pikaohjelma 30°C: 0,25 kWh (maks. 2 kg, vedenkulutus 40 l, 30min)
• Linkous: 0,03 kWh

Eri lähteistä saatujen kulutuslukujen perusteella voisi väittää, että 200 pikapesun tarvitseman sähkömäärän säästää vuodessa sammuttamalla TV:n standby-valon. Tai jotain sinne päin. Sähkösaunan lämmittämiseen menee Helsingin Energian mukaan 8 kWh/kerta, höyrysilitysraudan käyttöön 1 kW/h. WC:n vetämiseen kuluu vettä keskimäärin 40l/vrk/hlö, vessan vuosimallista riippuen.

Kuvassa kulttiesineestä tehty pienempi versio

Advertisement

Kuuden haasteen herättämiä kysymyksiä

Käytän koko syyskuun vain kuutta vaatetta on herättänyt kysymyksiä, joihin päätän kysellä vastauksia Lanttuakatemian EVP akateemiselta pyykkäriltä skype-haastattelussa.

Vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia. Teenkö nyt väärin?

Kotitalousopettajain koulutuslaitoksella punnittiin pyykkiä, ja todettiin ettei kone ollut koskaan täynnä silloin kun opiskelija oli mielestään ladannut sen täyteen; samassa todettiin että opiskelijaa ohjasi perstuntuma, eli kun kone ladattiin manuaalin mukaisesti (1 kg pyykkiä 10 l rummun nimellistilavuutta kohden) täyteen, ei pyykki puhdistunut.

Jos asuu pienessä taloudessa ja pesee jatkuvasti vajaita koneita, kannattaa hankkia pienempi kone. Nyrkkipyykki kuluttaa kuitenkin enemmän vettä. Perheessä kone tulee yleensä täyteen: vaatetta hankkiessa voi jo harkita löytyykö sille kavereita pyykkikorissa.

Onko puolityhjän koneen pyörittäminen planeetalle suurempi uhka kuin kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen hikipajalla, rahti, varastointi ja tie kuluttajalle?

Vaatteen elinkaaren aikaisesta energiankulutuksesta suurin osa muodostuu vaatteen huollosta, eli pesusta ja kuivauksesta. Ellei vaate sitten päädy suoraan kaupasta vaatekaapin kautta kaatopaikalle.

(Ulkolinjan dokkarin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä että kannattaisi hankkia vähemmän ja eettisempää, mutta mistä? Joudunko luopumaan mustista vaatteista? Miten saan pois mielestäni intialaisen tekstiilivärjärin mustuneet varpaankynnet?)

Energiankulutukseen vaikuttavat mm. koneen energialuokka, pesuveden lämpötila ja pyykin kuivatustapa. USA:ssa monessa paikassa narukuivaus on kielletty kaupungin järjestyssäännössä. Tätä ekologisesti kyseenalaista säännöstöä vastustamaan on syntynyt Project Laundry List.

Kylmässä vedessä peseminen paljastuu hygieenisemmäksi kuin neljänkympin pyykki, jossa bakteerit elävät mainiosti ja leviävät koko pyykkiin. Lämmintä pesuvettä käytetään vain Euroopassa. Pyykin kuivaava aurinko tappaa pöpöt kylmässä vedessä pestyistä vaatteista kehitysmaissa. Vaippapyykki tarvitsee 60 asteen lämpötilan, ja itse pesukoneelle olisi hyvä että välillä pestäisiin 90 asteessa.

Entä rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi?

Niinpä.

Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä?

Kyllä, ne kalleimmat. Pesuaineen määrää täytyy ymmärtää itse vähentää. Kun koneet ovat jo pitkään kilpailleet siitä, mikä malli käyttää vähiten vettä, on ongelmaksi tullut riittämätön huuhtelu.

Onko sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat jalassa kahtena peräkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Mitä, etkö sinä sitten pidä samoja housuja päivää pidempää?

