Olen elämäni aikana ehtinyt yöpyä monenlaisissa paikoissa retkeilymajasta hippikommuuniin, teltoista ja vaunuväliköistä nyt puhumattakaan, ja yllätykseni olikin suuri kun Roomassa kutakuinkin siistissä B&B-tasoisessa yövyttyäni käsivarteen, olkapäähän, kasvoihin, kaulaan ja pakaraan ilmaantuivat pienellä viiveellä kutisevat paukamat, jotka kolmantena päivänä olivat antihistamiinista ja hydrocortisonista piittaamatta saavuttaneet jo sellaiset mittasuhteet, että raahauduin vastointahtoisesti lääkäriin. Omalääkärin teoria epähygieenisestä junanpenkistä tarttuneesta ihotulehduksesta ei vakuuttanut minua, ja vasta ihotautilääkärin yksityisvastaanotolla sain omaa google-diagnoosiani vastaavan lausunnon: hyönteisen puremia, syyllinen tuntematon, hoidoksi klobetasolipropionaattia ja klaritromysiiniä.
Orastava poskiontelontulehdus hoitui siinä samalla. Laajaspektrisissä antibiooteissa on puolensa.
Pyydän anteeksi lutikoiden sukukunnalta, jos olen syyttämässä heitä aiheettomasti. Purema kuin purema, mutta kirput purevat yleensä jonoon, hyttyset inisevät ja puremat alkavat kutista välittömästi. Sänkyluteen puremat ovat usein ryhmässä, ja niiden turpoamiseen voi joidenkin lähteiden mukaan mennä jopa yhdeksän päivää. Lutikat ovat tehneet paluuta länsimaihin, Englannissa niitä vastaan taistelevat paremmatkin hotellit ja Italiassa tilastoja johtavat ns. taidekaupungit, Rooma ja Firenze etunenässä.
Matkailijoille annettavista ludesyynivinkeistä ei ole juuri hyötyä, jos niiden avulla sattuisi löytämään luteen patjastaan saavuttuaan majapaikkaan kello yksi yöllä lentokentältä kahden lapsen kanssa, eikä loppuyön viettäminen keskusrautatieasemalla houkuttaisi. Koska käytännönläheiset ohjeet ovat yleistä metelin pitämistä ja syytteiden nostamista hyödyllisempiä, käännän kuitenkin tähän otteita lukemastani:
- Ota lakanat pois, tarkista patjan saumat ja etiketti, jonka reunan alla lutikat usein piilottelevat.
- Todelliset ekspertit suosittelevat myös sängynpäädyn irroittamista, mikäli se on mahdollista (ruuvimeisseli ja IKEA-avain mukaan!). Sängynpäädyn takaa etsitään lutikan kakkoja, jotka ovat unikonsiementä pienempiä mustia läikkiä. Välistä voi löytyä myös läpikuultavan ruskeaa lutikankuorta – tai ihan ilmieläviä lutikoita.
- Tarkista yöpöytä. Lutikan jälkiä kannattaa etsiä vetolaatikoista ja seinältä sängyn hankalammin siivottavalta puolelta.
- Matkalaukkuja ei kannata pitää sängyn vieressä, mielellään ne tulisi nostaa laukkutelineeseen.
- Jos vetolaatikoissa tai sängynpäädyssä on valkeaa jauhetta, on todennäköistä että huoneessaon ollut lutikoita ja niitä on torjuttu vaihtelevalla menestyksellä. Jos valkeaa jauhetta on lasipöydällä, kyseessä on eri juttu.
- Lähtiessäsi majapaikasta tarkista laukku ja siihen pakkaamasi vaatteet. Kotiin palattuasi heitä kaikki pyykkiin ja jätä laukku aurinkoon/pakkaseen parvekkeelle.
Kiitos erittäin hyödyllisestä ludekatsauksesta! Itselläni ei onneksi (*koputtaa puuta*) ole niistä henk.koht. kokemusta. Lääkäriystäväni kertoi, että eräs henkilö oli saanut kotiinsa riesan luteista kirpputorilta ostetusta taulusta… että ei tarvitse aina edes lähteä ulkomaille. Luteiden hävitys on kuulemma vaikeaa, kuten artikkelistasikin voi aistia.
Joo, ei niitä turhaan kirpputoreiksi kutsuta 🙂
Lutikoiden edelliseen katoamiseen Suomessa on kortensa kantanut HElsingin TEräs ja KAide, jonka rautasängyistä riesakkeet oli entistä helpompi häätää. Itse hävitysprosessissa kuulemma revittiin irti mattolistat, korkkimatto ja jalkalistat ja ripoteltiin nurkkiin DDT:tä.
Paluuviite: Torakka pillissä «
Meillä oli aikoinaan, yli 40 v. sitten Helsingin Kalliossa olevassa kämpässä lutikoita pilvin pimein. Vanhempi tyttäreni oli silloin ihan pieni vauva. Oli todella kova homma saada ne hävitettyä, mutta kyllä se lopulta onnistui. Näytti siltä kuin niitä olisi tullut koko ajan lisää seinän takaa naapurista.
Ritviecav: Ja varmasti tulikin! Kun kerrostalon yhteen asuntoon pesiytyy lutikoita ja ne myrkytetään pois, pitäisi samalla myrkyttää myös ylä- ja alakerran asunnot ja seinänaapurit. Muuten ongelma vain siirtyy seuraavaan paikkaan ja voi palata muutaman kuukauden kuluttua.
Hyvä juttu mutta pieni korjaus. Ainakin oma tietoni on toinen eräästä detaljista: Kirpun puremat eivät niinkään ole yleensä jonossa, vaan epämääräisinä klustereina, kuin seulaset tähtitaivaalla. Sen sijaan lutikan puremat ovat jonossa, usein kolmen pienen punaisen pureman sarjana. Eli juurikin toisin päin kuin mitä kirjoitat. Täältä löytyy esimerkiksi tämä antamani tieto: http://kulkuri.org/2014/03/kirpun-purema-vai-lutikan-purema Korjaapa vain jos olen jotenkin tullut johdetuksi harhaan. Muuten kyllä tosi hyvät vinkit!