Kuuden haasteen herättämiä kysymyksiä

Käytän koko syyskuun vain kuutta vaatetta on herättänyt kysymyksiä, joihin päätän kysellä vastauksia Lanttuakatemian EVP akateemiselta pyykkäriltä skype-haastattelussa.

Vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia. Teenkö nyt väärin?

Kotitalousopettajain koulutuslaitoksella punnittiin pyykkiä, ja todettiin ettei kone ollut koskaan täynnä silloin kun opiskelija oli mielestään ladannut sen täyteen; samassa todettiin että opiskelijaa ohjasi perstuntuma, eli kun kone ladattiin manuaalin mukaisesti (1 kg pyykkiä 10 l rummun nimellistilavuutta kohden) täyteen, ei pyykki puhdistunut.

Jos asuu pienessä taloudessa ja pesee jatkuvasti vajaita koneita, kannattaa hankkia pienempi kone. Nyrkkipyykki kuluttaa kuitenkin enemmän vettä. Perheessä kone tulee yleensä täyteen: vaatetta hankkiessa voi jo harkita löytyykö sille kavereita pyykkikorissa.

Onko puolityhjän koneen pyörittäminen planeetalle suurempi uhka kuin kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen hikipajalla, rahti, varastointi ja tie kuluttajalle?

Vaatteen elinkaaren aikaisesta energiankulutuksesta suurin osa muodostuu vaatteen huollosta, eli pesusta ja kuivauksesta. Ellei vaate sitten päädy suoraan kaupasta vaatekaapin kautta kaatopaikalle.

(Ulkolinjan dokkarin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä että kannattaisi hankkia vähemmän ja eettisempää, mutta mistä? Joudunko luopumaan mustista vaatteista? Miten saan pois mielestäni intialaisen tekstiilivärjärin mustuneet varpaankynnet?)

Energiankulutukseen vaikuttavat mm. koneen energialuokka, pesuveden lämpötila ja pyykin kuivatustapa. USA:ssa monessa paikassa narukuivaus on kielletty kaupungin järjestyssäännössä. Tätä ekologisesti kyseenalaista säännöstöä vastustamaan on syntynyt Project Laundry List.

Kylmässä vedessä peseminen paljastuu hygieenisemmäksi kuin neljänkympin pyykki, jossa bakteerit elävät mainiosti ja leviävät koko pyykkiin. Lämmintä pesuvettä käytetään vain Euroopassa. Pyykin kuivaava aurinko tappaa pöpöt kylmässä vedessä pestyistä vaatteista kehitysmaissa. Vaippapyykki tarvitsee 60 asteen lämpötilan, ja itse pesukoneelle olisi hyvä että välillä pestäisiin 90 asteessa.

Entä rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi?

Niinpä.

Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä?

Kyllä, ne kalleimmat. Pesuaineen määrää täytyy ymmärtää itse vähentää. Kun koneet ovat jo pitkään kilpailleet siitä, mikä malli käyttää vähiten vettä, on ongelmaksi tullut riittämätön huuhtelu.

Onko sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat jalassa kahtena peräkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Mitä, etkö sinä sitten pidä samoja housuja päivää pidempää?

Trendi näyttäisi maailmalla olevan kuitenkin sen suuntainen että vaatteita pestään liiaksikin, joka kuluttaa paitsi energiaa, myös vaatteita.

Prenikoita

Stazzy myönsi minulle tämän prenikan jo viikko sitten, ja olen ollut ihan uskomattoman saamaton. Totta puhuen, silloin kun on ollut aikaa on wordpress takkuillut, ja muuten ei aikaa ole riittänytkään kun on pitänyt siivota vaatekaappia, tuijottaa omaa napaa, viedä pätkähenkilöitä piazzalle/rannalle leikkimään kokoistensa seurassa.

