Eloonjääneet

Se on sitten sekin ropina pidetty, sano akka kun tuohelle kusi.

Saavuimme kotimaisemiin toissapäivän aamuna intercity notte -junalla, istumapaikoilla, matkassamme matkalaukullinen likaisia vaatteita. Niitä onkin sitten pesty ja ripusteltu, korjattu naruilta, silitetty, viikattu ja pinottu, ja koska jo lähtiessä silittämätöntä pyykkiä oli melkoinen läjä niin hommasta ei näy tulevan loppua. Pyykki kuivaa vallitsevissa sääolosuhteissa noin puolitoista päivää, yöllä se kostuu uudelleen, niitä saa kantaa sisään ja ulos eikä aamukoneellista saa ripustettua ennen puoltapäivää jolloin eiliset ovat kuivuneet silityskosteiksi. Mikäli aikataulu olisi sen sallinut, olisi kai pitänyt viedä kaikki kolikkopesulaan Milanossa, pyöräyttää kuivausrummussa ja silityttää loput isäntäväen ukrainalaisella siivoojalla, vähän ylimääräistä maksaen. Mutta tehty mikä tehty. Kebabillekaan en kerinnyt, vaikka Lombardian pääkaupunkia onkin siunattu dönerillä poikineen. Maanjäristys ei ihmeemmin hetkauttanut, julkisilla oli kiva ajella ja kirjakaupassa mukava rellestää kun lapset sai jättää majapaikkaan perheen kolmi- ja puolivuotiaan tyttären sekä seinää päin juosseen lapsirakkaan sylikoiran seuraksi.

Jouduimme palaamaan jo välipäivinä koska Sulttaanin osaksi oli langennut kunnia olla Rosabellan ja Karpaattien Karpaasin tyttären, jatkossa Maija Mehiläisen, kummina. Ja Italiattaren kummitädin tyttäret puhalsivat seitsemän plus seitsemän kynttilää kakuissaan. Pitääkö kaksosilla olla kaksi kakkua? On kai se oikeus ja kohtuus.

Oman onnensa nojaan jätetty koti oli jäähtynyt plus yhdeksään asteeseen, ja nestekaasua upposi lähes pullollinen ennen lattian lämpenemistä. Nytkin on vähän kalsaa, mutta kaasupullomies ei ole saapunut soitteluistani huolimatta, eikä hanoja juuri kannata aukoa ennen varapullon saapumista.

Italiatar sai toivomansa krokotiilin ja taikatemppuvälinelaatikon, sekä lukemattomia lukemattomia kirjoja. Nyt olen manannut sitä ettei näillä raukoilla rajoilla ole sirkuskoulua, mikä parrasvaloissa viihtyvälle ja aplodeja rakastavalle neidille olisi omiaan. Huhtipoika on suhtautunut eBaysta ostettuun, yllättävän ripeästi saapuneeseen mollamikkoonsa ristiriitaisin tuntein. Pikkumiehen joulun pelastivat IKEAn Brio-yhteensopiva junarata, BR-lelun hissillinen parkkihalli ja magneettinen piirustuslevy. Infrastruktuuri on levittäytynyt makuuhuoneeseemme, kiskoa riittää jo melko kattavaan rataverkostoon ja seuraavaksi täytyykin kai kaavoittaa tietä, asemarakennus tai veturihalli. Tai lastenhuone. Yritän häätää leluja olohuoneesta, ja mahdollisesti jotakin viedään nyt kakkosasunnon varastoon, josta niitä on taas ilo löytää vuoden päästä… vai?