Ensihavainnointia rajoitetusta garderoobista

(1. ja 2. päivän vaatteet: 2 ja 3)

Uskon kuudella vaatteella selviämisen olevan läpihuutojuttu, sillä yleensä matkustan olemattoman pienen matkalaukun kanssa, ja kuten vaatekaappia siivotessa tuli ilmi, joukossa on kaikenlaista tauhkaa jota olen säilyttänyt siinä toivossa – tai pelossa – että niitä vielä joskus tarvittaisiin. Todennäköisesti aktiivivaatteita ei juuri ole kuutta enempää, ja voisin jatkaa samaa haastetta lokakuussa vaihtamalla hihattoman pitkähihaiseen, caprit pitkiin housuihin ja pellavahameen polvimittaiseen halkiolliseen toimistohameeseen. Kaikki mustaa, ellei tummempaa ole sillä välin keksitty.

Kun vaatteita on vähän, niitä joutuu säästelemään. Joihinkin ulkoisiin vaaratekijöihin ei voi juuri vaikuttaa. Essua käytän. Ja puen sen valkoisen hameen vasta kun nutella on kadonnut pöydästä ja lapset pyyhitty nihkeällä.

Yleensä vaihdan töistä tullessa johonkin kotiloimeen. Tätä strategiaa tosin en vielä ole haasteen aikana soveltanut, koska silloin hommasta menisi jännitys tyystin. Enkä ole ollut töissäkään, ähä. Kunhan hortoilen puolipukeissani kotona.

Valkoinen hame on jo ruttuinen, vyötärökaitaleelta hieman harmahtava ja pääsee illalla pyykkiin. Paita on toisena päivänä vielä freesi, kun vain muistaa aamulla pestä ja deodoroida kainalot.

Advertisement

Syyskuun kuusi

Pitkällisen painiskelun jälkeen olen valinnut kuuden vaatteen haasteeseen osallistuvaan syyskuun garderoobiin seuraavat vaatekappaleet:

1. Hihaton paita, 60% silkkiä, 40% puuvillaa. The Earth Collection
2. T-paita, Domyos Organic Cotton
3. Pellavahame, Global Essentials
4. Pellavacaprit, Global Essentials
5. Pikkumusta, kalanruotokuvioinen puuvilla, The Earth Collection
6. Jakku, kalanruotokuvioinen puuvilla, The Earth Collection

Pellavacaprit ovat lähes puhki kuluneet, mutta takuumukavat. Olin viimeiseen asti päättämätön pellavahameen ja valikoimasta tiputetun kellanvihreän A-linjaisen itse ompelemani pellavamekon välillä: sitä olisi voinut pitää päällä sillä aikaa kun kaikki mustat ovat pyykissä, kun hame taas vaatii parikseen jonkun paidan, kai. Tai sitten olen yöpaidassa, tai vielä parempaa, uikkareissa, koulun alkuun eli syyskuun 13. päivään saakka.

T-paita on aika paksua trikoota, ja se vähän pelottaa. Jos tuleekin kuuma syyskuu. Näillä olisi kuitenkin tarkoitus liikkua ihmisten ilmoilla ja olla vähän edustavakin. Elokuun haasteeseen olisin osallistunut yhdellä intianpuuvillaisella halatilla, jonka olisin nyrkkipyykännyt aamulla ja kuivattanut narulla sillä aikaa kun makaan (niin on tapana sanoa) uimarannalla.

Vaatekaapista

Tarkastelin vaatekaappiani valmistautuessani Kuuden haasteeseen.

