Avainsana-arkisto: Suomi

Raivokasta kansainvälistymistä

Taannoinen postaukseni Suomesta vuonna 2170 kirvoitti jo yksinään Maailmanmieheltä tusinan kommentteja, kaikki musulmaaneista. Suomen kielen kohtalo jäi toissijaiselle huomiolle.

Muutos 2011 esittää Nuivassa vaalimanifestissaan riittävää kielitaitoa edellytykseksi kansalaisuuden myöntämiselle. Kohtuullista, mielestäni. Ne, joiden suomi ei ole riittävän täydellistä esim. siivoustöihin, voivat toki mennä sönkkäämään englantia korkeakouluihin.

Minusta suomen kielen alasajo korkeakouluissa on älytöntä, eikä mieleen tule että mitään vastaavaa tehtäisiin jossain ns. sivistysmaassa. Nykyvauhdilla suomenkielistä väitöskirjaa ei julkaista vuonna 2158, tuskin enää edes kahdensadan vuoden päässä ensimmäisestä, vuonna 2058. Omani valmistunee niillä paikkeilla, mikäli jatkan sitä palkkatyön, palkattoman työn ja lastenhoidon ohella. Piruuttani voisin tietysti väitellä toisella kotimaisella, jonka aseman kai joku laki vielä takaa.

Englannin ja parin muunkin kielen hallitseminen on toki yleissivistystä, mutta silti. Ei-niin-natiivien kielenpuhujien kesken vieraalla kielellä lausutut latteudet voivat kuulostaa jänniltä kuten ou beibe ai lav juu, ja jotta oma jälkikasvu varmasti pääsisi sinne kirkkaimman sivistyneistön joukkoon, niitä kannattaa kielikylvettää ja mahdollisesti sönkätä niille parempaa kieltä jo kotona.

Mainokset

Suomi 2170

Dosentti Kyösti Tarvainen sai Vieraskynän verran palstatilaa väestömatematiikalleen, sillä asioista on voitava puhua-lalla-lalla. Koomisinta jutussa on se, että vaikka Pravda kuinka nuolisi persua, sen sitkeämmin vaki-mokukriittiset kommentoijat esittävät vainoharhaisia päätelmiään todistaakseen Muumimamma Halosen, Thorsin, Pravdan punavihertoimittajien ja mamunhalijoiden olevan salaliitossa. Jussi Jalonen pohtii blogissaan mm. Pravdan motivaatiota julkaista moista soopaa. Onhan niillä vissiin joo leveä teltta, kun samaan ruiskumaalaussuojapaperiin mahtuu eriasteinen vihertärähtäneisyys, räikeä vasemmistoidealismi ja reipas oikeistolainen markkinaliberalismi […] naivista pasifismista ja hampaisiin saakka aseistautuneesta yltiöisänmaallisuudesta puhumattakaan.

Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä millainen maa Suomi on vuonna 2170; asia ei minua juuri liikuta, sillä sadankuudenkymmenen vuoden päästä olen pari metriä mullan alla, samoin lapseni ynnä mahdolliset lapsenlapset, tonttini on neljä metriä merenpinnan alla, ja nykymenolla ihmiskunta saa pitää itseään onnekkaana ja neuvokkaana jos siihen asti selviää.

Tarvaisen näppärässä laskuharjoituksessa on aukkoja. Uskonto ei periydy DNA:ssa kymmeniätuhansia vuosia sinnittelevän neanderthalilaisgeenin lailla, tai muuten riviluterilaisten olisi jo aikaa pitänyt pelätä syrjäytyvänsä Laestadiuksen uskon tieltä. Maahanmuuttajien keskuudessa pidempi koulunkäynti tulee vähentämään syntyvyyttä pitkässä juoksussa. Islam ei ole yksi köntti, ja islamilaisesta maista muuttaneiden joukossa on myös ihmisiä jotka ovat saaneet islamismista tarpeekseen jo kotopuolessa. Ellei heitä sitten potkita takaisin moskeijaan, kun eivät mahdu siihen kantasuomalaisen kovin kapeaan muottiin väärän pigmentin tai jonkun muun esteettisen haitan vuoksi.

Maailmassa on liikaa väkeä; toisaalta niin Suomi kuin Italiakin on huolissaan oman väkensä vähenemisestä. Poliitikot joutuvat tasapainoilemaan kieli keskellä suuta ratkaistakseen miten voidaan kannustaa kansaa lisääntymään niin etteivät ns. vääränväriset tai -uskoiset lisääntyisi.

Henkilökohtaisesti pidän suurempana uhkana ns. suomalaisuudelle suuren maailman palvontaa, enklannin sönkkäämistä kotikielenä umpisuomalaisille lapsille, joka ikistä joka tulee ihmettelemään että ai, kirjoitatko väitöskirjasi suomeksi? Mutta ei edes suomen kielen katoaminen oikeastaan ole minun murheeni, tuskin edes lasteni murhe.