Trendi näyttäisi maailmalla olevan kuitenkin sen suuntainen että vaatteita pestään liiaksikin, joka kuluttaa paitsi energiaa, myös vaatteita.

Mistä on pienet tytöt tehty

Löysin blogosfääristä facebook-ystäväni – tässä tapauksessa IRL minulle täysin tuntemattoman italialaisen laktivistin – linkkaaman postauksen sukupuolitetusta mainonnasta jonka pääosassa esiintyvät lapsukaiset.

Kuvissa esiintyy pikkutyttöjä ”miehen” eli pikkupojan arvioivan katseen kohteena tai meikattuina, huulet törröllään. Kaikista hilpein kuva on kuitenkin viimeinen, jossa pikkutyttö on selkä kumarassa täyttämässä pesukonetta samalla kun pikkupoika puhuu puhelimessa. Luojan kiitos keittiö ei ole pinkki.

Kuvassa hätkähdyttää sen (tahaton?) todenmukaisuus: mahdollisesti lapset tai mainoskuvan lavastanut AD eivät ole koskaan nähneet isän tekevän kodissa yhtään mitään.

Luultavasti samalta valmistajalta on tulossa myös minikokoinen olohuone, jonka mainoksessa tyttö imuroi lattiaa, poika katsoo televisiosta liigaottelua kaljatölkki kädessä.

Kuuden haaste

Project Maman kaima haastoi minut kuudelle vaatteelle syyskuuksi. Olin kuullut tempauksesta jo Muorin 24/7 radiosta, ja otan haasteen vastaan. Varaan itselleni viikon aikaa rytkyjen valitsemiseen.

Kuuden vaatteen säännöt löytyvät Uudesta Mustasta:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin – miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Homma tuntuu äkkinäiseltään helpolta. Vaikka kuusi mekkoa, tai kahdet housut ja neljä T-paitaa. Kriittiset ovat huolissaan siitä, että vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia, vaikka en ole itse aivan vakuuttunut siitä että puolityhjän pyörittäminen söisi planeettaa enemmän kuin vaikka kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen kakaroilla jossain vinkuintian hikipajalla, rahti ja päälle vielä ne rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi. Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä? Lupaan ottaa asiasta selvää.

Onko muuten edes sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat kahtena peäkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Pakkolomautettu

Lauantai on Tuppulassa tavallisesti koulupäivä, paitsi siis tänään kun huomenna on kuvernöörinvaalit ja lapsrakkaiden koulu on äänetyspaikka. Yhden päivän ajan koulua raivataan, ettei vaikka olisi pommeja tai siivouskomerossa piilossa kokonaista oikeilla äänillä esitäytettyä vaaliuurnaa, sitten äänestetään kaksi päivää, ja vaalien jälkeen vielä yksi päivä joka arvatenkin menee vaalikoppeja purkaessa. Keskiviikkona on yksi päivä koulua, ja sen jälkeen alkaakin jo pääsiäisloma joka kestää kiirastorstaista toisen pääsiäispäivän jälkeiseen tiistaipäivään.

Jokainen äiti (no, miksei isäkin) sai scuola maternan opettajattarelta kotitehtäviä: muovikassillisen pehmoja, joiden hygieniasta huolehtimiseen pakkoloma on omiaan.

Cambio stagione

Cambio stagione, vuodenajan vaihtuminen, on italialaisen kodinhuoltovastaavan – lue: äidin – painajainen. En muista että Suomessa asuessani vaatekaapin myllertämiseen olisi mennyt niin paljon aikaa, ehkä siksi että kesät talvet pärjää samoissa farkuissa ja docmartenseissa, talvella vaan heitetään jotain pomppaa niskaan…? Täällä kuitenkin talvi on kostea, ja talven vastaanottamiseen koleissa kivitaloissa tarvitaan jos mitä silkkivillahousua ja laamapaitaa. Kesällä on kuumaa, ja varastoon joutavat päällysvaatteiden lisäksi peitot ja täkit.

