Lasten suusta

Italiattaren luokkatoveri on kylässä, ja leikkiessä tulee jano. Tulee keittiöön ja pyytää kohteliaasti juotavaa. Mehua vai vettä? – Vettä, tavallista (naturale=ei kuplivaa). Otan pullon jääkaapista ja kaadan lasiin. Tyttö juo, sitten hiljaisuus, sitten ihmettelevällä äänellä: Miksi te kaadatte veden viinipulloihin?

Meillä juodaan hanavettä, se on tytöstä erikoista. Voi ne pullot käydä viinintuottajan hanaviinikaupassakin täyttämässä, tai jonkun luona jolla on lehmiä. Viimeksi kun kyselin, olivat ummessa. Olisin tehnyt nollakilometrijogurttia.

Advertisement

Collezionista tombini

Suom(I)talyn postaus innosti. Viemärinkansien jatkoksi tuli yksi vesimittarin luukku.

Myr(s/k)ky vesilasissa

Tuppulan vesikriisi ratkesi osaltamme, ei tiedotuksen vaan armottoman googlaamisen avulla, ja Italiattaren kummitäti soitti jopa Euroopan suurimman vesilaitoksen leivissä olevalle serkulleen. Ongelma on byrokraattinen, rauhotteli serkku. Ai että miten veden laatu voi olla byrokraattinen ongelma? Asetetaan valtiollisella tasolla terveysministeriössä raja-arvo, trihalometaanien kokonaismäärä max 30 mikrogrammaa/litra, se vahvistetaan alueellisella tasolla, sitten kun tavotteeseen ei päästä annetaan armonaikaa ja nostetaan rajaa 80 mikrogrammaan mutta vain joulukuun 31. päivään asti. Tammikuussa vesi muuttuu juomakelvottomaksi, kunnes armoajalle myönnetään lisää jatkoa. Aika italialainen käytäntö, siis.

Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön trihalometaaneille 2000-luvulla asettama raja on 100 mikrogrammaa litralle.  Paskempaakin vettä on varmaan tullut kumottua, kun 70-luvulla kloorattiin suruttomasti Vantaan rapavettä, jossa kloori pintavedessä lilluvien orgaanisten aineiden kanssa kimppaan mennessään muodostaa kaikenlaista kivaa. Ja tunnetusti vesi ruostuttaa, kuten viinamäkeläiset muistavat aina mainita.

Helsingin Vedellä on muuten hienot brosarit, jos aihe jaksaa kiinnostaa. En löytänyt harmikseni vahvistusta kuulotiedolle että Roihuvuoren vesitorni olisi ainakin valmistuessaan ollut Euroopan suurin. On sillä tiedolla ilman lähdeviitteitäkin henkseleitä paukuteltu.

Vesi on paskan lääke

…ja kloori Escherichia colin, mikä on tietysti mukava kortti pelattavaksi silloin kun vedenpuhdistus hoidetaan tuppulalaisen taloudellisesti. Sitten kun trihalometaanien määrä juomavedessä ylittää terveysviranomaisten asettamat raja-arvot niin ihmetellään. Ihmetellään varsinkin kun tieto kulkee niin että varoitus tulee tekstiviestinä yhdeltä kaverilta joka on sattumalta nähnyt yhden paikallisen TV-aseman uutiset, muilla kanavilla tai vesilaitoksen sivuilla ei asiasta mainita halaistua sanaa.

Seuraavana päivänä kunnan sivuille tulee ilmoitus vesijohtoveden juomattomuussuosituksesta kahdessa taajamassa. Uutisten vahvistamista tai epäämistä odotellessa ostettu pullotettu vesi ei anna sen suurempia takeita turvallisuudesta, päinvastoin. Vesikriisin vakavuudelle antaa  suhteellisuutta tieto siitä että monessa maailman kolkassa huoli on nestehukka tänään tai ripuli huomenna, muutamasta karsinogeenistä viis.

Vasta kun viimeinen puu on kuollut, viimeinen joki myrkytetty, viimeinen kala kadonnut, huomataan ettei rahaa voi syödä.

Acqua

Huhtipojan tarha maksetaan joka kuun ensimmäisenä päivänä käteisellä tarhan toimistoon. Kuukausimaksun lisäksi jokaisen lapsen vanhempien täytyy kerran kuussa tuoda pakkaus pullovettä, kuusi puolentoista- tai kahden litran PET-pulloa. Syistä joita ei ihmisjärki yllä ymmärtämään, lapsille ei juoteta vesijohtovettä. Tarha ei myöskään lisää pullovesikuluja (noin puolitoista euroa/nuppi) kuukausimaksuun, johon sisältyvät lounas ja kertakäyttövaipat. Veteen käytettävällä rahalla voitaisiin yhtä hyvin asentaa vedensuodatin, mikäli vesijohtovesi on liian kalkkista/suolaista/raskasta/kloorista herrantertuille. Todellisuudessa vain muutamalla Leccen maakunnan paikkakunnalla vesijohtoveden nitraattipitoisuus on niin korkea – juotavaksi kelpaavan raja-arvojen sisällä kuitenkin – ettei vettä suositella alle kuusikuisten vauvojen juotavaksi. Mitä alle kuusikuisen vauvan tulisi sitten juoda? Acqua Sant’Annaa? Mitä suosittelee WHO?

Vesijohtoveden pitoisuudet tarkastetaan päivittäin sekä vesilaitoksen että ASL:n, maakunnan terveysviraston taholta. Pullovesi kontrolloidaan sinä päivänä jolloin veden pullottamiseen ja myymiseen on lupa myönnetty, ja lupa uusitaan… vuosittain? PET-pulloja ei saisi seisottaa auringonpaisteessa supermarketin lastauslaiturilla.

Kun kokonainen kansakunta on vakuuttunut pulloveden paremmuudesta, syntyy siitä melkoisesti muoviroskaa, ja olen nähnytkin televisiossa kommarien, viherpiipertäjien ja muun intelligentsian suosimalla kanavalla epätodennäköiseen kellonaikaan Venetsian pormestarin esittelemässä vesikannua, jonka kunta asukkailleen lahjoittaa. Myös Acquedotto Pugliese kampanjoi yhdessä IKEAn kanssa hanaveden puolesta: Barin IKEAssa myydään patenttikorkkisia lasipulloja vesilaitoksen etiketillä. Figissimo. Mietin tarhantätien ilmeitä jos kantaisin ovesta sisään lavallisen IKEAn pulloja vesijohtovedellä täytettynä. Tähän saakka olen kiltisti tehnyt osuuteni, käynyt ainakin kerran kuussa autolla supermarketissa ja vienyt ainakin kerran kuussa pojan autolla tarhaan, yhteiskuntarauhan vuoksi, kollektiivista psykoosia kyseenalaistamatta. Kieltämättä tunnen itseni typeräksi.