Kaapissa on tankoa noin metri kuusikymmentä, ja yleisvaikutelma on mustavalkoinen. Oikeastaan valkoinen, sillä taistelussani pölypunkkeja, kosteutta, hometta ja koiperhosia vastaan olen pussittanut huomattavan osan vaatteista IKEAn muovisiin pukupusseihin. Vaatekappaleita on henkareissa kolmisenkymmentä, ja loput on viikattu vetolaatikkoon tai säilötty varastoon. En raatsi heittää mitään pois, jos niitä vaikka tarvitsisi. Tai jos laihtuisi. Tai jos antaisi Italiattarelle tämän kasvaessa sen mustan polvimittaisen halkiohameen, jonka ompelin mummoni kanssa kuusitoistakesäisenä. Äitinikään ei heitä koskaan pois mitään, ja asiasta on vuosien varrella ollut iloakin fiftarimekkojen ja trumpettilahkeisten mokkahousujen muodossa.

Osa vaatteista on varattu juhlakäyttöön: ne ovat yleensä hulmuavia, läpikuultavia ja sataprosenttisen synteettisiä. Niissä sulaudutaan italialaisten häiden kutsuvieraiden hulmuavaan, läpikuultavaan ja synteettiseen massaan.

En omista sinisiä farkkuja, en ensimmäisiäkään, mutta mustia pellavacapreja on kaksin kappalein. Pellavan lisäksi materiaalivalikoimaa vallitsee puuvilla, silkki ja näiden sekotukset. Merkeistä kärkeä pitävät The Earth Collection, Stockmannin Global ja Gerry Weber, mutta joukossa on myös omia luomuksia. Kaapista raavitaan aamulla kasaan jokin kokonaisuus, jossa (toivottavasti) näyttää vakavasti otettavalta mutta tarpeen tullen pääsee kiipeämään rakennustelineille. Ei siis hulmuhelmoja leipätyössä, valitettavasti.

Ostan vaatteita harvoin ja vastahakoisesti. Hankinnat ovat yleensä tarkkaan harkittuja – ja varmaan vähän tylsiäkin. Huvittelen enemmän huivi- ja pukukorupuolella. Kaikkein mieluiten teettäisin vaatteet ompelijalla.

Kuuden haaste

Project Maman kaima haastoi minut kuudelle vaatteelle syyskuuksi. Olin kuullut tempauksesta jo Muorin 24/7 radiosta, ja otan haasteen vastaan. Varaan itselleni viikon aikaa rytkyjen valitsemiseen.

Kuuden vaatteen säännöt löytyvät Uudesta Mustasta:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin – miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Homma tuntuu äkkinäiseltään helpolta. Vaikka kuusi mekkoa, tai kahdet housut ja neljä T-paitaa. Kriittiset ovat huolissaan siitä, että vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia, vaikka en ole itse aivan vakuuttunut siitä että puolityhjän pyörittäminen söisi planeettaa enemmän kuin vaikka kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen kakaroilla jossain vinkuintian hikipajalla, rahti ja päälle vielä ne rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi. Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä? Lupaan ottaa asiasta selvää.

Onko muuten edes sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat kahtena peäkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Puolipitkät kesäkalsarit

Voi olla, että helteet ovat saaneet ainakin osan väestä luopumaan leggingseistä. Kaksi viikkoa taaksepäin tunsin ainakin itseni sopimattomasti pukeutuneeksi kun menin kauppakeskukseen kesämekossa ja huomasin lähes kaikkien muiden akkojen käyttävän pikiä kalsareita hameen kanssa. Laitoin sitten itsekin seuraavalle kauppareissulle, vaikka epäilen että siitä ei ole kovin pitkä matka burqiniin.

Jotain merkkejä pukeutumiskoodin löystymisestä on havaittu. Käly heräsi yöllä koiransa haukkumiseen, ja kun meni tarkastelemaan parvekkeelta käsin haukun syytä, hän oli yllätyksekseen nähnyt keskellä katua joukon uroita aataminasussa sählyä pelaamassa. Kypärät niillä kuitenkin oli päässä.

Mercato

Tuppulassa pidetään viikottaiset markkinat perjantaisin, eikä millään erillisellä markkina-alueella, vaan toripöydät valtaavat ajoradan ja jalkakäytävät kokonaisessa korttelissa, tarkalleen INA CASEn joskus 1960-luvulla rakentamassa laajennuskaupunginosassa.

