Väestösuunnittelun lyhyt oppimäärä

Maailman köyhyydestä ja kurjuudesta taannoiseen postaukseen taustoja lukiessani törmäsin sellaiseen laskelmaan, että kolme koulunpenkillä kulutettua vuotta vähentää yhdellä lapsella sitä jälkikasvun liutaa, jonka nainen hedelmällisessä iässä ehtii tuottaa. Tyttöjen koulutus kannattaa.

Yhdeksän vuotta peruskoulua = -3
Kolme vuotta lukiota= -1
Seitsemän vuotta perustutkintoon plus laskennalliset kaksi vuotta lisensiaatintyöhön = -3
Kaksi nahkakantista

Näillä laskelmilla voisin kymmeneen päästäkseni tehdä joko kolmannen lapsen tai väitöskirjan.

Väitöskirjani tutkimuskohteessa noin seitsemänkymmentä vuotta sitten keskimääräinen lapsiluku perhettä kohti oli seitsemän; näistä neljän saattoi odottaa elävän aikuiseksi asti. Euroopassa. Lapsiluku kääntyy laskuun vasta kun eloonjäämisen todennäköisyys kasvaa, ja vähenee entisestään kun lapsi siirtyy perheen kirjanpidossa palkattomasta työvoimasta kustannuseräksi, joka jopa ilmaista oppivelvollisuuskoulua käydessään on poissa sorvin äärestä.

Advertisement

Ninna nanna, ninna-oo

Babiage Doodoo on uninalle, joka takaa makeat unet toistamalla kohdunsisäistä äänimaailmaa.

No huh. Tuon jos olisin tiennyt niin olisin irtisanonut itseni ja varannut pelkän menolipun Patagoniaan.

Äitienpäivämalja

En tiedä, voinko onnitella itseäni tänä vuonna esimerkillisesti suoritetusta äitiydestä, vaikka selviä merkkejä siitä että olen hyvä äiti on edelleenkin havaittavissa.

Ehkä suoritustasoa pitää laskea, ja todeta että hyvin menee, jos saa molemmat pysymään hengissä täysi-ikäisiksi asti. Sen verran vilkasta meinininkiä joskus pitävät.

Uraäiti

Tiistaina ja keskiviikkona Italiattaren opettajilla oli ay-kokous, joka tarkoitti käytännössä sitä että lapsikullat pääsivät koulusta jo yhdeltätoista.

Keskiviikkoiltana, juuri kun olin nousemassa Nukkumatin kelkkaan, havahduin outoon kurlaavaan ääneen ja ehdin parahiksi kääntämään Huhtipojan vatsalleen oksentamaan useammassa erässä koko perhepedin keskikentän peitävän laatoituksen. Muistin että Barin Mungivaccassa sijaitsevan ruotsalaisen sisustusliikkeen ostoslistaan pitää lisätä lakanoita, sillä kahdella vaihtolakanalla ei pärjää, ainakaan jos vallan vasiten rupeavat yrjöämään ja Esteri jatkaa koko talven kestänyttä anteliasta linjaansa. Muistelin myös Hendrix-vainaata, joka oksennukseen tukehtuessaan lienee kuitenkin ollut enemmänkin mömmöissä kuin väsynyt.

Minhin vuosimeemiä lukiessani totesin käyttäneeni viime vuonna suurimman osan rahoistani päivähoitoon ja työeläkemaksuihin, noin fifty-fifty.

Potilas on tänään aika hyvässä kuosissa. Olen liimannut hänet Italiattaren iBookin ääreen katsomaan Barbapapaa YouTubelta. Itse surffaan tiilikattosivustoilla.

Figli di buona mamma

Minun täytyy olla hyvä äiti, sillä takeeksi siitä lapsukaiseni ovat hyvän äidin lapsia, figli di buona mamma, kuten sanoisi italialainen. No, se tarkottaa kyllä jotain ihan muuta.

JL kirjoitti hyvän äidin tunnusmerkeistä, ja olenkin miettinyt niitä tässä kohta pari kuukautta, aina tarhareppua pakatessani. Että Italiassa hyvän äidin lapset ovat puhtaita ja siistejä, vaatteet on pesty ja silitetty, nutella on pyyhitty naamasta, tukka kammattu ja korvatkin putsattu. Ensimmäisenä tarhaviikkona kävi sellainen kämmi ettei Huhtipojan ruokalappua ollut vaihdettu päivittäin, kun kotona ei lappua käytetä ellei sitten tomaattikastikkeen kanssa: vaatteet menevät kuitenkin likaisiksi yhdessä päivässä, ja vaikka olisi ruokalappu niin ruokaa tippuu housunpolville, sukille ja lattialle. Suunnattoman noloa. Olen pyytänyt Sulttaania tarkastamaan jälkikasvunsa yhteiskuntakelpoisen asun aamulla, ettei sitten tarvitse kuittailla. Suomessa on vaatimustaso vähän matalampi.

