Avainsana-arkisto: Suvisuomi

Svengaa kuin hirvi

Muorin 24/7 soivassa radiossa soivista kesähiteistä kaksi on ylittänyt huomiokynnykseni: Karjalan poikia levyltä Polkabilly Rebels sekä lappilais-balkanilainen tättähäärä Hän ei lemmi mua Jaakko Laitinen & Väärä Rahan esittämänä.

Jaakko Laitinen & pumppu soittavat huomisessa Kalliola Rockissa Alppipuistossa: sinne siis suuntaan askeleeni!

Siskonpeti

Sulttaani saapui lomalle, ja koska emme ehkä olisi mahtuneet futon-vuodesohvalle kolmistaan poikittain keskellä nukkuvan metriheikin kanssa, siirrettiin Italiatar nukkumaan Hämähäkkimiehen viereen. Italiattaren kanssa parisängyssä nukkunut Muori pakeni alakertaan, ja minä pääsin paremman puoliskoni kanssa samaan petiin. Kissalle uusi järjestely oli epäselvä, ja se käy nukkumassa milloin missäkin. Yllättäen en ole edes aivastellut.

Kahtena ensimmäisenä yönä olen pyörinyt unettomana, kuten Akin isä kirjassa Maailman suurin sänky. Kadulla kulkee jotain kännihuutajia. Kissa pesee itseään niin että sänky tärisee. Jossain selkäytimen tietämillä piilee varmuus siitä että jos nukahdan, huudetaan äitiä ja vesipulloa. Takaisin ei ole paluuta. Kotona niille tehdään lastenhuone.

Hellerajat

Tiedoksi etten aio useiden ulko- ja sisäsuomalaisblogaajien tapaan valittaa helteistä. Onhan se kiva kun Suomessa ei tarvitse lomailla perse kuurassa.

Henkilökohtainen hellerajani jää toivomukseen että makuuhuoneessa olisi korkeintaan 28 astetta kun mennään nukkumaan. Se raja on nyt parina iltana rikottu: avaan ikkunat selälleen, mutta joudun odottamaan auringonlaskua että lämpötila laskisi sen yhden kriittisen asteen. Kun ikkuna on selällään, ei rullaverhoa voi käyttää. Huhtipojan mielestä on aivan järjenvastaista mennä nukkumaan kun ilta-aurinko vielä paistaa makuuhuoneen ikkunasta sisään, eikä siinä vaiheessa ikkunan auki pitämisestä ole suurempaa hyötyä, tokko haittaakaan. Rullaverho ei järin pidä lämmintä loitolla.

Automiehen makuuhuoneessa ei kertoman mukaan ole kuuma. Puoli metriä selluvillaa tekee enemmän kuin vaaksa kutterinpurua, se nähtiin jo viime talven jääpuikkokatselmuksessa.

Besserwisserit kesäkeikalla

Piipahdin kansanjuhlassa Alppipuistossa. Koska ystäväni eivät olleet saapuneet, sain viihtyä itsekseni; etsin varjoisan paikan ja nautin festivaalikansan tarkkailusta (kesäkalsareiden tilastointia ym.).

Musiikki ei ollut edes mahdottoman kovalla, joten en voinut olla salakuuntelematta takanani istuvan miesvoittoisen porukan keskustelua (oli siellä joku heilakin, mutta miehet hoitivat puhepuolen). Narisevalla nasaalilla käsiteltiin maailman nykytila, opiskelijoiden tiukka rahatilanne, viimeinen espanjanmatka, uusi kännykkä, ja kateellisina laskeskeltiin kuinka paljon pulloja keräävät kaakkoiseuroopan romanit tulisivat päivästä nettoamaan. Siinä kohdassa teki jo mieli ponkaista pystyyn ja karjaista että perkele, nosta sitten perseesi nurmikolta ja lähde itsekin pulloja keräämään. Maailmanrauhan säilyttämiseksi vaihdoin maisemaa siinä vaiheessa kun kaiken liikkuvan ja paikalla pysyvän haukkuminen laajeni Mac OS X -käyttöjärjestelmässä viihtyvän ihmiskunnan osuuden parjaamiseksi. Jotain rajaa.

Plussaa: pikkulapsilla kuulosuojaimia, yllättävän siistit bajamajat, oikeastaan uskomattoman siistit.

Miinusta: olen sen verran vanhanaikainen että humalaisen naisen rähjääminen, niin tasa-arvoista kuin se onkin, käy korvaan. Yksi varttuneempi pariskunta riiteli niin reippaasti että bajamaja meinasi kaatua miehen paiskatessa oven kiinni. Ämmä jäi huutamaan sinne sisälle.

