Muorin 24/7 soivassa radiossa soivista kesähiteistä kaksi on ylittänyt huomiokynnykseni: Karjalan poikia levyltä Polkabilly Rebels sekä lappilais-balkanilainen tättähäärä Hän ei lemmi mua Jaakko Laitinen & Väärä Rahan esittämänä.
Jaakko Laitinen & pumppu soittavat huomisessa Kalliola Rockissa Alppipuistossa: sinne siis suuntaan askeleeni!
Sulttaani saapui lomalle, ja koska emme ehkä olisi mahtuneet futon-vuodesohvalle kolmistaan poikittain keskellä nukkuvan metriheikin kanssa, siirrettiin Italiatar nukkumaan Hämähäkkimiehen viereen. Italiattaren kanssa parisängyssä nukkunut Muori pakeni alakertaan, ja minä pääsin paremman puoliskoni kanssa samaan petiin. Kissalle uusi järjestely oli epäselvä, ja se käy nukkumassa milloin missäkin. Yllättäen en ole edes aivastellut.
Kahtena ensimmäisenä yönä olen pyörinyt unettomana, kuten Akin isä kirjassa Maailman suurin sänky. Kadulla kulkee jotain kännihuutajia. Kissa pesee itseään niin että sänky tärisee. Jossain selkäytimen tietämillä piilee varmuus siitä että jos nukahdan, huudetaan äitiä ja vesipulloa. Takaisin ei ole paluuta. Kotona niille tehdään lastenhuone.
Tiedoksi etten aio useiden ulko- ja sisäsuomalaisblogaajien tapaan valittaa helteistä. Onhan se kiva kun Suomessa ei tarvitse lomailla perse kuurassa.
Henkilökohtainen hellerajani jää toivomukseen että makuuhuoneessa olisi korkeintaan 28 astetta kun mennään nukkumaan. Se raja on nyt parina iltana rikottu: avaan ikkunat selälleen, mutta joudun odottamaan auringonlaskua että lämpötila laskisi sen yhden kriittisen asteen. Kun ikkuna on selällään, ei rullaverhoa voi käyttää. Huhtipojan mielestä on aivan järjenvastaista mennä nukkumaan kun ilta-aurinko vielä paistaa makuuhuoneen ikkunasta sisään, eikä siinä vaiheessa ikkunan auki pitämisestä ole suurempaa hyötyä, tokko haittaakaan. Rullaverho ei järin pidä lämmintä loitolla.
Automiehen makuuhuoneessa ei kertoman mukaan ole kuuma. Puoli metriä selluvillaa tekee enemmän kuin vaaksa kutterinpurua, se nähtiin jo viime talven jääpuikkokatselmuksessa.
Kategoria(t): arkkitehtuuri, Suvisuomi
Avainsanat: arkkitehtuuri, helle, kesä, Suvisuomi
Piipahdin kansanjuhlassa Alppipuistossa. Koska ystäväni eivät olleet saapuneet, sain viihtyä itsekseni; etsin varjoisan paikan ja nautin festivaalikansan tarkkailusta (kesäkalsareiden tilastointia ym.).
Musiikki ei ollut edes mahdottoman kovalla, joten en voinut olla salakuuntelematta takanani istuvan miesvoittoisen porukan keskustelua (oli siellä joku heilakin, mutta miehet hoitivat puhepuolen). Narisevalla nasaalilla käsiteltiin maailman nykytila, opiskelijoiden tiukka rahatilanne, viimeinen espanjanmatka, uusi kännykkä, ja kateellisina laskeskeltiin kuinka paljon pulloja keräävät kaakkoiseuroopan romanit tulisivat päivästä nettoamaan. Siinä kohdassa teki jo mieli ponkaista pystyyn ja karjaista että perkele, nosta sitten perseesi nurmikolta ja lähde itsekin pulloja keräämään. Maailmanrauhan säilyttämiseksi vaihdoin maisemaa siinä vaiheessa kun kaiken liikkuvan ja paikalla pysyvän haukkuminen laajeni Mac OS X -käyttöjärjestelmässä viihtyvän ihmiskunnan osuuden parjaamiseksi. Jotain rajaa.
Plussaa: pikkulapsilla kuulosuojaimia, yllättävän siistit bajamajat, oikeastaan uskomattoman siistit.
Miinusta: olen sen verran vanhanaikainen että humalaisen naisen rähjääminen, niin tasa-arvoista kuin se onkin, käy korvaan. Yksi varttuneempi pariskunta riiteli niin reippaasti että bajamaja meinasi kaatua miehen paiskatessa oven kiinni. Ämmä jäi huutamaan sinne sisälle.