Kaikki säilöön vietävä vaate on pestävä ja kuivatettava ensin, muuten se alkaa homehtua. Kaikki säilöstä otettava on silitettävä, usein myös pestävä jos siihen on tarttunut varaston haju. Pieneksi jääneet lastenvaatteet siirretään jatkoon. Pieneksi jääneet aikuisten vaatteet… huokaus, entä jos niihin vielä laihtuisi?

Pölynimurilla vakuumipakkaukseksi imettävät säkit vuotavat järjestään. Tiiviisti suljettavat muovilaatikot ovat kalliita ja tilaavieviä. Marketeista löytyy jopa muovilaatikoita, joiden kannessa on eriö… hajusteelle, naftaliinille tai kosteutta poistavalle suolalle?

Kun luulen suoriutuneeni vaihdosta, ovisummeria soittaa tuttavarouva, jolla on kaksi säkillistä pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Katedraaliseurakunnassa sanoneet, etteivät köyhät halua käytettyä. Kiitän kohteliaasti. Lajittelen säkit talvisäilöön meneviin, ensi vuonna sopiviin, ajankohtaisiin, rumiin, pieniin ja kuluneisiin. Kuluneet leikkaan räteiksi, rumat ja pienet pakkaan uudelleen muovikassiin ja heitän takakonttiin, josko asiallani naapurikaupunkiin muistaisin laittaa keräyslaatikkoon. Sikäläiset köyhät eivät ole niin kranttuja.

Kodinhoitohuone

Kodinhoitohuone on loistava keksintö, tai sitten ei, sillä vaikka sinne saakin esimerkiksi silittämistä odottavat vaatteet säilöön pois silmistä, niin ennemmin tai myöhemmin suurempikin kodinhoitohuone täyttyy.  Yleensä heikoin linkki on käyttäjä.

Toinen kodinhoitohuoneen ongelma on se, että vaatehuollon joutuu yleensä lomittamaan muiden yhtä lailla huomiota vaativien tehtävien, kuten ruuanlaiton ja pikkulasten silmälläpidon kanssa. Hyvä kodinhoitohuone on usein lähellä keittiötä, ja sieltä on näkö- sekä kuuloyhteys muuhun asuntoon. Aika monet italialaiset äidit silittävät olohuoneessa television ääressä, tai keittiössä lasten tehdessä läksyjä pöydän ääressä. Aika harvat italialaiset isät silittävät.

Asunnossamme kodinhoito on kuitattu keittiöön sijoitetulla 2×60 cm kalusteella ja 18 cm avohyllyllä. Marmoritasoon on upotettu rosterinen kodinhoitoallas (FRANKE), se on kiva siksikin ettei tarvitse huuhtoa likavesiämpäreitä keittiön altaassa. Vauvaakin siinä on pissatettu. Altaan alakaapissa on likapyykki enemmän tai vähemmän lajiteltuna, ja viereisessä alakaapissa on kalusteeseen upotettu sivustaladattava pesukone, AEG Lavamat, suosittelen. Pyykinkuivaus eli terassi on kodinhoito”huoneen” välittömässä läheisyydessä.

Työtason yllä on kaksi kaappia, hatusta vetäen 120×60, ja kaapeista on lähtenyt liikkeelle viimeisin kriisi taistelussa kaaosta vastaan. Seinä on aavistuksen vinossa, ovien kalibrointi heittää ja kaikenlaiseen länkällään oloon tottuneena en ollut huomannut että koko hela hoito oli seitsemästä ankkuroidusta ruuvistaan huolimatta irronnut seinästä ja pysyi paikallaan vain siksi että yhteen ruuvatut kaapit nojasivat vinottain sivuseiniin, toisiinsa ja sähkötauluun. Huomioni ansaitsi vasta kodinhoitoaltaaseen pudonnut Neitsyt Marian seitsemän surun rukousnauha, jonka paikka ymmärrettävästi on samassa kaapissa muiden tahranpoistoaineiden kanssa. Kaappi tyhjennettiin ripeästi, ja Sulttaani soitti Italiattaren kummisedän Arkkienkelin hätiin, sillä tyhjänäkin mööpelin saattamiseen maan tasalle tarvittiin kaksi miestä (ja yksi nainen pitämään pienintä pois jaloista).

