Naureskelin joskus aamiaisbriossimainoksen äidille, joka rakastavasti huolehtii perheensä koulutielle ja töihin. En muuuten naura enää.
Ensimmäinen kouluviikko takana: emme ole vielä myöhästyneet kertaakaan kellonsoitosta. Valmistan Sulttaanille kahvin (mustana, vuoteeseen), itselleni teetä (mielellään ennen lasten nousemista, ehdottomasti ruokapöydän ääressä MacBook Pron kanssa tarjoiltuna), kersoille kaakaota (pastöroidusta homogenoimattomasta täysmaidosta, Coenraad Johannes van Houtenin vuonna 1828 patentoimalla menetelmällä prosessoidusta kaakaosta, sokerista).
Koordinoin Alessin vedenkeitintä, Bialettin Moka Expressiä ja Hackmanin kasaria liedellä. Ruokin fisun.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Fisu on sitten ilmeisesti perheessä ainoa, joka saa kunnon GI-aamiaisen. 🙂
Itse Arkitehdin ahmiainen ”teetä ja läppäriä” kuulostaa hyvältä idealta jos haluaa mahtua vanhoihin farkkuihinsa. Kiitos vinkistä.
Ja lasten kaakao on niin oikeaoppinen kuin olla voi, Van Houten -kaakao on ainoa kaakao minullekin, samoin homogenoimaton (hyvä, suomenkieli!) maito. Eloveenahan sielläpäin maailma ei viljellä, eikä mustikkasoppaa. 🙂
Maailman nopein Anneli!
Meillä kaurapuuro on iltaruoka, sen verran italialaisia ovat että aamulla putoaa juurikin vain sinne kaakaoon dipattu keksi. Kaurahiutaleita saa luontaistuotekaupasta, ja Eloveena on muutenkin boikottiriskin alainen, kun menivät vaatimaan Husaria poistamaan kansallispukuun sonnustautuneen afrosuomalaisen naisen viljapellon reunalta, niinkuin omistaisivat copyrightin kansallismaisemaan tahi pukuun. Pitäkööt natsipuuronsa, onhan sitä vaikka mitä Pirkkaa 😉
Pohjolassa paasataan isosta aamiaisesta joka pitää verensokerin yllä lounaaseen asti, mutta Keski- ja Eteläeuroopassa pärjätään myöhäisellä illallisella vielä aamupäiväkin. Sopisi mulle paremmin tuo rytmi.
Vai on Eloveena-pakkausta menty sorkkimaan, too bad! Minäkin alan boikotoida uutta Eloveena! Mulla on sen vanhan paketin kuva jossain läppärillä vielä.
Onhan meillä täällä Ruotsin puolella Gyllenhamarin kaurahiutaleet, mutta keliaakikot uskaltavat käyttää vain suomalaisia kauraryynejä (mm. niitä Eovenan annospakkauksia) koska Suomessa samalla tuotantolinjalla ei käsitellä muita viljalajeja kuten täällä. Rippunenkin vehnää tai ruista kauran seassa saa loputkin karvat keliaakon ohutsuolesta häviämään. Onneksi ei ole keliaakiaa, se on muutenkin hankala sairaus.
Eloveenapakkaus on entisellään, tai onhan sitäkin muodistettu aina välillä, mutta uhkasivat takavuosina oikeustoimin Hufvudstadsbladetia joka siteerasi ikonia.
Minä söisin mieluiten rasva- ja valkuaispitoisen irlantilaisen aamiaisen, jolla jaksaa vetää kuuteen asti iltapäivällä syömäjuttuja miettimättä 😀
Irlantilaisen aamiaisen voi kuulemma syödä ihan mihin aikaan päivästä vain, siis myös lounaaksi tai illalliseksi. Lyhyesti esiteltynä muillekin lukijoille, just in case:
”Muutama tuhti pekoniviipale rapeaksi grillattuna, pari irlantilaista sianlihamakkaraa ruskeiksi paahtuneina, viipa valkoista ja mustaa vanukasta voissa paistettuna, kaksi paistettua munaa tai vaihtoehtoisesti munakokkelia ja PALJON VOILLA VOIDELTUA PAAHTOLEIPÄÄ!” Lisukkeena kuppi teetä tai läpinäkyvän laihaa kahvia. Terveysintoilija lisää aamiaiseensa lasillisen appelsiinimehua.
Valkea ja musta vanukas ovat kotitekoisen makkaran kaltaisia. Valkeassa on sianlihaa, ihraa ja ohraryynejä. Musta verivanukas saisi jokaisen tamperelaisen riemuitsemaan. Ainoa ero mustamakkaraan lienee paksuus. Irlantilaisserkku on tamperelaistaan roimasti tuhdimpi. Ilman vanukkaita ei aamiainen Irlannin tasavallassa ole kuviteltavissa.”
(Hanna Tuuri: ”Irlantilainen aamiainen”, Otava 2009)
Lopetan Gordon Ramsayn sanoin: ”Done!”
Ah irlantilainen aamiainen! Englantilaisellakin pärjää, sen syötyäni riittää lounaaksi kahvi ja brownie (Starbucksin, joo joo, en hyväksy heidän henkilöstäpolittikkaansa) ja illalliseksi sitten jonkin italialaisravintolan jotain ilman pastaa, perunaa ja riisiä. Tämä on Lontoonmatkojeni resepti!