Ruuanlaiton puolella olen kelpo äiti: voisiko enempää vaatia kuin terveellistä kotiruokaa luomuvihanneksista valmistettuna? Viime aikoina olen kunnostautunut myös leipurina, lystiä riittänee kunnes tarjouksesta ostamani jauholava loppuu. Italialainen hyvä äiti käyttää eineksiä, tai niin TV-mainoksissa ainakin väitetään, ihmekö tuo sillä jotakin perheille täytyy myydä eikä antikonsumistinen elämäntapa ole siinä busineksessa ihan kärkisijoilla. Italialaisen onnellisen perheen ikoni on tietty Mulino Bianco, jossa koko perhe hymyssä suin dippaa aamiaiskeksejä maitolasiin. Mainoksen käsikirjoituksessa perheen arkielämän onnellisessa näytöksessä äiti suukottaa kotiovella kouluun ja töihin lähtijät: äiti huolehtii kaikesta ja herää aamulla aikaisin, herättää puolison ja valmistaa lapset koulutielle. Äiti on kaunis, nuori, hoikka ja vaalea, isä komea, lapset vaaleita ja kiharatukkaisia, vai miten se menikään onnellisen perheen kaava, isä, äiti ja kaksi lasta joista vanhempi on poika ja nuorempi tyttö, farmariauto, kultainen noutaja ja tiilitalo? Käsikirjoituksessa ei ole mukana sieltä täältä haalimiinsa suunnilleen sävy sävyyn sopiviin lumppuihin kerrospukeutunutta homssuista ämmää, joka huutaa kuin höyryhinaaja erotuomaroidessaan Keletappeja.

Lasten kanssa leikkiminen ei ole vahvimpia puoliani. Meillä ei totisesti vietetä laatuaikaa: toivon että määrä korvaa laadun. Olen läsnä, vaikka sitten huudankin pyyhi itte, yleensä pyykkivuoren alle hautautuneena. Olisi kivaa tehdä jotakin yhdessä, muutakin kuin läksyjä.

Ikkunaiineksen dekaloogin innottamana päätin kirjoittaa omani, niin isille kuin äideillekin:

1. Pidä lasta sylissä: pientä lasta niin kauan kunnes itse ryömii kohti maailmaa, isompaakin ainakin kerran päivässä. Jos lapsia on monta, niin yritä löytää jokaiselle omaa erikoisaikaa.
2. Lohduta itkevää lasta; pienen lapsen itku ei ole manipulointia vaan viesti, isommallakin lapsella yritä hyväksyä tunne vaikket olisikaan samaa mieltä. Koska murhetta on vaikea kohdata, on se helppo vähätellen sivuuttaa mitä siinä pillität, se oli vain hamsteri, tapetaanhan hevosiakin ja ei auta itku markkinoilla. Sattuu paremmissakin perheissä.
3. Ota lapsi mukaan elämään.
4. Opeta lasta selviytymään itse, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta. Että miten pärjäävät, kun sinusta aika jättää. Anna työkalu, anna eväät selvitä maailmasta. Auta alkuun, älä jätä selviytymään itse.
5. Älä lyö lasta: herkempi hajoaa, lujempi saattaa muuttua vallan siannahkaiseksi. Kukaan ei muutu lyömisestä paremmaksi.
6. Anna lapsen tuntea itsensä onnistuneeksi, älä itse aina paremmin, hyväksy myös taidot jotka eivät ole perittyjä itseltäsi.
7. Opeta lapsi tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuu päätöksistään.
8. Älä ole kaveri. Ole vanhempi.
9. Kuuntele lasta. Miksi lapsilla on aina hirveästi asiaa silloin kun telkkarista tulee uutiset?
10. Kerro lapselle että rakastat häntä – ja että rakastat häntä itsenään. Rakkaus ei ole jotakin joka ansaitaan hyvällä käytöksellä tai siisteillä kouluvihoilla.

Paskamutsi

WordPressin tilastoista näkyy että joku on löytänyt blogiini hakusanoilla ’miten pidentää pinnaa lasten kanssa’. Hakija tuskin on löytänyt vastausta etsimäänsä, ainakaan tästä osoitteesta.

Omaatuntoa pistelee lukiessani Ikkunaiineksen dekaloogia. Meillä vaistovanhemmuus on ajautunut siihen että esiäidit keskeltä kumpujen mullasta maan huutavat ”tukkapöllyä”, ei silti että täällä niitä kilttejä ja nöyriä lapsia olisi. Vaativia, kovaäänisiä ja agressiivisia, muistuttavat toisiaan metrisellä halolla huitovia Keletappeja. Minun pinnani katkeaa toistamiseen koska kaikkeni olen antanut eikä enempää pitäisi mielestäni vaatia. Tunnistan paikkani Veloenan kirjoittamassa hänen kuvatessaan aikuisten ja lasten välistä jännitettä ja riippuvuutta sillä taistelutantereella, jota kodiksi sanotaan.