Ostin kannatuksen jos kohta nostalgiankin vuoksi ELMU-paidan ja suuntasin kotiin kun varsinainen jättipotti, pullonkerääjien vinkkelistä siis, oli vasta saapumassa puistoon. Sain pelkästä mäyräkoirien raahaamisen katselemisesta yliannostuksen, ja korkkasin iltaolueni vasta pronssipelin 90. minuutilla.

Puolipitkät kesäkalsarit

Voi olla, että helteet ovat saaneet ainakin osan väestä luopumaan leggingseistä. Kaksi viikkoa taaksepäin tunsin ainakin itseni sopimattomasti pukeutuneeksi kun menin kauppakeskukseen kesämekossa ja huomasin lähes kaikkien muiden akkojen käyttävän pikiä kalsareita hameen kanssa. Laitoin sitten itsekin seuraavalle kauppareissulle, vaikka epäilen että siitä ei ole kovin pitkä matka burqiniin.

Jotain merkkejä pukeutumiskoodin löystymisestä on havaittu. Käly heräsi yöllä koiransa haukkumiseen, ja kun meni tarkastelemaan parvekkeelta käsin haukun syytä, hän oli yllätyksekseen nähnyt keskellä katua joukon uroita aataminasussa sählyä pelaamassa. Kypärät niillä kuitenkin oli päässä.

Laittomien aseiden kieltämisestä

tuli mieleen pari viikkoa sitten tapahtunut Italiattaren leikkikouluaikaisen luokkatoverin isän pidätys: mies oli ns. alalla, soitti suutaan vanhempainkokouksissa niinkuin nyt jokainen joka tietää muiden tietävän että hän on istunut ja voi istua vastakin, ja jonka kodista poliisi viimein jonkun suuremman etsinnän yhteydessä korjasi talteen boostatun puoliautomaattisen, revolverintyyppisen, kännyköitä ja prepaid-puhelinkortteja.

En missään tapauksessa kannata sitä että jokainen kynnelle kykevä hankkii aseen itsensä puolustamiseen, mutta en myöskään usko aselain kiristämisen vähentävän huomattavasti aseiden saatavuutta niiden keskuudessa jotka ovat alalla. Ihmiset ja rauta liikkuvat, ja kuka tahansa lucamoconesi voi ostaa postimyynti-Kalashnikovin jostain lähiseuduilta.

Kesämökki

Rosa Meriläisen kolumni Pravdassa nostatti älämölön kommentti-osastolla sohaisemalla Suomen suven pyhän luontoyhteyden ylevää ilmentymää, kesämökki-instituutiota. Ettäs kehtaa, halveeraa Jumalan selän takana syntyneitä ja siellä viihtyviä (Minkäs sitä ihminen juurilleen mahtaa, joten jotenkin sitä oudosti viihtyy kotikunnassaan vaikka se olisi miten ankea), tyypillistä helsinkiläistä kopeutta ja niinpäinpois. Eikä tavallisella ihmisellä ole varaa kesämökkeillä Punavuoressa.

Rosa Meriläinen on tamperelainen.

Kehäykkösen ohituskaista oli jo perjantai-iltapäivällä tukossa taivas tietää minne Lahdentielle jonottavia perhekuntia. Kiitän vanhempiani siitä etten ole koskaan joutunut osallistumaan viikonlopun joukkopakoon. Meillä on tietysti ollut vuodesta -75 luontoyhteyttä, risukkoa, puskaa, ruohonleikkuuta, mansikkamaan kitkemistä, haravointia, kompostinhoitoa ja puutalon kunnostusta rintamamiestalon muodossa jopa yli oman kapasiteetin, mutta niin vain mökkiläisten loputtomaan jonoon liittyvät myös monet esikaupunkilaisnaapurimme. En aivan ymmärrä.

Kun olin ihan pieni, asuimme kerrostalossa. Isovanhemmillani oli siirtolapuutarhamökki.

Tuppulassa kakkosasunto on myös enemmän sääntö kuin poikkeus, ja Sulttaani on osapuilleen ainoa tuppulalainen jolla ei ole omaa 1960-luvulla luvatta rakennettua ja valtion myöhemmässä rahapulassaan sakkoa vastaan armahtamaa betonirötisköä rantapaikassa. Olemme harvinaisen yhtä mieltä siitä että voimme ajaa vaikka päivittäin neljä kilometriä rannalle sen sijaan että muuttaisimme kaksi kilometriä rannemmas joka Jumalan kesäksi.

Olen ottanut ja otan vastaan vastekin mökkikutsuja kavereilta, jopa Punavuoreen tahi siirtolapuutarhaan grillaamaan. Vaihtelu virkistää.