Nyt keittiön työtasolla on evakossa sekalainen joukko pesuaineita, ja lattialle lasketun kaapin päällä majailevat koko huushollin liinavaatteet. Kivaa.

Seuraavaksi katsotaan mitä kalkkihiekkakivi sanoo kemiallisesta resina-ankkurista.

Lutikka

Olen elämäni aikana ehtinyt yöpyä monenlaisissa paikoissa retkeilymajasta hippikommuuniin, teltoista ja vaunuväliköistä nyt puhumattakaan, ja yllätykseni olikin suuri kun Roomassa kutakuinkin siistissä B&B-tasoisessa yövyttyäni käsivarteen, olkapäähän, kasvoihin, kaulaan ja pakaraan ilmaantuivat pienellä viiveellä kutisevat paukamat, jotka kolmantena päivänä olivat antihistamiinista ja hydrocortisonista piittaamatta saavuttaneet jo sellaiset mittasuhteet, että raahauduin vastointahtoisesti lääkäriin. Omalääkärin teoria epähygieenisestä junanpenkistä tarttuneesta ihotulehduksesta ei vakuuttanut minua, ja vasta ihotautilääkärin yksityisvastaanotolla sain omaa google-diagnoosiani vastaavan lausunnon: hyönteisen puremia, syyllinen tuntematon, hoidoksi klobetasolipropionaattia ja klaritromysiiniä.

Orastava poskiontelontulehdus hoitui siinä samalla. Laajaspektrisissä antibiooteissa on puolensa.

Pyydän anteeksi lutikoiden sukukunnalta, jos olen syyttämässä heitä aiheettomasti. Purema kuin purema, mutta kirput purevat yleensä jonoon, hyttyset inisevät ja puremat alkavat kutista välittömästi. Sänkyluteen puremat ovat usein ryhmässä, ja niiden turpoamiseen voi joidenkin lähteiden mukaan mennä jopa yhdeksän päivää. Lutikat ovat tehneet paluuta länsimaihin, Englannissa niitä vastaan taistelevat paremmatkin hotellit ja Italiassa tilastoja johtavat ns. taidekaupungit, Rooma ja Firenze etunenässä.

Matkailijoille annettavista ludesyynivinkeistä ei ole juuri hyötyä, jos niiden avulla sattuisi löytämään luteen patjastaan saavuttuaan majapaikkaan kello yksi yöllä lentokentältä kahden lapsen kanssa, eikä loppuyön viettäminen keskusrautatieasemalla houkuttaisi. Koska käytännönläheiset ohjeet ovat yleistä metelin pitämistä ja syytteiden nostamista hyödyllisempiä, käännän kuitenkin tähän otteita lukemastani:

• Ota lakanat pois, tarkista patjan saumat ja etiketti, jonka reunan alla lutikat usein piilottelevat.
• Todelliset ekspertit suosittelevat myös sängynpäädyn irroittamista, mikäli se on mahdollista (ruuvimeisseli ja IKEA-avain mukaan!). Sängynpäädyn takaa etsitään lutikan kakkoja, jotka ovat unikonsiementä pienempiä mustia läikkiä. Välistä voi löytyä myös läpikuultavan ruskeaa lutikankuorta – tai ihan ilmieläviä lutikoita.
• Tarkista yöpöytä. Lutikan jälkiä kannattaa etsiä vetolaatikoista ja seinältä sängyn hankalammin siivottavalta puolelta.
• Matkalaukkuja ei kannata pitää sängyn vieressä, mielellään ne tulisi nostaa laukkutelineeseen.
• Jos vetolaatikoissa tai sängynpäädyssä on valkeaa jauhetta, on todennäköistä että huoneessaon ollut lutikoita ja niitä on torjuttu vaihtelevalla menestyksellä. Jos valkeaa jauhetta on lasipöydällä, kyseessä on eri juttu.
• Lähtiessäsi majapaikasta tarkista laukku ja siihen pakkaamasi vaatteet. Kotiin palattuasi heitä kaikki pyykkiin ja jätä laukku aurinkoon/pakkaseen parvekkeelle.