Lapsilla on isäkin, hän on töissä iltamyöhään ja löytää kotiin tullessaan tappelupukarit pestynä ja ruokittuna, yöpuvussa ja parhaassa tapauksessa nukkumassa. Kaikkensa hänkin tekee eikä enempää pitäisi vaatia.

Äiti on tärkeä

Rintanappeja saa tilata Imetyksen tuki ry:ltä.

Tai totta kai isäkin on ihan yhtä tärkeä, kuuluisi poliittisesti korrekti lause. On toki toivottavaa että isät miettivät millä lailla voivat tehdä itsensä hyödylliseksi, kun perinteinen miehen rooli, tilipussin kotiin tuominen tai lasten pelättinä toimiminen – kun isäsi tulee kotiin niin saat selkääsi – eivät enää ole yhtä ajankohtaisia kuin ennen. Isän tilipussista todettakoon että ilmiö on historiallisessa ja maailmanlaajuisessa perspektiivissä varsin marginaalinen, kun monesti käytännössä äidin raha on perheen rahaa, isän raha on omaa rahaa ja kehitysyhteistyöprojekissa lahjoitetaan naiselle lehmä sillä jos perheen ns. pää tienaisi ylimääräistä, hän ostaisi mopon ja lähtisi Kinshasaan huoriin. Jo vainen. Isän hyödyllisyys, tosin kuin populaarikulttuurissa annetaan ymmärtää, ei välttämättä tarkoita sitä että noustaan yöllä lämmittämään tuttipulloa pitkän käytävän päässä lastenkamarissaan itkevälle piltille. Äidin voi muullakin tavalla pelastaa nääntymiseltä; katse pyykkikorin suuntaan ja pesukoneen manuaali käteen, esimerkiksi. Perustakaa kullitietoisuusryhmä ja miettikää asiaa keskenänne, pois se minusta että sanelisin, katson vain oikeudekseni muistuttaa että lapsia on maailman sivu kasvatettu ilman isää, ja joidenkin lajien naaraat jopa syövät uroksen parittelun jälkeen. Veljeni suoriutuu kiitettävästi sekä ns. akkojen etteä ukkojen töistä, mikä tietysti on hänelle parempi, sillä miehestä saisi arkkupakastimellisen kyljyksiä.

Vuoden 2008 imetysviikon teema ”Äiti on tärkeä” vaatii äitiyttä takaisin äideille, mutta kuka sitä on viemässä? Itse huutelen voimaistamisen perään, sillä samaan aikaan kun äideille kerrotaan mitä heidän täytyisi tehdä, viestitään myös ettei äiti itse voi tietää, vaan on parasta kääntyä Asiantuntijan puoleen, mielellään siitä hetkestä kun raskaustesti näyttää plussaa. Omiin vaistoihin ei ole luottaminen, semminkin kun biologinen naiseus on juuri se peikko, jonka kieltämällä voi ehkä vapautua hellan ja nyrkin välistä. Meillä on oikeus olla imettämättä. Meillä on oikeus kivuttomaan synnytykseen, lähes kohtuullinen vaatimus sen jälkeen kun muutama naissukupolvi on pistetty ponnistamaan vastamäkeen selällään maaten, mahdollisesti kärvistelemään koko avautumisvaiheen makuuasennossa ja monitoroituna, identiteetistään riisuttuna, sairaalan yöpaidassa, sairaalan säännöillä, altavastaajana. Ponnistelun – enemmän tai vähemmän hyvin suoritetun suorituksen – jälkeen lapsi ehkä pestään ja viedään pois, muutaman päivän jälkeen valkotakit kertovat miten äitiydestä tulee suoriutua. Neuvola mittaa ja punnitsee, neuvoo ja opastaa, puuttuu välillä asioihin jotka eivät sille kuulu, kuten perheen nukkumajärjestelyihin. Äiti saa toki syyttää itseään jos pyytää asiantuntijoilta lupaa saada nukkua lapsensa vieressä, tai imettää yli puolivuotiasta.

Sillä välillä, siskot, älkää odottako että teidät voimaistetaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Voimaistukaa, ja vertaistukekaa!

Äidit ja pojat

Äidit ne yleensä poispilaavat poikansa, mietin silittäessäni pieniä kauluspaitoja sen kolmen vartin hyppytunnin aikana joka syntyy kun toimeksiantaja soittaa ja ilmoittaa joutuvansa siirtämään sovittua tapaamista työmaalla. Minkähän ikäisenä ne pitäisi laittaa silittämään itse, mietin, ei ihan vielä kaksivuotiaana.

Huhtipoika on hurmaava valkoisissa boksereissa ja hihattomassa aluspaidassa. Syntyvät maailmaan, alkavat vaatia, kävelevät sisään sydämeen pyyhkimättä jalkojaan ovenpielessä.