Siis tässä, seitsemän faktaa:

1. En ilahduta lukijoita tyttömäisillä jutuilla, kirjoitin laudaturin pitkästä matematiikasta, pidän taulukkolaskennasta ja olen muutenkin vittumainen tyyppi.
2. En erityisemmin rakasta taustamusiikkia, paitsi piirtäessä, käsitöitä tehdessä, autolla ajaessa.
3. En erityisemmin rakasta autolla ajamista, mutta hyvän taustamusiikin saattelemana se menettelee.
4. Silityslauta, lattiaharja ja pölynimuri ovat kodissani aina käden ulottuvilla, nojaamassa johonkin nurkkaan, sillä muuten kynnys epämieluiseen puuhaan ryhtymiseen olisi aivan liian korkea. Luen silti mielummin vaikka käsitiskiaineen tuoteselostetta slovakiaksi. En tajua miksi nettiriippuvuustestissä kysytään kuinka usein jätän kotityöt tekemättä, jotta voisin viettää enemmän aikaa internetissä, sillä vaikka internetistä on suurta apua kotitöiden välttämiseksi, ei se ole millään lailla välttämätön lopputuloksen saavuttamisessa.
5. Odotan jo malttamattomana syksyn uutta tuotantokautta lääkärisarjoista, House MD:stä ja Grey’s Anatomysta.
6. En pysty suunnittelemaan viikon ruokalistaa, vaan mielummin käyn lähikaupassa vaikka kolmesti päivässä. En vain kykene ajattelemaan asiaa niin pitkälle eteenpäin.
7. Kuulun X-sukupolveen: toivon keksiväni tavan toteuttaa läpi kouluvuosien toisteltua lahjakkuuttani ennen kun sukupolvet Y ja Z syövät minut elävältä. Pahalta näyttää.

Monet suosikeistani on jo haastettu. Heitän prenikalla blogihiljaisuudesta palannutta Keksiä, Project Maman kaimaa, Calendulaa (vastaus saa odottaa maternan lukuvuoden alkua, pidän sitä kohtuullisena!), Haikuluotain Anua, jl:ää, Mariaa maalla, Elisaa Roomassa.

Kuuden haaste

Project Maman kaima haastoi minut kuudelle vaatteelle syyskuuksi. Olin kuullut tempauksesta jo Muorin 24/7 radiosta, ja otan haasteen vastaan. Varaan itselleni viikon aikaa rytkyjen valitsemiseen.

Kuuden vaatteen säännöt löytyvät Uudesta Mustasta:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin – miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Homma tuntuu äkkinäiseltään helpolta. Vaikka kuusi mekkoa, tai kahdet housut ja neljä T-paitaa. Kriittiset ovat huolissaan siitä, että vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia, vaikka en ole itse aivan vakuuttunut siitä että puolityhjän pyörittäminen söisi planeettaa enemmän kuin vaikka kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen kakaroilla jossain vinkuintian hikipajalla, rahti ja päälle vielä ne rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi. Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä? Lupaan ottaa asiasta selvää.

Onko muuten edes sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat kahtena peäkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Musikaalinen haaste

Löysin spammilaatikosta Ihmiskunnan Herran minulle heittämän musikaalisen haasteen.

Haaste on hyvin yksinkertainen: mitä musiikkia olet kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana? Voit kertoa biisejä tai levyjä, mutta kymmenen levyä tai kappaletta. Haasta kolme blogaajaa.

Kuulostaa helpolta, paitsi että käytännössä voin hyvinkin olla päiväkaupalla kuuntelematta musiikkia, tai kuunnella autossa viikkokausia yhtä ja samaa lastenlaulu-compilationia takapenkin pyynnöstä. Viimeksi takapenkki on vaatinut kylläkin Ultra Bran Krokettia.

Toissapäivänä sain ns. omaa aikaa, kun pääsin spirometriaan keuhkotautipolille, ja parinkymmenen kilometrin ajomatkan edestakaisin käytin musiikin kuuntelemiseen:

1. Gay Cavalier: Pino Danielen ja Richie Havensin duetto

2. Malaika: Harry Belafonte Feat. Miriam Makeba. Eikö se laulakin nakupelle malaika? Terveisiä Pensseli-sedälle!

3. Pata pata: Miriam Makeba

4. Pneumologiseen teemaan hyvin istuva Aqualung: Jethro Tull

Postaus jatkuu seuraavassa numerossa.