Itä-länsi

Minähän en ole mistään kotoisin, ja siksi Pravdan kuukautisliitteen analyysi itä- ja länsisuomalaisuuden eroista jaksoi huvittaa. Melko koomista oli myös juttua seurannut nettilehden yleisökirjoittelu, jossa suuri osa kommentoivista lukijoista paljastui paitsi ykstotisiksi, myös sisälukutaidottomiksi. Siellä länsisuomalaiset haukkuivat itäsuomalaisia, ja päinvastoin. Ja pohjalaiset kehuivat itseään, kuten kuvaan kuuluu.

Artikkelissa esiin tulleet havainnot on pääpiirteissään esitetty jo samaisen Ilkka Malmbergin vuonna 1985 kirjoittamassa teoksessa Heimoerot esiin ja härnäämään! Suosittelen sitäkin, jos identiteetti on hukassa tai sukulaisia täytyy piikitellä.

Haikuluotsi Anu kirjoitti kysymys- ja arvauskulttuureista, josta minulle tuli mieleen itämaisen ”ei”:n ja savolaisen diplomatian ilmeinen yhtäläisyys. Länsisuomalaiset vaikuttavat idän ihmisen mielestä hidasjärkisiltä. Idässä vastauksen saa nopeammin, vaikka siitä ei usein tiedäkään mitä se tarkoittaa. Voep se olla näin, mutta voep se olla toesinnii. Tae voep se sitte olla ihan toesinnii päen vuan en oo ihan varma jos se kuitennii.

Totesin ensi silmäyksellä pihallamme vallitsevan slaavilaisen suttuisuuden, jota Automiehen kesäpöytä kompensoi. Puutavara oli 5,10; tein pöydästä 4,80 pitkän ja jätin sulle 30 cm varaa jos vaikka haluat nokittaa, kerrottiin kilpavarustelussa mukana olevalle naapurinisännälle anteliaasti.

Suurimmassa osassa Suomea terveen itsetunnon ja tyhmänylpeyden välillä on vissi ero, piikittelee Helsingissä syntynyt puolihämäläinen mutta etnisesti savolainen isäni. Piikki on tarkoitettu pohjalaiselle puolelle sukua. Minua jaksaa joka tapauksessa huvittaa Sirokkon kertomus miehisestä kunniasta ylätasangon berbereillä, jossain vaiheessa raja on ylitetty, tuosta poikki ja tuohon jengat, ja pitäkää paskanne.

Geneettisesti länsisuomalaiset ovat yhtä kaukana itäsuomalaisista kuin italialaiset ja ruotsalaiset. Tai italialaiset ja italialaiset? Tuppulalais-napolilais-savolais-hämäläis-pohjalaisella jälkikasvulla on ainakin suunnattoman monipuolinen geenipooli. Pojalla on jo varhain noussut luonteessa päällimmäiseksi suunnaton itsevarmuus, ja nyt se on alkanut vielä laulaa Lauri Tähkää mummojen iloksi. Seuraavaksi sille ostetaan helavyö.

Nykyinen kotikaupunkini sijaitsee läntisen Rooman ja Bysantin rajalla. Se sopii minulle, mistään kotoisin olemattomalle ihmiselle, kuin nenä Sulttaanin päähän. Olen samalla rajalinjalla syntynyt, vain kolmisentuhatta kilometriä pohjoisempana.

Kesämökki

Rosa Meriläisen kolumni Pravdassa nostatti älämölön kommentti-osastolla sohaisemalla Suomen suven pyhän luontoyhteyden ylevää ilmentymää, kesämökki-instituutiota. Ettäs kehtaa, halveeraa Jumalan selän takana syntyneitä ja siellä viihtyviä (Minkäs sitä ihminen juurilleen mahtaa, joten jotenkin sitä oudosti viihtyy kotikunnassaan vaikka se olisi miten ankea), tyypillistä helsinkiläistä kopeutta ja niinpäinpois. Eikä tavallisella ihmisellä ole varaa kesämökkeillä Punavuoressa.

Rosa Meriläinen on tamperelainen.

Kehäykkösen ohituskaista oli jo perjantai-iltapäivällä tukossa taivas tietää minne Lahdentielle jonottavia perhekuntia. Kiitän vanhempiani siitä etten ole koskaan joutunut osallistumaan viikonlopun joukkopakoon. Meillä on tietysti ollut vuodesta -75 luontoyhteyttä, risukkoa, puskaa, ruohonleikkuuta, mansikkamaan kitkemistä, haravointia, kompostinhoitoa ja puutalon kunnostusta rintamamiestalon muodossa jopa yli oman kapasiteetin, mutta niin vain mökkiläisten loputtomaan jonoon liittyvät myös monet esikaupunkilaisnaapurimme. En aivan ymmärrä.