Ostin kannatuksen jos kohta nostalgiankin vuoksi ELMU-paidan ja suuntasin kotiin kun varsinainen jättipotti, pullonkerääjien vinkkelistä siis, oli vasta saapumassa puistoon. Sain pelkästä mäyräkoirien raahaamisen katselemisesta yliannostuksen, ja korkkasin iltaolueni vasta pronssipelin 90. minuutilla.
Voi olla, että helteet ovat saaneet ainakin osan väestä luopumaan leggingseistä. Kaksi viikkoa taaksepäin tunsin ainakin itseni sopimattomasti pukeutuneeksi kun menin kauppakeskukseen kesämekossa ja huomasin lähes kaikkien muiden akkojen käyttävän pikiä kalsareita hameen kanssa. Laitoin sitten itsekin seuraavalle kauppareissulle, vaikka epäilen että siitä ei ole kovin pitkä matka burqiniin.
Jotain merkkejä pukeutumiskoodin löystymisestä on havaittu. Käly heräsi yöllä koiransa haukkumiseen, ja kun meni tarkastelemaan parvekkeelta käsin haukun syytä, hän oli yllätyksekseen nähnyt keskellä katua joukon uroita aataminasussa sählyä pelaamassa. Kypärät niillä kuitenkin oli päässä.
tuli mieleen pari viikkoa sitten tapahtunut Italiattaren leikkikouluaikaisen luokkatoverin isän pidätys: mies oli ns. alalla, soitti suutaan vanhempainkokouksissa niinkuin nyt jokainen joka tietää muiden tietävän että hän on istunut ja voi istua vastakin, ja jonka kodista poliisi viimein jonkun suuremman etsinnän yhteydessä korjasi talteen boostatun puoliautomaattisen, revolverintyyppisen, kännyköitä ja prepaid-puhelinkortteja.
En missään tapauksessa kannata sitä että jokainen kynnelle kykevä hankkii aseen itsensä puolustamiseen, mutta en myöskään usko aselain kiristämisen vähentävän huomattavasti aseiden saatavuutta niiden keskuudessa jotka ovat alalla. Ihmiset ja rauta liikkuvat, ja kuka tahansa lucamoconesi voi ostaa postimyynti-Kalashnikovin jostain lähiseuduilta.
Kategoria(t): media, Suvisuomi
Avainsanat: laki ja oikeus, media, Suomi-Italia, Suvisuomi, väkivalta
Rosa Meriläisen kolumni Pravdassa nostatti älämölön kommentti-osastolla sohaisemalla Suomen suven pyhän luontoyhteyden ylevää ilmentymää, kesämökki-instituutiota. Ettäs kehtaa, halveeraa Jumalan selän takana syntyneitä ja siellä viihtyviä (Minkäs sitä ihminen juurilleen mahtaa, joten jotenkin sitä oudosti viihtyy kotikunnassaan vaikka se olisi miten ankea), tyypillistä helsinkiläistä kopeutta ja niinpäinpois. Eikä tavallisella ihmisellä ole varaa kesämökkeillä Punavuoressa.
Rosa Meriläinen on tamperelainen.
Kehäykkösen ohituskaista oli jo perjantai-iltapäivällä tukossa taivas tietää minne Lahdentielle jonottavia perhekuntia. Kiitän vanhempiani siitä etten ole koskaan joutunut osallistumaan viikonlopun joukkopakoon. Meillä on tietysti ollut vuodesta -75 luontoyhteyttä, risukkoa, puskaa, ruohonleikkuuta, mansikkamaan kitkemistä, haravointia, kompostinhoitoa ja puutalon kunnostusta rintamamiestalon muodossa jopa yli oman kapasiteetin, mutta niin vain mökkiläisten loputtomaan jonoon liittyvät myös monet esikaupunkilaisnaapurimme. En aivan ymmärrä.
Kun olin ihan pieni, asuimme kerrostalossa. Isovanhemmillani oli siirtolapuutarhamökki.
Tuppulassa kakkosasunto on myös enemmän sääntö kuin poikkeus, ja Sulttaani on osapuilleen ainoa tuppulalainen jolla ei ole omaa 1960-luvulla luvatta rakennettua ja valtion myöhemmässä rahapulassaan sakkoa vastaan armahtamaa betonirötisköä rantapaikassa. Olemme harvinaisen yhtä mieltä siitä että voimme ajaa vaikka päivittäin neljä kilometriä rannalle sen sijaan että muuttaisimme kaksi kilometriä rannemmas joka Jumalan kesäksi.
Olen ottanut ja otan vastaan vastekin mökkikutsuja kavereilta, jopa Punavuoreen tahi siirtolapuutarhaan grillaamaan. Vaihtelu virkistää.
