Hellerajat

Tiedoksi etten aio useiden ulko- ja sisäsuomalaisblogaajien tapaan valittaa helteistä. Onhan se kiva kun Suomessa ei tarvitse lomailla perse kuurassa.

Henkilökohtainen hellerajani jää toivomukseen että makuuhuoneessa olisi korkeintaan 28 astetta kun mennään nukkumaan. Se raja on nyt parina iltana rikottu: avaan ikkunat selälleen, mutta joudun odottamaan auringonlaskua että lämpötila laskisi sen yhden kriittisen asteen. Kun ikkuna on selällään, ei rullaverhoa voi käyttää. Huhtipojan mielestä on aivan järjenvastaista mennä nukkumaan kun ilta-aurinko vielä paistaa makuuhuoneen ikkunasta sisään, eikä siinä vaiheessa ikkunan auki pitämisestä ole suurempaa hyötyä, tokko haittaakaan. Rullaverho ei järin pidä lämmintä loitolla.

Automiehen makuuhuoneessa ei kertoman mukaan ole kuuma. Puoli metriä selluvillaa tekee enemmän kuin vaaksa kutterinpurua, se nähtiin jo viime talven jääpuikkokatselmuksessa.

Osapäiväparatiisi

Aamuvarhaisella töihin, lounastunniksi tai iltapäiväksi rannalle. Lapsirakkaat mummun hoidossa aamupäivän.

Kokopäiväinen lomailu saa vielä odottaa, kun insinöörien ja arkkitehtien eläkekassa pitää veistä kurkullani.

Kesälaidun

Vihdoinkin aurinkoinen sunnuntai, ja sen kunniaksi käräytin selkäni. Moista ei olekaan tapahtunut viimeiseen kolmeentoista vuoteen. Vietimme pitkän iltapäivän paratiisilaguunillamme; lapset osallistuivat kanssakylpijöiden hiekankaivuutyömaihin ja Huhtipoika isompien poikien verkkopussikalastukseen oppipoikana. Feikkicrocsilla yritettiin äyskäröidä pikkukalaa, laihoin tuloksin.

Koulu loppuu virallisesti 9. päivä, mutta Italiattaren opettajat ovat enemmän kuin vain vihjailleet että kesälaitumille saa jo lähteä. Loma-asuntoon jo muuttaneille kotirouvaäideille uutinen on tervetullut uutinen, eipä tarvitse lähteä kyytimään lapsia rantapaikasta kaupunkiin. Työssäkäyville äideille järjestely on vähemmän tervetullut. Tänään luokassa oli Italiattaren lisäksi yksi lapsi, paras ystävätär sentään.

Opetusministeri Mariastella Gelmini on ehdottanut että kesälomaa jatkettaisiin ja koulu alkaisi vasta lokakuun alussa. Se kuulemma ruokkisi turismia. Naisten työllisyys Italiassa on Euroopan häntäpäässä, ehkä siksi että jokainen työssäkäyvä nainen jättää naisen mentävän reiän siihen verkkoon, joka paikkaa sosiaalipalvelujen puutetta.

Minä en tiedä minne menen turistiksi neljän kuukauden palkattomalle lomalle, ehkä juurikin tuonne biitsille kaupustelemaan kylpijöille kaulakoruja ja tuoretta kookosta. Opetan jälkikasvunkin samaan ammattiin, samalla ratkeaa lastenhoito-ongelma ja tulot moninkertaistuvat.

Frisa

Frisa cc Ivan Borsato

Frisa on hapatetusta durumvehnätaikinasta leivottu korppu. Sämpylän kokoiset leipäset halkaistaan kuumana rautalangalla ja kuivatetaan uunissa. Kun kesäkausi alkaa, ei iltaisin tarvitsekaan laittaa muuta ruokaa.

Pöytään katetaan: vesikulho, suolamylly, öljykannu, tomaatteja. Lisäksi kelpaa mitä kaapista löytyy: tonnikalaa, kapriksia, hyasintinsukuisia villisipuleita (lampascioni), aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivipateeta, oliiveja, latva-artisokkaa öljyssä, munakoisoa öljyssä, sieniä, rucolaa, basilikaa, oreganoa, hapatettua herajuustoa (ricotta scante)…

Korppu kastetaan vedessä: noin minuutin uittaminen riittää. Tomaatti leikataan tai puraistaan rikki ja litistetään korpun päälle. Päälle ripotellaan suolaa ja kaadetaan öljyä.

(Kuvan pöytäliina näyttää kovin Fujiwo Ishimotolta, mutta blogaaja on Ivan Borsato ja todennäköisesti pöytäliina ei ole pöytäliina vaan puinen leikkuulauta)

Rantaelämää

Kylmien maiden asukkaat suhtautuvat eteläiseen mañana-jengiin ylemmyydentuntoisesti, vaikka totta on että itse kullakin alkaa työteho hyytyä siistissä sisätyössä jo jossain +28 asteen paikkeilla, ja oman lisänsä äänimaailmaan tuo tietokoneen tuuletin, joka ulisee armoa anoen koko työpäivän ajan, milloinkahan sulaa koko hoito?

Aamuisin vien äärimmäisen vastahakoisen Huhtipojan tarhaan, ja päivittäisessä kolmessa-neljässä tunnissa yritän kursia projekteja lupakuvavaiheeseen ennen lomia. Iltapäivällä voikin sitten mennä uimaan, no, toissapäivänä ja eilenkin Huhtipoika taintui päiväunille eikä rannalle päässyt ennen seitsemää.

Iltauinnissa on puolensa, kuten että ei tarvitse läträtä rasvojen kanssa, ja vedessä aikansa vilvoiteltuaan voi palata kotiin auringonlaskun jälkeen suhteellisen jäähtyneenä.

Tuppulan rannat ovat suurimmaksi osin kalliorantoja, mutta uimataidottoman pikkuväen kanssa rantaelämä keskittyy muutamalle hiekkarannankaistaleelle, S. Isidoro ja Santa Maria al Bagno nyt ihan kärjessä. Gallipolin suunnalla on myös kivaa hiekkaa, mutta liian pitkällä rannalla poika villiintyy ja sen perässä saa juosta kilometrikaupalla. Lapsen kanssa kahden rannalle tullessa arvostan myös ihmisasutuksen siunauksia jäätelöbaarista lääkäripäivystykseen.

Huhtipojalla on reipas suhde vesielementtiin, vielä reippaampi suhde hiekkaan, ja rannalle aurinkovarjon tueksi kärrättyjä kiviä poika kanniskelee paikasta toiseen voimainsa tunnossa, vain siksi, että voi. Vedestä tullaan lukuisten kehotusten jälkeen niskaperseotteella, sen jälkeen mennään vielä hetkeksi liukumäkeen, josta poistutaan tsiljoonan laskun jälkeen edeltä tutun kaavan mukaan.

*Santa Maria al Bagno Wikimedia Commonsissa