Äidit ovat tunnetusti puolueellisia, mutta onhan tuo nelivuotiaan tulkinta supersankaristaan Spider-Manista hurmaava, onhan?!
Skannaako joku muu lasten piirustuksia?
Äidit ovat tunnetusti puolueellisia, mutta onhan tuo nelivuotiaan tulkinta supersankaristaan Spider-Manista hurmaava, onhan?!
Skannaako joku muu lasten piirustuksia?
Nuorimmainen on hurahtanut Hämähäkkimieheen. Huolehtiva vanhempi voisi jopa kysyä, mistä nelivuotias tuntee supersankarin, mutta niin on vain päässyt käymään: luokalla on ainakin kaksi muuta hämähäkkimiestä, jotka ovat vihkineet Huhtipojan hämähäkinseittien saloihin. Sitten syntymäpäivälahjaksi tuli yksi spiderman, ja nyt on katsottu jo videoita.
Minulla on varmaan joku arvo-ongelma, mutta mielestäni on ongelmallisempaa se, mitä lastenohjelmien väliin tungetuissa mainoksissa näytetään, kuin joku kuusikymmentälukulainen hyvän puolesta pahaa vastaan taisteleva supersankari. Ja toinen asia joka käy korvaani ovat piirretyt, joissa henkilöt puhuvat toisilleen salkkarityyliin, naljaillen ja töykeästi. En nyt ihan muista mistä sarjasta on kysymys, mutta sammutan TV:n heti kun kuulen moista suunsoittoa.
Välillä sammutan tyhmäboksin ja annan pojan tehdä liaani- ja hämähäkinseittiloikkia riipputuolia varten välipohjaan pultattuun koukkuun ripustetussa köydessä.
Avainsanat: kasvatus, lapset, media, supersankarit, vanhemmuus, vidiootit