Kansainvälinen naistenpäivä

Tässä kohdassa täytynee kierrättää vanhoja kuvia, olo on kuin samovaarin alle jääneellä mummolla, mutta vallankumoustaistelija ei ole ojentamassa auttavaa kättään.

Ei vaiskaan, olen tarjoutunut lapsenvahdiksi mutta lapsiluku pysyy samana, sillä yksi omistani lähti teatteriin. Vahdittava Herkules nukahti sohvalle, ja Huhtipoika katsoo makuuhuoneessa jo toiseen kertaan peräkkäin Muumia ja pyrstötähteä.

Lempeästi fasistiksi haukkumamme Gianfranco Fini yllätti tänään telkkarissa julistaessaan olevansa kyllästynyt uutisotsikoihin puskaraiskaavista romanialaisista ja peräänkuulutti keskustelua siitä että suurin osa naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta tapahtuu neljän seinän sisällä. Että on aikoihin eletty kun fasistitkin ovat kyllästyneet pelolla ja ksenofobialla ratsastaviin lööppeihin.

Kun vahdittavat ovat näin leppoisia, voisin juhlistaa päivää livahtamalla keittiöön pesemään ja keittämään heiniä, tai silittämällä pyykkinarulta kerätyn vinon pinon lastenvaatteita, etteivät penskat erotu epäedullisesti italialaisten äitien siistiksi sukimista luokkatovereista. Kiva kun on valinnanvaraa.

Riehakasta naistenpäivää vain itse kullekin.

Turhan työn sankari

Makuuhuoneessa on neljä isohkoa vetolaatikkoa, joissa säilytetään vaatteita, itse kullekin perheenjäsenelle omansa. Puhtaat vaatteet eivät ilmesty laatikkoihin itsestään, vaan joku ihmispolo pesee ne, ripustaa ne kuivamaan, poimii naruilta, viikkaa ja usein tätä ennen silittääkin. Siisti olla pitää, ja puhdas.

Huhtipoika syö tarhassa, Italiattarella ei ole kouluruokailua. Koulusta tullessa marssijärjestys on yleensä tämä: äiti laittaa ruokaa, lapset juoksevat kiljuen eessun taas, isä katsoo vielä jonkun tuikitärkeän asian internetistä tai kanavapujottelee, kattaa pöydän mikäli sitä erikseen ja äänekkäästi pyydetään.

Joskus Huhtipoika haluaa itse mennä katsomaan muumeja makkariin, se hänelle suotakoon sillä hänhän on jo kyllàinen. Sisko ehtii ehkä alottaa läksyjen teon jo ennen  ruokailua, ja saammepa ainakin ruokarauhan.

Toisinaan Huhtipoika nukahtaa päikkäreille, ja jos makuuhuoneessa on kovin hiljaista, on syytä käydä tarkistamassa missä herra uinuu, yleensä kylmällä lattialla pienen pöydän alla. Joskus tenava on piilossa vaatekaapissa, tai keksinyt itselleen mielenkiintoista tekemistä, niinkuin eilen: kokonainen vaatelaatikollinen oli kiskottu pitkin lattioita. Hävityksen kauhistus.

Olin uurastukseni mitätöimisestä sanaton, niin tyrmistynyt että poistuin vain hiljaa paikalta ja delegoin jälkikasvulle huutamisen perheen päälle, joka kieltämättä onkin lahjakas siinä lajissa.