Kategoria(t): antropologia, Suvisuomi
Avainsanat: Suomi, Suomi-Italia, Suvisuomi, Tuppula
Vastoin yleisiä periaatteitani olen vuorokauden sisällä sekä tankannut auton itsepalvelussa että kurkistanut konepellin alle, käsiäni likaamatta toki. Konepellin avausnuppi puuttuu, joten vaijeria pitää vetää oviluukussa säilytettävillä pihdeillä joita ei tule sekoittaa samassa paikassa oleviin koirankynsisaksiin. Muuten menopelissä on kyllä mm. molemmat sivupeilit, ja jos korin pohjassa olevan reiän paikkaa niin kärry saattaisi jopa päästä leimasta läpi.
Olen ollut Italiattaren majaleirin ajan laitoskirjastossa, syönyt teekkarinruokaa, juonut automaattikahvia. Laitoksella on hiljaista, vain ulkkareita ja muutama niille tunnollisesti enklantia sönkkäävä natiivi. Jans-Anders Enegrenin Pravdan mielipidesivuilla (29.6.2010) esittämä visio englannista Suomen ainoana virallisena kielenä näyttää toteutuneen, ja johan tässä on nähty että jotkut natiivit sönkkäävät sitä lapsilleenkin. Voi olla että äidinkielelläkin oltaisiin tunneköyhiä.
Huomiseen Espoon-keikkaan lainaan Audimiehen kiesiä, niin se on. Muorin kärry on nimensä mukaisesti Oitis Poistettava Euroopan Liikenteestä.
Kategoria(t): auto, kielenhuolto, Suvisuomi
Avainsanat: auto, jatko-opinnot, kielenhuolto, Suvisuomi
Totutun mallinen kovanpäivänilta. Kun lähtee 7.37 Leccestä saapuakseen 00.05 Helsinski-Vantaalle, tietää matkustaneensa. Meridianan lento codesharena Finnairin kalustolla ei paha, ja vastoin odotuksiani meitä ei edes aidattu koneen perälle keltaisella muovinauhalla johon olisi kirjoitettu halpalentomatkustajia – ei saa ruokkia. Finskin gintonic maksaa 0,50€ vähemmän kuin Blue1:n vastaava tuote, siitä plussaa.
Puolen Italian läpi junalla ajaessani kiinnitin huomiota kansallislippujen vähäisyyteen radanpuoleisilla parvekkeilla, ja iltapäivän matsin jälkeen loputkin viikattiin vähin äänin komeroon odottamaan EM-kisoja. Ei ne itsekään uskoneet, ei.
Keskiyön taivas Helsinski-Vantaan kiitoradan yllä oli vaalea.
Juhannusaattoa vietettiin pihakatoksen alla pitkässä pöydässä grillikyljen, perunasalaatin, makkaran, oluen ja Hanoi Rocksin voimin.
Juhannuspäivänä ajettiin veneellä Vartiosaareen, saunottiin ja uitiin. Italiatar ei ollut tavannut vastaa aiemmin, vaikka vihta olikin tuttu. Äidinkieltä analysoitiin lauteilla.
Vähiin käy ennen kuin loppuu, ja loman lopussa tulee aina helkkarinmoinen kiire.
Keitimme 30 litraa punamultaa, Hangö Faluröd, maalasimme saunan ja pinkaisimme illaksi oopperaan. Kummitätini Kuiskaaja piffasi.
Koska alkuperäisissä ulkoverhouslaudoissa oli ennen mekaanista maalinpoistoa lateksi ja paikoin sen alla taivas tietää mikä petroliöljymaali, katsoin viisaimmaksi boostata keittomaalia pellavaöljyvernissalla. Resepti oli aika tarkalleen Talotohtorista:
28 l vettä
1 kg rautavihtrilliä
2,5 kg jauhoja
5 kg punamultaa
2 l pellavaöljyvernissaa
Maali keitettiin tiilistä ladotun pihagrillin päällä 60 litran vaihteistoöljytynnyrissä, jonka Automies oli tuonut duunista ja leikannut auki rälläkällä. Operaatioon meni kolmisen tuntia, sillä pigmentti lisättiin kahden ja puolen tunnin kohdalla ja pian sen jälkeen alettiin kuivatella padassa kasteltua koelautaa.
Vuorilautojen maalaaminen jää Automiehelle, niiden pohjamaaliksi käy sinkkivalkoinen ja pinnalle Uulan pellavaöljymaali. Numeroidaan ja maalataan penkillä, ettei tarvitse teippailla tai muuten skarpata. Tarkkaa kättä vaativat kohdat nakitetaan rouva Tuomenkukalle. Automies on hyvä johtaja: hän osaa delegoida.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 