Sano se suomeksi

Bongasin tämän Pippurilta, tehtävänä kirjoittaa lauseet niin kuin ne sanoisi. Koska kielenkäyttö riippuu tilanteesta, lähdin oletuksesta että puhuisin veljelleni. Muussa tapauksessa jättäisin lauseet alkuperäiseen yleiskieliseen asuun.

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

Systerin punainen mekko mahtuu myös mulle.
Tarttetsä apuu kirjoitustehtävässä, jonka mantsanmaikka antoi?
Okei, tehdään niinkuin sä ehdotit.
Faijan mutsi sanoi että hakee meidät jotain varttia vailla kuusi.
Matkustin stadiin dösällä kun missasin stogen.
Ootsä nähnyt missään isobroidin kännyä?
Ostitsä sen hameen joka nähtiin viime viikolla Henkassa & Maukassa?

Törmäsin jo peruskoulun ala-asteella kielen kaksoisstandardiin, eli jos ainekirjoituksessa käytti jotain perätuppuhikiäläistä murresanaa, niin se oli ihanaa ja värikästä kieltä. Vaan auta armias, jos tipautti jonkun slangisanan. Lukiossa luokkakaverit vetivat herneen nenäänsä, jos puhui Stadista tai sporasta, ee-eei, me täällä Hesassa ajetaan ratikalla ihan sinne Sörkän metroasemalle asti. Kieli muuttuu.

Mielestäni osaan yleensä valita hyvin tyylilajin, eli jos jollain natiivilla on mennyt pitkäksi Ruiskumestarissa, niin sille ei ehkä ensimmäiseksi kannata mennä heittämään mitään diskurssianalyysia kun sitä saattelee omaan tai naapurin rappukäytävään, pois pakkasesta nukkumasta. Kuuntelee ensin sitä vastapuolta, ja korjaa kurssia sen mukaan, ellei nyt ole tarkoitus pönkittää omaa erinomaisuuttaan tai erilaisuuttaan oxfordilaisella aksentilla.

12 kuvaa: lokakuu

Kuva on otettu 11.10.2009 klo 13.30.  Valaistus on ehkä pahin mahdollinen: etelästä puhaltaa scirocco-tuuli, taivas on maidonvalkoinen ja pilvisyydestä huolimatta runsas hajavalo vie kaikki varjot ja kontrastit. Duunareita kaivanneille: kuukauden kuvauspäivä sattuu sunnuntaiksi, mutta eivätkö ole saaneet aikaiseksi? Jos säät sallivat, niin katu on kuukaudessa melkein valmis, ja pahimmassa tapauksessa avattu liikenteelle. Punainen Ape kadunmutkassa on parkissa lähes tismalleen samassa paikassa kuin kuukausi sitten.

Muistin virkistämiseksi syyskuun kuva:

Neljän valokuvameemi

Janka haastoi minut valokuvameemiin. Tässä ei olekaan ollut pitkään aikaan oikein kunnon meemiä.

Ohjeet kuuluvat näin:

1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon (tämä oli haasteen vaikein kohta, kun niitä kuvia on vähän siellä ja täällä ja työkoneella lisäksi).
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Tässä ohjeiden mukainen kuva:

Öh, hieno? Kuvan selitys on kovin raamatullinen:

24 Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.

25 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.

26 Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.

27 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.

Haastan mukaan kenetpä muun kuin valokuvaamisessa kunnostautuneen Keksin Sarin, tämän vuoden puolella huonosti kuvia postailleen Calendulan, Karkin Milanon liepeiltä (saadaanko kuva ankan palleista lautasen reunalla? ;), Ciacionian S:ää en, kun on jo osallistunut. Riittää.