Kun olin ihan pieni, asuimme kerrostalossa. Isovanhemmillani oli siirtolapuutarhamökki.

Tuppulassa kakkosasunto on myös enemmän sääntö kuin poikkeus, ja Sulttaani on osapuilleen ainoa tuppulalainen jolla ei ole omaa 1960-luvulla luvatta rakennettua ja valtion myöhemmässä rahapulassaan sakkoa vastaan armahtamaa betonirötisköä rantapaikassa. Olemme harvinaisen yhtä mieltä siitä että voimme ajaa vaikka päivittäin neljä kilometriä rannalle sen sijaan että muuttaisimme kaksi kilometriä rannemmas joka Jumalan kesäksi.

Olen ottanut ja otan vastaan vastekin mökkikutsuja kavereilta, jopa Punavuoreen tahi siirtolapuutarhaan grillaamaan. Vaihtelu virkistää.

Atomin halkomista

En sitten päässyt eiliseen miekkariin, koska olin samaan aikaan toisaalla. Toisaalta, olisin varmaan päässyt sinne jos olisin todella motivoitunut, ja sitähän en ollut. Syitä voi katsoa peilistä, ja ihan ensimmäiseksi tulee mieleen se, että Pravda piti edellisiltana peliä jo pelattuna, enkä itse ole edes niitä tyyppejä valinnut sinne. Yli sadan euron ja kahdentoista tunnin keikka lähetystöön Roomaan ei ole ollut mielestäni yhden äänen arvoinen, vaikka toisaalla olen suorittanut kansalaisvelvollisuuteni tunnollisesti (ja aivan yhtä laihoin tuloksin, vai mitä, Mr. B?)

Kaikkein eniten energiapoliittisessa linjauksessa minua huolettaa se, ettei olla seurattu kansanviisauden ohjetta: ei kaikkia munia samaan koriin. Jo Olkiluoto 3 on osoittautumassa pohjattomaksi rahareiäksi. Yhteen energiamuotoon sitoutuminen vie mielenkiinnon, motivaation ja rahat muiden kehittämiseltä. Pieneen Suomeen mahtuu yksi ajatus kerrallaan.

Onko meitä vain kusetettu ostamaan uudet jääkaapit ja vaihtamaan energiansäästölamppuihin, jos teollisuus laskee energiantarpeen kasvavan loputtomiin? Kuka jätti valot vessaan? Okei, se hiilikasa pitää kai saada lähtemään Sörnäisistä, vai joko se lähti?

Ydinjätettä on jo säilöttynä vähän sinne ja tänne, ja Venäjällekin viety, joten se siitä. Inshallah. On se ehkä Suomen peruskalliossa paremmassa turvassa kuin monessa muussa paikassa.

Valinnanvapaus

Valinnanvapaus on tärkeä asia ns. länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa. Emmehän elä missään Neukkulassa.

(kuva: käsipyyhetelineet, käsikuivain ja käsipyyhepaperiteline Aalto-yliopiston arkkitehtiosaston naistenvessassa)

Kiitos, Alexander Stubb

Olen tasan samaa mieltä Alexander Stubbin kanssa, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, ja tämä tekee hänestä jo toisen kokoomuspoliitikon jota arvostan.

Mamukeskustelu on todella vastenmielistä, sillä populismi on vastenmielistä. Populismlla ei ratkaista ongelmia, edes maahanmuuttoon liittyviä; ne lakaistaan maton alle kiinnittämällä katse johonkin epäolennaiseen ja puhumalla suu vaahdossa imaamin parrasta.

Meno maan Virallisen Totuuden verkkokeskustelussa on ollut viime aikoina sen verran hurjaa, että yhdelle jos toiselle suomenkielentaitoiselle on tullut mieleen kannattaako tuollaiseen maahan ylipäätään mennä/palata. Ai niin, eihän kukaan maailmalla suomea osaa joten onko tuolla nyt väliä, ja parempi etteivät tulekaan. Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta johtuvat ongelmat ratkeavat parhaiten sillä että lopetetaan maahanmuutto, ja ollaan keskenään leijonariipukset kaulassa pitämässä white pride -pippaloita. Virallisen Totuuden lehti on myös huomannut että mamukriittisyydellä on nostetta ja ottanut vakiohjelmistoonsa mamu-aiheiset jutut; jokainen artikkeli jossa mainitaan sana somali saa reaaliajassa peräänsä noin neljänsadan vakikommentoijansa vakivastaukset. Tiedä sitten miten tämä tapahtuu, vastaavatko työaikana vai maksaako fatta laajakaistan?

Minä en tiedä onko mokukriittisyys äänekkään vähemmistön vai aivan vastikään mölyt mahastaan päästäneen hiljaisen enemmistön juttu; epäilen ensimmäistä, pelkään jälkimmäistä.