Olemme kummitädin perheen kanssa jakaneet vuorot niin että vuoroviikottain käymme hakemassa kympin kassit luomuviljelijältä. Jotain salaattia, kurkkuja, perunoita ja porkkanoita siellä näytti olevan. Ja kun kerran torille olen joutunut raahautumaan, voin tehdä muitakin pakollisia hankintoja.

Miesten suorien keskisinisten farkkujen löytäminen on muuten yllättävän haastavaa; ero nuorekkaasti ja naurettavasti pukeutumisen välillä on veteen vedetty viiva. Klassiset farkut sopivat miehelle cowboysta tai rokkivaariin, eikä niissä – luoja paratkoon – ole mitään nuorekasta. Nuorisofarkuissa näkyy persvako, niissä on strasseja, vetoketjuja ja ne on revitty valmiiksi.

Tässähän voisi jo etukäteen huolestua siitä mitä tuleman pitää, kun kersat siirtyvät nuoriso-osastoon.

Lumi-Suomi

Lapsrakkaat ovat päässeet pulkkamäkeen. Ovat tehneet lumiukkoja. Lumi, tuo Teletapeista tuttu konsepti, on ollut mielikuvaansa kylmempää ja märempää, mutta asiaan on suhtauduttu urheasti.

Äidiltä puuttui täysin Reima-haalari-Kontio-saapas-pakkauskokemus. Että ei kannata laittaa omaa takkia päälle ennen kun kaikki kersat on asianmukaisesti paketoitu. Etelänapamantereen tutkimusporukan voi heivata verannalle odottamaan äidin pukeutumista.

Ostin Stockan kanta-asiakastarjouksesta viimeistä päivää kanta-asiakastarjouksessa olleen Marja Kurjen villaponchon, 100% merinovillaa, made in italy, huusi rekissä tahtovansa takaisin kotiin. Villaponchoa voi pitää Etelä-Italiassa läpi talven, usein sisälläkin. Eikä ihminen voi aina pukeutua mustaan, välillä kaipaa tummaa harmaata.

Arabian kauppakeskuksen Earth Collectionista löysin silkkipuuvillaiset housut ja paidan tämän talven mallistoa, sekä pitkän pistaasinvihreän pystykauluksisen jakun graafisen kapealla mustalla reunakanttauksella. Maanantaista alkaen myydään kahdellakympillä viime kesän malleja, ja koska koneemme lähtee jo aamulla, antoi myyjätär armon käydä oikeudesta. Ostin pehmeän valkoisen kalanruotopuuvillaisen jakun, jonka bolerolinjaa alleviivaavat helman suuntaiset kohosaumat, sekä jakkuun sopivat suorat housut kuminauha-nyörivyötäröllä. Kesävaatteet jätän valmiiksi Suomeen, ettei ihan kaikkea tarvitse rahdata pitkin poikin Eurooppaa.

Paluu epäpaikkaan

Pitkään suunniteltu toiviomatka epäpaikkaan toteutui viimeinkin, tai olisinhan minä voinut sinne yksinkin mennä, mutta kun olimme Noan kanssa sopineet. Mukaan lykkäsi myös Arkkienkeli.

Shoppasin lapsille Decathlonista sataprosenttisen synteettisiä fleecepaitoja, jotka kosteassa ja koleassa ilmanalassa ovat omiaan. Tarralenkkarit. Kuminauhavyötäröisiä verkkarihousuja, joiden kanssa juniori selviää itsekseen pissa-asiasta koulussa. Puuvillatrikoisia peruspaitoja ilman glitteriä tai Disney-hahmoja. Calzedonian jarrusukkia. Hihattomia aluspaitoja COOPista.

Epäpaikan ruokaosastolta sain kaipaamaani suolaista voita (DallaTorre, Val di Non), jota levittää IKEAsta tuodun Leksands Knäcke -näkkileivän päälle. Harmi että näkkäri on jo kosteassa huoneilmassa menettänyt rapeuttaan, tai kai sitä voisi kuivattaa uunissa?